G20

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maailman rikkaimpien maiden ryhmää. Köyhien maiden ryhmästä katso G20 (köyhät maat).
  G-20 valtiot
  Pysyvät vierasjäsenet
  Euroopan unionin ei yksittäisenä valtiona edustetut jäsenet

G20 (Group of 20[1]) on ryhmä, joka sisältää maailman 19 rikkainta maata, sekä edustuksen Euroopan unionista: Argentiina, Australia, Brasilia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Indonesia, Intia, Italia, Japani, Kanada, Kiina, Meksiko, Ranska, Saksa, Saudi-Arabia, Turkki, Venäjä, Iso-Britannia ja Yhdysvallat.

Tämä G20, josta myöhemmin kasvoi Group of 33, oli suunnitteilla jo Kölnin G7:n huippukokouksessa kesäkuussa 1999, mutta ryhmä perustettiin virallisesti G7:n talousministerien kokouksessa syyskuussa 1999. Perustava kokous oli 15.–16. joulukuuta 1999 Berliinissä.

G20-ryhmä muodostettiin yhteistyö- ja neuvontafoorumiksi kansainvälistä rahoitusjärjestelmää koskevissa asioissa. Se tutkii, analysoi ja rohkaisee keskustelua keskeisten nousevien ja jo olemassa olevien teollisuusmaiden käytännöistä, jotka koskevat kansainvälisen rahoitusvakauden parannuksia. Se myös pyrkii käsittelemään asioita, jotka eivät kuulu olemassa olevien organisaatioiden vastuualueisiin.

Tämän G20-ryhmän jäseniä ovat G7-maiden ja 12 muun rikkaan maan talousministerit ja keskuspankkien pääjohtajat G7-maista, 12 muusta rikkaasta maasta sekä Euroopan unionin puheenjohtajamaasta (ellei se ole G7:n jäsen); Euroopan keskuspankin johtaja, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimitusjohtaja; IMFC:n puheenjohtaja; Maailmanpankin pääjohtaja ja Kehityskomitean puheenjohtaja. Kiinan talousministeri Jin Renqing on nykyisin G20:n puheenjohtaja.

Mielenosoitukset G20:tä vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi kokouksen yhtydessä järjestetyistä mielenosoituksista Hampurin keskustassa.

Heinäkuussa 2017 Hampurissa pidettyä G20-huippukokousta vastaan järjestettiin yli 25 eri mielenosoitusta,[2] joihin osallistui yli 100 000 ihmistä.[3] Lisäksi kaupungissa pidettiin 77:n eri kansalaisjärjestön vaihtoehtoinen Global Solidarity Summit -kokous.[4] Suurimpia mielenosoituksia olivat 76 000 osallistujan Solidarity without Borders,[5] sekä 11 000–20 000 osallistujan tanssien toteutettu protestimarssi Lieber tanz ich als g20.[6] Muita mielenosoituksia olivat muun muassa Color the Red Zone, jonka tarkoituksena oli passiivisella vastarinnalla estää osallistujien pääsy suljetuille kokousalueille,[7] poliittista passiivisuutta vastaan suunnattu tuhannen zombiksi pukeutuneen osallistujan 1000 Gestalten,[8] sekä mellakoinniksi muuttunut anarkistien organisoima Welcome to Hell, johon osallistui noin 12 000 ihmistä.[9]

Mielenosoituksiin saapui osallistujia eri puolilta Eurooppaa. Mukana oli erilaisia kansalaisjärjestöjä sekä muun muassa antikapitalisteja, autonomeja ja antifasisteja.[3][4] Suomesta osallistui muun muassa Aseistakieltäytyjäliiton,[10] Vasemmistonuorten[11] sekä Vihreiden nuorten jäseniä.[12] Paikalliset kirkot tarjosivat mielenosoittajille tilojaan yöpymistä varten, ja jalkapalloseura FC St. Pauli antoi yöpymismahdollisuden lisäksi käyttöön stadioninsa sosiaalitilat.[4]

Kokouksen aikaisissa mellakoissa mielenosoittajat heittelivät poliiseja erilaisilla esineillä, ja sytyttivät tuleen muun muassa autoja ja roska-astioita sekä ryöstelivät kauppoja. Mellakoissa loukkaantui yli 200 poliisia ja 29 mielenosoittajaa pidätettiin.[13][14] Loukkaantuneista poliiseista parikymmentä ei pystynyt palaamaan töihin seuraavana päivänä. Kaikkien vammat eivät johtuneet mellakoitsijoista, vaan joukossa oli muun muassa kymmeniä nestehukasta kärsineitä mellakkapoliiseja.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Streit über Demo-Verbot beim G20-Gipfel 10.6.2017. NDR. Viitattu 11.3.2018. (saksaksi)
  3. a b G20 in Hamburg: Who are the protesters? 7.72017. BBC. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  4. a b c Knight, Ben: Who's who in Hamburg's G20 protests 7.7.2017. Deutsche Welle. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  5. Kempkens, Sebastian: 76.000 Mal Hoffnung 8.7.2017. Die Zeit. Viitattu 11.3.2018. (saksaksi)
  6. Bunter Protest: "Lieber tanz ich als G20" 5.7.2017. Tagesspiegel. Viitattu 11.3.2018. (saksaksi)
  7. Adamczyk, Ed: Protests greet G20 leaders in Hamburg, Germany 7.7.2017. UPI. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  8. Said-Moorhouse, Lauren: 'Zombies' descend on Hamburg for G20 protest 6.7.2017. CNN. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  9. Rees-Bloor, Natasha: 'Welcome to hell': G20 protests in Hamburg – in pictures 7.7.2017. The Guardian. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
  10. Rytkönen, Kikka: Suomalaisaktivistit ydinasekiellon täytäntöönpanoa vaatimassa 13.10.2017. Aseistakieltäytyjäliitto. Viitattu 11.3.2018.
  11. Jaakkola, Henrik: Vasemmistonuoret Hampurin G20-mielenosoituksessa kapitalismia vastaan 7.7.2017. Vasemmistonuoret. Viitattu 11.3.2018.
  12. Vartiainen, Niko: Hampurin mielenosoituksissa mukana myös vasemmistonuorten ja vihreiden jäseniä – Li Andersson ja Touko Aalto tuomitsevat väkivaltaisuudet 9.7.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.3.2018.
  13. Hirvonen, Saara; Tuomisto, Juho: Yli 70 poliisia loukkaantunut Hampurin mielenosoituksissa 7.7.2017. Yle Uutiset. Viitattu 7.7.2017.
  14. Takkunen, Juho: Ylen kirjeenvaihtaja Hampurissa: Kaupunkia siivotaan yön tuhotöiden ja ryöstelyn jäljiltä 8.7.2017. Yle Uutiset. Viitattu 8.7.2017.
  15. Engert, Marcus: Police Exaggerated The Number Of Officers Injured During The G20 Protests 14.7.2017. BuzzFeed. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta G20.