Kaksikamarijärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
  Kaksikamarinen parlamentti.
  Yksikamarinen parlamentti
  Ei parlamenttia

Kaksikamarijärjestelmä eli bikameralismi tarkoittaa hallintotapaa, jossa lakia säätävä elin (parlamentti) on jaettu kahteen itsenäiseen osaan eli kamariin, joita yleensä kutsutaan nimillä alahuone ja ylähuone. Kaksikamarisuus tarkoittaa usein (joskaan ei kaikissa tapauksissa) sitä, että lakien ja muiden päätösten on tultava hyväksytyiksi erikseen molemmissa kamareissa tullakseen voimaan. Joissain tapauksissa toisen kamarin valta on rajallisempi kuin toisen.

Kaksikamarinen parlamentti on käytössä niin Yhdysvalloissa kuin suurimmassa osassa Euroopan maita. Ylähuoneen olemassaoloa perustellaan sillä, että se ehkäisee "enemmistön diktatuurin" luomalla erilaisille ryhmille monia pääsyteitä poliittiseen järjestelmään.[1]

Liittovaltioissa kaksikamarinen parlamentti linkittyy myös maan federalistisen järjestelmän kanssa. Muun muuassa Yhdysvalloissa, Australiassa ja Meksikossa jokainen osavaltio saa ylähuoneeseen saman määrän edustajia. Tällä varmistetaan, että myös pienten osavaltioiden ääni kuuluu ja edut huomioidaan päätöksenteossa. Joissain liittovaltioissa, kuten Saksassa, ylähuoneen edustajat ovat osavaltioiden parlamenttien nimittämiä ja täten vastuullisia niille. Näin oli alun perin myös Yhdysvalloissa, kunnes perustuslain 17. lisäys teki senaattoreista vaaleilla valittavia.

Suomen eduskunta on aina ollut yksikamarinen, ja muissakin Pohjoismaissa on nykyään yksikamariset parlamentit. Esimerkiksi Ruotsin valtiopäivät olivat vuoteen 1971 asti kaksikamariset.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.