Puskurivaltio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Suomennettava: fi.wikipedia on suomenkielinen. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Sekalaisia virheitä. |
Puskurivaltio on kahden mahdollisesti keskenään vihamielisen valtion välissä sijaitseva kolmas valtio, joka sijainnillaan saattaa estää näiden valtioiden väliset suorat sotilaalliset yhteenotot. Puskurivaltio on usein naapureitaan heikompi ja se voi siksi joutua näiden riita-alueeksi. Vahvemmat naapurit saattavat jopa jakaa sen keskenään. Puskurivaltioita on muodostettu myös tarkoituksellisesti.
Esimerkiksi Puola on toiminut puskurivaltiona Saksan ja Venäjän välissä, ja Wienin kongressissa 1815 sovittiin Alankomaiden kuningaskunnan muodostamisesta puskurivaltioksi Ranskan ja Preussin väliin.
Sisällysluettelo
Historiallisia puskurivaltioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjois-Korea oli kylmän sodan aikana ja sen jälkeen puskurivaltio Kiinan ja Yhdysvaltojen joukkojen välillä Etelä-Korean, Japanin ja Yhdysvaltain ja Taiwanin välillä.[1]
- Siam, jonka kuningas joutui luovuttamaan maansa hegemonian Laosille ja Kambodžalle a myöntämällä kaupallisia myönnytyksiä Ranskalle, mutta onnistui säilyttämään itsenäisyytensä puskurivaltiona Brittiläisen Intian, Brittiläisen Malaijin ja Ranskan Indokiinan välillä.[2][3]
- Kaukoidän tasavalta oli muodollisesti itsenäinen valtio, joka luotiin toimimaan puskurina Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan Japanin imperiumin välillä.[4][5]
- Afganistan oli 1800-luvulla tapahtuneen englantilais-venäläisten konfliktien aikana Aasiassa Britannian imperiumin (joka hallitsi suurta osaa Etelä-Aasiasta) ja Venäjän valtakunnan (joka hallitsi suurta osaa Keski-Aasiasta) välinen puskurivaltio, jossa Wakhanin käytävä laajensi myöhemmin puskuria itään Kiinan rajalle.[6]
- Himalajanvaltiot Nepal, Bhutan ja Sikkim olivat puskurivaltioita Britannian imperiumin ja Kiinan välillä, myöhemmin Kiinan ja Intian välillä, jotka vuonna 1962 sotivat näillä paikoissa, joissa kaksi alueellista valtaa jakoi rajansa toistensa kanssa.[7]
Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Marokon saadisulttaanikunta toimi 1500-luvulla puskurivaltiona Ottomaanien valtakunnan, Espanjan ja Portugalin välillä.[8]
Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uruguay toimi demilitarisoiduna puskurivyöhykkeenä Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan välillä Etelä-Amerikan varhaisen itsenäisyyskaudella..[9][10]
- Paraguay säilyi Paraguayn sodan päätyttyä vuonna 1870 Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan erottavana puskurivaltiona.[11]
- Georgian siirtokunta toimi 1800-luvulla, Espanjan Floridan ja brittiläisen Amerikan siirtokuntien välisenä puskurivaltiona joka ulottui Atlantin valtamereen.[12]
Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Belgia oli ennen ensimmäistä maailmansotaa Ranskan, Preussin (Saksan valtakunnan), Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden kuningaskunnan välinen puskurivaltio.[13]
- Reininmaa toimi demilitarisoituna puskurivyöhykkeenä Ranskan ja Saksan välillä 1920-luvun ja 1930-luvun alun sotien välisenä aikana. Ranskalla pyrkimys oli perustaa Reinin tasavalta alueelle.[14]
- Qasimin kaanikunta toimi puskurivaltiona, Moskovan ruhtinaskunnan ja Kazanin kaanikunnan väillä .[15]
- Puola ja muut Saksan ja Neuvostoliiton välisiä valtioita on toisinaan kuvattu puskurivaltioksi, kun otetaan huomioon, milloin ne olivat ei- sosialistisia valtioita ennen toista maailmansotaa.[16]
- Ukrainaa pidettiin Venäjän ja Naton välisenä puskurivaltiona aina siihen asti kun presidentti Viktor Janukovytš sai Ukrainan parlamentilta epäluottamus lauseen helmikuussa 2014 [17][18] [17][18] [18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963lähde tarkemmin?
- Svensk uppslagsbok, Förlagshuset Norden 1947lähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Getting China to Become Tough with North Korea cato.org.
- ↑ Pholsena, Vatthana (2007). LAOS, From Buffer State to Crossroads. Silkworm Books. ISBN 978-9749480502.
- ↑ Macgregor, John (1994). Through the Buffer State : Travels in Borneo, Siam, Cambodia, Malaya and Burma. White Lotus Co Ltd; 2 edition. ISBN 978-9748496252.
- ↑ Alan Wood, "The Revolution and Civil War in Siberia," in Edward Acton, Vladimir Iu. Cherniaev, and William G. Rosenberg (eds.), Critical Companion to the Russian Revolution, 1914–1921. Bloomington, IN: Indiana University Press, 1997; pp. 716–717.
- ↑ George Jackson and Robert Devlin (eds.), Dictionary of the Russian Revolution. Westport, CT: Greenwood Press, 1989; pp. 223–225.
- ↑ Debarbieux, Bernard (2015-09-10). The Mountain: A Political History from the Enlightenment to the Present (in (englanniksi)). University of Chicago Press, 150. ISBN 9780226031118.
- ↑ (1959) The World Today; Bhutan and Sikkim: Two Buffer States Vol. 15, No. 12. Royal Institute of International Affairs, 492–500.
- ↑ (2016) Reviving the Islamic Caliphate in Early Modern Morocco. Routledge, 36–37. ISBN 9781317063438.
- ↑ Uruguay - From Insurrection to State Organization, 1820-30 countrystudies.us. Viitattu 3 .3.2017.
- ↑ Review of Knarr, James C., Uruguay and the United States, 1903-1929: Diplomacy in the Progressive Era h-net.org. 1 1.2014. Viitattu 3 .3.2017. (englanniksi)
- ↑ "Paraguay: Regional Geopolitics and a New President", Stratfor. Luettu 3.3.2017. ((englanniksi))
- ↑ The Colonies Georgia smplanet.com. Viitattu 20.11.2015.
- ↑ "Calls for a Breakup Grow Ever Louder in Belgium", The New York Times, 21 .9.2007. Luettu 12 .3.2017.
- ↑ "THE RUHR: Rhineland Republic?", Time, 27 .8.1923. Luettu 12 .3.2017.
- ↑ (2016) Eurasian Slavery, Ransom and Abolition in World History, 1200-1860. Routledge, 198. ISBN 9781317140023.
- ↑ Suvorov, Viktor (2013). The Chief Culprit: Stalin's Grand Design to Start World War II. Naval Institute Press, 142. Viitattu 1 .1.2015.
- ↑ a b Mearsheimer, John J.: Getting Ukraine Wrong The New York Times. 13 .3.2014.
- ↑ a b c Walt, Stephen M.: History Shows Caution Is the Best Approach for Foreign Action The New York Times. 2 .9.2014. Viitattu 1 .1.2015.
