Carl Sagan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Edward Sagan
Carl Sagan Planetary Society.JPG
Syntynyt 9. marraskuuta 1934
Brooklyn, Yhdysvallat
Kuollut 20. joulukuuta 1996 (62 vuotta)
Seattle, Yhdysvallat
Asuinpaikka Yhdysvallat
Kansallisuus amerikkalainen
Tutkimusala tähtitiede, astrofysiikka, kosmologia, astrobiologia
Instituutti Cornellin yliopisto
Harvardin yliopisto
Tutkinnot Chicagon yliopisto (tähtitieteen ja astrofysiikan tohtori, 1960)
Tunnetuimmat työt SETICosmos,
Voyager Golden Record
Uskonnollinen kanta ateisti

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 193420. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, astrofyysikko, astrobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Suurimman osan urastaan hän työskenteli Cornellin yliopistossa, jonka professorina hän toimi vuodesta 1971 aina kuolemaansa asti. Sagan tunnetaan lukuisista tutkimuksistaan ja teorioistaan eksobiologian saralla ja suuresta vaikutuksestaan maan ulkopuolisen älyn etsintään tähtäävän SETI-ohjelman aloittamiseen. Töissään hän pyrki toistuvasti edistämään tieteellisiä tutkimusmenetelmiä.[1]

Sagan oli myös tunnettu tieteen kansantajuistaja, ja sai maailmanlaajuista mainetta tiedekirjoistaan ja Cosmos -nimisestä televisiosarjasta, jonka hän juonsi ja käsikirjoitti yhdessä vaimonsa Ann Druyanin kanssa. Ajatusmaailmaltaan Sagan oli skeptinen ja ateistinen. Hän toimi myös Voyager Golden Recordin, Voyager-luotainten mukana lähetetyn tähtienvälisen viestin, koonneen komitean johdossa vuonna 1977,[1][2] ja oli myös toinen Planetary Society -järjestön perustajajäsenistä ja sen ensimmäinen puheenjohtaja.[3]

Koulutus ja tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voyager 2:n kullattu levy.

Carl Sagan syntyi Brooklynissä, New Yorkissa. Hänen isänsä, Sam Sagan, oli juutalainen pukimotyöntekijä ja hänen äitinsä, Rachel Molly Gruber, oli kotiäiti. Sagan kävi Chicagon yliopistoa, jossa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon (1955) sekä ylemmän korkeakoulututkinnon fysiikassa (1956), kunnes valmistui lopulta tähtitieteen ja astrofysiikan tohtoriksi vuonna 1960. Hän opetti Harvardin yliopistossa vuoteen 1968, jolloin hän siirtyi Cornellin yliopistoon.

Saganista tuli professori Cornellissa 1971 ja hän toimi siellä laboratorioesimiehenä. Hän oli osallisena useimpien aurinkokuntaamme tutkimaan lähetettyjen miehittämättömien avaruuslentojen toteutuksessa. Sagan synnytti myös ajatuksen siitä, että avaruusaluksen mukana voitaisiin lähettää yleispätevä viesti, jonka mikä tahansa maan ulkopuolinen älyllinen olento voisi tulkita löytäessään sen. Ensimmäinen viesti joka lähetettiin avaruuteen oli kullattu levy, joka lähetettiin matkaan avaruusluotain Pioneer 10:n mukana. Hän kehitti suunnittelutyötään tällä saralla eteenpäin ja huolitelluin versio viestistä jonka kehityksessä Sagan oli mukana oli Voyager Golden Record, joka lähetettiin Voyager-luotainten mukana.

Tieteelliset saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sagan ja Marsiin lähetetyn Viking Lander-luotaimen malli.

Sagan oli ensimmäisten joukossa esittäessään oletuksen että Saturnuksen Titan-kuussa ja Jupiterin Europa-kuussa saattaisi olla valtameriä (Europan tapauksessa kyse oli pinnan alapuolisesta merestä) tai järviä, jotka saattaisivat tehdä kuista kelvollisen elämälle. Galileo-luotain vahvisti myöhemmin epäsuorasti Europan pinnanalaisen valtameren.

Sagan kehitti käsitystä Venuksen ilmakehästä, Marsin vuodenaikojen vaihtelusta ja Saturnuksen kuusta, Titanista. Sagan todisti, että Venuksen ilmakehä on erittäin kuuma ja tiheä. Hän näki myös ilmaston lämpenemisen kasvavana, ihmisen luomana vaarana ja vertasi sitä Venuksen luonnolliseen kehitykseen, joka on edennyt kuumaksi, elämälle vihamieliseksi planeetaksi kasvihuonekaasujen vaikutuksesta. Hän esitti, että Marsin vuodenaikojen vaihtelut aiheutuvat tuulten puhaltamista pölyistä, ei kasvillisuusmuutoksista, kuten jotkut olivat ehdottaneet.

Tiedeuran kehitys ja takaiskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sagan edisti ja toimi pioneerina maan ulkopuolisen älyn etsinnässä. Hän yllytti tieteellistä yhteisöä kuuntelemaan suurten radioteleskooppien avustuksella signaaleita maan ulkopuoliselta älyltä. Hän edisti myös luotainten lähettämistä toisille planeetoille. Sagan oli 12 vuoden ajan vastaava päätoimittaja Icarus-lehdessä, joka oli planeettojen tutkimista käsittelevä ammattijulkaisu. Hän oli toinen perustaja Planetary Society -yhteisössä ja oli myös jäsen SETI-instituutin valtuustossa.

Sagan oli tunnettu myös toisena pääosallisena tieteelliseen julkaisuun, joka ennusti, että ydinsodasta seuraisi ydintalvi (myöhemmin hän tunnusti osan julkaisussa esitetyistä väitöksistä olleen ydinasevarustelun vastaista propagandistista liioittelua tai jopa osittain huijausta).lähde? Sagan tunnetusti ennusti myös, että savuiset öljypalot Kuwaitissa (jotka Saddam Husseinin armeija sytytti) aiheuttaisivat ekokatastrofin mustien pilvien muodossa.[4] Eläkkeellä oleva ilmastofyysikko Fred Singer kumosi Saganin väitteet hölynpölynä, ollen itse sitä mieltä että savu hälvenisi muutamassa päivässä.

Yhteiskunnalliset mielenkiinnon kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sagan oli sitä mieltä, että Draken kaava osoittaa, että suuri määrä maan ulkopuolisia sivilisaatioita muodostuu kaikkeudessa, mutta todisteiden puute tällaisista sivilisaatioista (Fermin paradoksi) viittaisi siihen, että teknologisoituneilla sivilisaatioilla on taipumus tuhota itsensä melko nopeasti. Tämä innoitti häntä tunnistamaan ja julkaisemaan tapoja joilla ihmiskunta voisi tuhota itsensä, toivoen että näin ollen tuholta vältyttäisiin ja ihmiskunnasta tulisi lopulta avaruuteen leviävä laji.

Sagan oli läpi koko elämänsä poliittisesti vapaamielinen, ja hän radikalisoitui aatteissaan mentyään naimisiin vasemmistolaisen Ann Druyanin kanssa. Radikaalimpina aikoinaan hän muun muassa toteutti kansalaistottelemattomuudeksi luokiteltavia tekoja ydinasekohteiden liepeillä.

Saganin tiedetään olleen myös aktiivinen kannabiksen käyttäjä, vaikkei koskaan myöntänytkään sitä julkisesti. Vuonna 1971 hän kirjoitti salanimellä "Mr. X" kannabiksen polttoa koskevan esseen kirjaan Reconsidering Marijuana. Esseessä Sagan totesi, että kannabiksen käyttö innoitti joitakin hänen töistään ja voimisti hänen kokemuksiaan. Kirjan toimittanut Lester Grinspoon kertoi asiasta Saganin kuoleman jälkeen tämän elämäkertaa kirjoittaneelle Keay Davidsonille.[5] Paljastus sai mediahuomiota elämäkerran julkaisun jälkeen vuonna 1999.[6]

Tieteen kansantajuistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saganin kyky tuoda ajatuksensa esille edesauttoi monia ihmisiä tuntemaan kaikkeuden paremmin. Hän kirjoitti yhdessä vaimonsa Ann Druyanin kanssa ja juonsi Cosmos-televisiosarjaa. Hän myös kirjoitti kirjoja kansantajuistaakseen tiedettä (esimerkiksi The Dragons of Eden, joka voitti Pulitzer-palkinnon, Broca's Brain, ynnä muita) sekä romaanin Contact (suom. Ensimmäinen yhteys, 1987), josta tuli menekkiteos ja vuonna 1997 myös Jodie Fosterin tähdittämä elokuvaversio. Hän myös vieraili usein televisiossa The Tonight Showssa.

Saganin Pale Blue Dot: A Vision of the Human Future in Space -kirja päätyi New York Timesin vuoden 1995 merkkiteokseksi. Carl Sagan kirjoitti myös johdannon Stephen Hawkingin menestysteokseen A Brief History of Time (suom. Ajan lyhyt historia).

Kirjassaan Comet Sagan esitti pohdiskeluja hakaristitunnuksen alkuperästä. Teoksessa Sagan esitti oletuksen, että aikanaan komeetta ohitti maan niin läheltä että siitä ulos virtaavat kaasut olivat ihmissilmän nähtävissä, ja nämä kaasut taas olivat komeetan pyörimisen taivuttamia. Kirjassa toistetaan muinaiskiinalainen kirjoitus, jossa on kuvattuna komeetan pyrstöjen eroavaisuuksia. Useimmat niistä ovat pieniä eroavaisuuksia komeettojen pyrstöissä, mutta viimeisessä näkyy komeetan ydin siten, että siitä lähtee neljä taivutettua jäsentä, jotka ovat taipuneet hakaristin muotoon.

Sagan aiheutti vaihtelevia reaktioita muiden ammattilaistiedemiesten piireissä. Hänen tieteen kansantajuistamisen edistämistään tuettiin yleisesti, kuten myös hänen pyrkimyksiään kasvattaa tieteellistä ymmärrystä suuren yleisön parissa. Saganin tapa suosia skeptismiä näennäistieteellisyyden sijaan sai myös kannatusta. Toisaalta esiintyi myös huolia siitä, että suuri yleisö käsittäisi jotkut Saganin henkilökohtaiset kannat ja mielenkiinnon kohteet yleisenä tieteellisenä konsensuksena tämän omien henkilökohtaisten näkemyksien sijaan. Osa Saganiin kohdistuneesta arvostelusta saattoi olla ammattikateuden synnyttämää, sillä Saganin näkemyksiä vastustavia tieteellisiä näkemyksiä (kuten mahdollisen ydinsodan synnyttämän ydintalven vakavuus) ei esitelty kunnolla suurelle yleisölle. Eräs merkittävä takaisku Saganille oli myös, kun hänen kommenttinsa ja ennustuksena Kuwaitin öljykenttien tulipaloista ensimmäisen persianlahden sodan aikana osoittautuivat myöhemmin virheellisiksi.

Myöhäisessä elämässään Saganin kirjoittamat kirjat kehittivät hänen skeptistä ja naturalistista näkemystään todellisuudesta. Kirjassaan Demon-Haunted World: Science as a Candle in the Dark, hän esitti työkaluja argumenttien testaamiseen ja harhaanjohtavien sekä suorastaan valheellisten väittämien kumoamiseen, eritoten korostaen tieteellisen menetelmän tärkeyttä. Samassa teoksessa Sagan esitti listan virheistä, joita hän oli tehnyt (mukaan lukien hänen ennustuksensa Kuwaitin öljypaloista), osoittaakseen kuinka tiede on itsekorjautuva järjestelmä.

Saganin kuoleman jälkeen julkaistu kokoelmateos Billions and Billions: Thoughts on Life and Death at the End of the Millennium sisältää hänen kirjoitelmiaan ja esseitään, kuten näkemyksiä abortista ja vaimo Ann Druyanin kirjoitelman Saganin kuolemasta ei-uskovaisena ihmisenä.

Persoonallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut olivat Carl Saganista sitä mieltä, että hänellä oli suureksi paisunut ego. Vuonna 1994 Apple Computer aloitti Power Macintosh 7100-tietokoneen kehitystyön. Projektin sisäiseksi koodinimeksi valittiin "Carl Sagan", koska uuden tietokoneen uskottiin tuottavan Applelle tähtitieteellisiä summia. Vaikka projektinimi oli täysin firman sisäinen eikä sitä ikinä käytetty julkiseen markkinointiin, haastoi Sagan Apple-yhtiön oikeuteen saatuaan tietää asiasta, jotta nämä vaihtaisivat projektinimen johonkin muuhun. Applen muilla projekteilla oli nimiä kuten "Cold fusion" (kylmäfuusio) ja "Piltdown man" (Piltdownin ihminen), ja Sagan oli erittäin tyytymätön siihen, että hänen nimensä yhdistettäisiin johonkin mitä hän piti pseudotieteenä. Vaikka Sagan hävisi oikeustaistelun, Applen työntekijät suostuivat hänen vaatimuksiinsa joka tapauksessa ja vaihtoivat projektin nimeksi "BHA" (Butthead Astronomer, suom. Persläpitähtitieteilijä). Sagan haastoi Applen uudelleen oikeuteen, väittäen että uusi nimi halvensi häntä. Sagan hävisi tämänkin oikeustaistelun, mutta silti 7100-mallin projektinimeä muutettiin vielä kerran. Se sai nimen "LAW" (Lawyers Are Wimps, suom. Asianajajat ovat nyhveröitä).[7][8]

Sagan on laajasti kuvattu ateistiksi tai agnostikoksi. Hän on muun muassa todennut: "Sellainen ajatus, että Jumala olisi ylisuuri valkoinen mies jolla on pitkä parta, ja joka istuu taivaalla ollen vastuusta jokaisen varpusen tipahtamisesta, on täysin naurettava. Mutta jos 'Jumalalla' tarkoitetaan fyysisiä lakeja jotka määräävät universumin rakenteen, niin selkeästi sellainen Jumala on olemassa. Tällainen Jumala on kuitenkin tunteellisesti epätyydyttävä... painovoimalain rukoilemisessa ei ole paljoakaan järkeä."

Sagan meni elämänsä aikana naimisiin kolmesti; ensin vuonna 1957 kuuluisan biologin, Lynn Margulisin kanssa (Dorion Saganin äiti), sitten vuonna 1968 taiteilija Linda Salzmanin kanssa (Nick Saganin äiti) ja lopulta kirjailija Ann Druyanin kanssa vuonna 1981, jonka kanssa Sagan oli naimisissa kuolemaansa saakka.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Sagan kävi pitkän ja vaikean kamppailun myelodysplasiaa vastaan, joka on verisairaus, jossa luuydin lakkaa tuottamasta soluja. Hän kuoli 62 vuoden ikäisenä, 20. joulukuuta vuonna 1996 Fred Hutchinson Cancer Research Centerissä Seattlessa, Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Miehittämättömän Mars Pathfinder -avaruusaluksen laskeutumiskohta on uudelleennimetty 5. heinäkuuta 1997 Carl Sagan Memorial Stationiksi hänen muistonsa kunnioittamiseksi. Asteroidi 2709 Sagan on myös nimetty Saganin mukaan.

Vuonna 1997 Robert Zemeckis ohjasi elokuvan Ensimmäinen yhteys, joka perustuu Saganin samannimiseen romaaniin Ensimmäinen yhteys (1985). Elokuva päättyy muistosanoihin ”For Carl” (Carlille).

Kirjallisuus ja media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sagan, Carl and Jonathon Norton Leonard and editors of Life, Planets. Time, Inc., 1966
  • Sagan, Carl and I.S. Shklovskii, Intelligent Life in the Universe. Random House, 1966
  • Sagan, Carl, Communication with Extraterrestrial Intelligence. MIT Press, 1973
  • Sagan, Carl, et. al. Mars and the Mind of Man. Harper & Row, 1973
  • Sagan, Carl, Other Worlds. Bantam Books, 1975
  • Sagan, Carl, et. al. Murmurs of Earth: The Voyager Interstellar Record. Random House, 1977
  • Sagan, Carl et. al. The Nuclear Winter: The World After Nuclear War. Sidgwick & Jackson, 1985
  • Sagan, Carl, Ensimmäinen yhteys. Suom. Hanna-Liisa Timonen. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2737-2. (Contact. Simon and Schuster, 1985; Reissued August 1997 by Doubleday Books, ISBN 1-56865-424-3.)
  • Sagan, Carl and Richard Turco, A Path Where No Man Thought: Nuclear Winter and the End of the Arms Race. Random House, 1990
  • Sagan, Carl, The Dragons of Eden: Speculations on the Evolution of Human Intelligence. Ballantine Books, December 1989, ISBN 0-345-34629-7, 288 pgs
  • Sagan, Carl, Broca's Brain: Reflections on the Romance of Science. Ballantine Books, October 1993, ISBN 0-345-33689-5, 416 pgs
  • Sagan, Carl and Ann Druyan, Shadows of Forgotten Ancestors: A Search for Who We Are. Ballantine Books, October 1993, ISBN 0-345-38472-5, 528 pgs
  • Sagan, Carl and Ann Druyan, Comet. Ballantine Books, February 1997, ISBN 0-345-41222-2, 496 pgs
  • Sagan, Carl, Pale Blue Dot: A Vision of the Human Future in Space. Ballantine Books, September 1997, ISBN 0-345-37659-5, 384 pgs
  • Sagan, Carl and Ann Druyan, Billions & Billions: Thoughts on Life and Death at the Brink of the Millennium. Ballantine Books, June 1998, ISBN 0-345-37918-7, 320 pgs
  • Sagan, Carl, The Demon-Haunted World: Science As a Candle in the Dark. Ballantine Books, March 1997, ISBN 0-345-40946-9, 480 pgs
  • Sagan, Carl and Jerome Agel, Cosmic Connection: An Extraterrestrial Perspective. Cambridge University Press, January 15, 2000, ISBN 0-521-78303-8, 301 pgs
  • Sagan, Carl, Cosmos. Random House, May 7, 2002, ISBN 0-375-50832-5, 384 pgs
  • Zemeckis, Robert, Contact. Warner Studios, 1997, ASIN 0790736330 IMDB
  • Davidson, Keay, Carl Sagan: A Life. John Wiley & Sons, August 31, 2000, ISBN 0-471-39536-6, 560 pgs

Suomennettu artikkeli kokoomateoksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Carl Sagan Biography thefamouspeople.com. Viitattu 21.8.2013. (englanniksi)
  2. What is the Golden Record? NASA (JPL). Viitattu 21.8.2013. (englanniksi)
  3. Our Founders: Carl Sagan The Planetary Society. Viitattu 21.8.2013. (englanniksi)
  4. http://news.google.com/newspapers?id=6tEVAAAAIBAJ&sjid=RBQEAAAAIBAJ&pg=6851,2148654&dq=world-climate-conference+oil+fires&hl=en
  5. Andrews, Scott: Biographer: Astronomer Carl Sagan Smoked Marijuana 21.8.1999. Associated Press. Viitattu 24.3.2008. (englanniksi)
  6. Whitehouse, David: Carl Sagan: A life in the cosmos 15.10.1999. BBC. Viitattu 21.8.2013. (englanniksi)
  7. Lukas Foljanty, Apple Facts / Carl Sagan, The Apple Museum (englanniksi). Luettu 8. tammikuuta 2007.
  8. James Parry, Explanation of Carl Sagan, Kibo.com (englanniksi). Luettu 8. tammikuuta 2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Sagan.