Philip Johnson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philip Johnson
Carl Van Vechten, Philip Johnson, 1933.
Carl Van Vechten, Philip Johnson, 1933.
Henkilötiedot
Syntynyt 8. heinäkuuta 1906
Cleveland, Ohio
Kuollut 25. tammikuuta 2005 (98 vuotta)
Ammatti arkkitehti
Muut tiedot
Merkittävät teokset Glass House
Tunnustukset Pritzker-palkinto 1979

Philip Cortelyou Johnson (8. heinäkuuta 190625. tammikuuta 2005) oli yhdysvaltalainen arkkitehti. Hänelle myönnettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Pritzker-palkinto 1979.

Johnson syntyi Clevelandissa, Ohiossa, ja valmistui Harvardin yliopistosta 1927.[1] Hän suunnitteli 1940-luvulta lähtien rakennuksia kaikkialle Yhdysvaltoihin sekä myös ulkomaille, muun muassa Puerta de Europan Madridiin.

Johnson oli MoMA:n pääkuraattori vuoteen 1932[2].

Yksi varhaisista arkkitehtuurisesti merkittävistä teoksista on 1949 valmistunut lasiseinäinen talo Glass House Connecticutin New Canaanissa. Arkkitehti suunnitteli sen omaksi asunnokseen.[2]. Sen omistaa nykyisin National Trust for Historic Preservation.

Philip Johnson oli mukana suunnittelemassa muun muassa Seagram Building -pilvenpiirtäjää New Yorkissa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Philip Johnson kuoli 98-vuotiaana tammikuussa 2005. Hän oli homoseksuaali[3], ja hänen pitkäaikainen elämänkumppaninsa David Whitney kuoli vain muutamia kuukausia hänen jälkeensä.[4]

Vuonna 2018 ilmestyneen elämäkerran mukaan Johnsonista on paljastunut uusia piirteitä ammatillisen taidon lisäksi. Hän teki suunnittelutöitä Donald Trumplle jo 1980-luvulla ja ylisti tämän ominaisuuksia. Mutta jo aiemmin Johnson oli ihaillut Adolf Hitleriä nähtyään tämän puhumassa vuonna 1932. Hän lopetti työn MoMA:ssa ja ryhtyi perustamaan Yhdysvaltoihin natsipuoluetta, joka ei kuitenkaan toteutunut. Ajatuksiaan Johnson kirjoitti rasistisia suuntauksia tukevaan lehteen Social Justice. Hän piti 1930-luvulla yhteyttä Saksan natseihin ja halusi vielä toisen maailmansodan puhjettua rakentaa yhteyksiä saksalaisten ja yhdysvaltalaisten natsien välille. Vuonna 1964 hän nosti kirjoituksessan Hitlerin Rooseveltiä paremmaksi. Johnson itse kielsi natsisympatiansa.[2]

Johnson osasi hyödyntää julkisuutta ja kasvatti siten mainettaan. Kriitikko Martin Filler on arvioinut, että Johnsonin suuren persoonan luoma kupla olisi puhjennut hänen kuolemansa jälkeen.[2]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Frank Lamster, The Man in the Glass House: Philip Johnson, Architect of the Modern Century Little, Brown & Company, 2018

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/4211111.stm
  2. a b c d Vesa Sirén: Suuren arkkitehdin tie kulki natsista Donald Trumpin suosikiksi. Helsingin Sanomat, 8.4.2019, s. B 4–5.
  3. http://www.glbtq.com/arts/architecture.html
  4. http://www.warholstars.org/news/june2005b.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.