Oikeusvaltio
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa |
Valtiomuodot |
---|
Vallan lähde |
(Itsevaltius)
|
(Uskonnollinen valta)
|
Vallan ideologia |
(sosio-polittiset ideologiat)
|
(sosio-taloudelliset ideologiat)
|
Globaali vs. paikallinen (geo-kulttuuriset ideologiat)
|
Vallan rakenne |
Yhtenäinen |
Kansainväliset suhteet |
Oikeusvaltio (saks. Rechtsstaat) on valtiosääntöoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia. Valtiosääntö ja perustuslaki ovat systemaattiselta kannalta oikeusvaltioperiaatteen johdannaisia.[1] Alkujaan oikeusvaltion idea kehittyi vastaamaan mielivaltaiseen ja ennalta ennustamattomaan hallintoon ja lainkäyttöön.
Antero Jyrängin määritelmän mukaan oikeusvaltion määritelmään sisältyy kuusi ainesosaa:
- valtio on organisoitu oikeussäännöin;
- sekä valtioelinten ja viranomaisten että kansalaisten on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti (laillisuusperiaate);
- valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin;
- yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa;
- oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet; ja
- yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raitio, Juha: Oikeusvaltion ääriviivat. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3313-9.
|