Puskurivaltio
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Suomennettava: fi.wikipedia on suomenkielinen. |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Sekalaisia virheitä, voi olla myös tiedoissa. |
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(sosio-polittiset ideologiat)
|
|
(sosio-taloudelliset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geo-kulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
Puskurivaltio on kahden valtion välissä sijaitseva kolmas valtio, joka sijainnillaan saattaa estää näiden valtioiden väliset suorat sotilaalliset yhteenotot. Puskurivaltio on usein naapureitaan heikompi ja se voi siksi joutua näiden riita-alueeksi. Vahvemmat naapurit saattavat jopa jakaa sen keskenään.[1]
Puskurivaltioita on muodostettu myös tarkoituksellisesti. Esimerkki puskurivaltiosta on Puola, joka on ollut puskurivaltiona Saksan ja Venäjän välissä. Wienin kongressissa 1815 sovittiin Alankomaiden kuningaskunnan muodostamisesta puskurivaltioksi Ranskan ja Preussin väliin.
Historiallisia puskurivaltioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Korea oli kylmän sodan aikana ja sen jälkeen puskurivaltio Kiinan ja Yhdysvaltojen Itä-Aasiassa olevien liittolaisten välillä. [2]
Siam, jonka kuningas joutui luovuttamaan maansa hegemonian Laosille ja Kambodžalle myöntämällä kaupallisia myönnytyksiä Ranskalle, mutta onnistui säilyttämään itsenäisyytensä puskurivaltiona Brittiläisen Intian, Brittiläisen Malaijin ja Ranskan Indokiinan välillä.[3][4]
Kaukoidän tasavalta oli muodollisesti itsenäinen valtio, joka luotiin toimimaan puskurina Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan ja Japanin imperiumin välillä.[5][6]
Afganistan oli 1800-luvulla tapahtuneen englantilais-venäläisten konfliktien aikana Aasiassa Britannian imperiumin (joka hallitsi suurta osaa Etelä-Aasiasta) ja Venäjän valtakunnan (joka hallitsi suurta osaa Keski-Aasiasta) välinen puskurivaltio, jossa Wakhanin käytävä laajensi myöhemmin puskuria itään Kiinan rajalle.[7]
Nepal, 
Bhutan ja 
Sikkim olivat puskurivaltioita Himalajavuoristossa Britannian imperiumin ja Kiinan välillä, myöhemmin Kiinan ja Intian välillä, jotka vuonna 1962 sotivat näillä paikoissa, joissa kaksi alueellista valtaa jakoi rajansa toistensa kanssa.[8]
Mantšukuo oli Japania perustama puskurivaltio Japanin keisarikunnan, Neuvostoliiton ja Kiinan tasavallan välillä toisen maailmansodan aikana.
Mongolia toimi puskurina Kiinan ja Neuvostoliiton välillä vuoteen 1991 asti ja toimii edelleen puskurina Kiinan ja Venäjän välillä [9]
Libanon on puskurivaltio Israelin ja Syyrian välillä.
.svg){kind=small}
Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marokko toimi puskurivaltiona Ottomaanien valtakunnan, Espanjan ja Portugalin välillä 1500 -luvulla[10]
Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bolivia, jonka Suur-Kolumbia oli luonut puskuriksi Perun ja Argentiinan välillä Ylä-Perun kysymyksen aikana ja toimi myös puskurina Chilen ja Peru-Bolivian konfederaatio sodan jälkeen.[11][12].
Ecuador toimi puskurivaltona Kolumbian ja Perun välillä, joilla oli suurempi sotilaallinen voima ja jotka taistelivat vuoden 1820 sodassa nykyisen Ecuadorin alueella. [13]
Uruguay toimi demilitarisoiduna puskurivyöhykkeenä Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan välillä Etelä-Amerikan varhaisen itsenäisyyskaudella.[14][15]
Paraguay säilyi Paraguayn sodan päätyttyä vuonna 1870 Argentiinan ja Brasilian keisarikunnan erottavana puskurivaltiona.[16]
Georgian provinssi toimi 1800-luvulla, Espanjan Floridan ja brittiläisen Amerikan siirtokuntien välisenä puskurivaltiona joka ulottui Atlantin valtamereen.[17]
.svg){kind=small}
Eurooppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistynyt Alankomaiden kuningaskunta luotiin Wienin kongressi toimesta vuonna 1815 puskurivaltioksi Ranskan, Preussin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Tämä valtio oli olemassa 15 vuotta aina Belgian vallankumoukseen saakka..[18]- Reininmaa toimi demilitarisoituna puskurivyöhykkeenä Ranskan ja Saksan välillä 1920-luvun ja 1930-luvun alun sotien välisenä aikana. Ranskalla pyrkimys oli perustaa Reinin tasavalta alueelle.[19]
- Qasimin kaanikunta toimi puskurivaltiona, Moskovan ruhtinaskunnan ja Kazanin kaanikunnan välillä.[20]
Puolaaa ja muita Saksan ja Neuvostoliiton välisiä valtioita on toisinaan kuvattu puskurivaltioksi, kun otetaan huomioon aika jolloin ne olivat ei-sosialistisia valtioita ennen toista maailmansotaa.[21]
Ukrainaa pidettiin Venäjän ja Naton välisenä puskurivaltiona aina siihen asti kun presidentti Viktor Janukovytš sai Ukrainan parlamentilta epäluottamuslauseen helmikuussa 2014. [22][23] [22][23] [23]
Itävalta toimi puskurivaltiona Saksan ja Italian välillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuoteen 1938.
Jugoslavia toimi puskurivaltiona Naton ja Varsovan sopimuksen lohkojen välillä vuoden 1948 Tito-Stalinin jakautumisen jälkeen kylmän sodan aikana.
Sveitsi on puskurivaltio Italian, Itävallan, Ranskan ja Saksan osavaltioiden välillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 6, palsta 1673 Otava 1963
- ↑ Getting China to Become Tough with North Korea 9.2.2016. Cato Institute. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Pholsena, Vatthana (2007). LAOS, From Buffer State to Crossroads. Silkworm Books. ISBN 978-9749480502.
- ↑ Macgregor, John (1994). Through the Buffer State : Travels in Borneo, Siam, Cambodia, Malaya and Burma. White Lotus Co Ltd; 2 edition. ISBN 978-9748496252.
- ↑ Alan Wood, "The Revolution and Civil War in Siberia," in Edward Acton, Vladimir Iu. Cherniaev, and William G. Rosenberg (eds.), Critical Companion to the Russian Revolution, 1914–1921. Bloomington, IN: Indiana University Press, 1997; pp. 716–717.
- ↑ George Jackson and Robert Devlin (eds.), Dictionary of the Russian Revolution. Westport, CT: Greenwood Press, 1989; pp. 223–225.
- ↑ Debarbieux, Bernard (2015-09-10). The Mountain: A Political History from the Enlightenment to the Present (in (englanniksi)). University of Chicago Press, 150. ISBN 9780226031118.
- ↑ (1959) The World Today; Bhutan and Sikkim: Two Buffer States Vol. 15, No. 12. Royal Institute of International Affairs, 492–500.
- ↑ Mongolia, the uncontested buffer state russia-direct.org. Viitattu 3 March 2017. en
- ↑ (2016) Reviving the Islamic Caliphate in Early Modern Morocco. Routledge, 36–37. ISBN 9781317063438.
- ↑ https://books.google.es/books?id=iOMoAAAAYAAJ&dq=resoluci%C3%B3n+del+congreso+23+febrero+1825&hl=es&pg=PA6#v=onepage&q&f=false
- ↑ Sergio Villalobos. Chile y su historia págs. 241-242 (espanjaksi)
- ↑ Zepeda, Beatriz: Ecuador: Relaciones exteriores a la luz del bicentenario. . ISBN 9789978672242. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.9.2021). (espanjaksi).
- ↑ Uruguay - From Insurrection to State Organization, 1820-30 countrystudies.us. Viitattu 3 .3.2017.
- ↑ Review of Knarr, James C., Uruguay and the United States, 1903-1929: Diplomacy in the Progressive Era h-net.org. 1 1.2014. Viitattu 3 .3.2017. (englanniksi)
- ↑ "Paraguay: Regional Geopolitics and a New President", Stratfor. Luettu 3.3.2017. ((englanniksi))
- ↑ The Colonies Georgia smplanet.com. Viitattu 20.11.2015.
- ↑ "Calls for a Breakup Grow Ever Louder in Belgium", The New York Times, 21 .9.2007. Luettu 12 .3.2017.
- ↑ "THE RUHR: Rhineland Republic?", Time, 27 .8.1923. Luettu 12 .3.2017.
- ↑ (2016) Eurasian Slavery, Ransom and Abolition in World History, 1200-1860. Routledge, 198. ISBN 9781317140023.
- ↑ Suvorov, Viktor (2013). The Chief Culprit: Stalin's Grand Design to Start World War II. Naval Institute Press, 142. Viitattu 1 .1.2015.
- ↑ a b Mearsheimer, John J.: Getting Ukraine Wrong The New York Times. 13 .3.2014.
- ↑ a b c Walt, Stephen M.: History Shows Caution Is the Best Approach for Foreign Action The New York Times. 2 .9.2014. Viitattu 1 .1.2015.