Oikeusvaltio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaka on yleinen oikeudenmukaisuuden symboli

Oikeusvaltio (saks. Rechtsstaat) on valtio, jonka toiminta on sidottu oikeuteen ja joka ei puutu mielivaltaisesti yksityisten vapauspiiriin.[1] Oikeusvaltio on valtiosääntöoikeuden keskeisimpiä lähtökohtia. Valtiosääntö ja perustuslaki ovat systemaattiselta kannalta oikeusvaltioperiaatteen johdannaisia.[2]

Oikeusvaltion käsite syntyi Saksassa 1800-luvulla. Käsitteen taustahistoriaan kuuluvat sekä Montesquieun[3] että Immanuel Kantin[4] oikeusfilosofia.

Suomessa oikeusvaltioperiaatteesta säädetään Suomen perustuslain 2 § 3 momentissa: "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia."[5] Hallituksen esityksen mukaan kyseessä on kuitenkin vain kahdesta oikeusvaltioperiaatteen olennaisesta ainesosasta.[6]

Oikeusvaltion sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antero Jyrängin määritelmän mukaan oikeusvaltion määritelmään sisältyy kuusi ainesosaa:

  • valtio on organisoitu oikeussäännöin;
  • sekä valtioelinten ja viranomaisten että kansalaisten on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti (laillisuusperiaate);
  • valtioelimet ja viranomaiset ovat sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin;
  • yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa;
  • oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet; ja
  • yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet.[2]

Kaarlo Tuori on ryhmitellyt oikeusvaltioteoriat aineellisiin ja muodollisiin. Saksalaisen varhaisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa aineellisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus on olemassa itsenäisesti, valtiosta ja suvereniteetistä riippumattomasti. Myöhäisperustuslaillisen koulukunnan edustamassa muodollisessa oikeusvaltioteoriassa oikeus samaistuu valtion itsensä antamiin normeihin, joilla se rajoittaa itse itseään ja toimintamahdollisuuksiaan.[7]

Vastaavia käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isossa-Britanniassa ja angloamerikkalaisissa maissa oikeusvaltiota vastaava käsite on rule of law. Euroopan unionin lainsäädännössä näitä käsitteitä käytetään toistensa käännöksinä. Kuitenkin Jyrängin mukaan käsitteet eivät ole samansisältöisiä. Hänen mukaansa keskeistä rule of law -käsitteessä on vaatimus, että mahdollisimman monet yhteiskunnallisista ristiriidoista saadaan muunnetuiksi tuomioistuinasian muotoon ja ratkaistavaksi tuomioistuimessa.[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki: Talentum, 2003.
  • Tuori, Kaarlo: Julkisoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2000.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuori, Kaarlo: Oikeustiede:oikeusvaltio Tieteen termipankki. Viitattu 24.11.2022.
  2. a b Jyränki 2003, s. 249
  3. a b Jyränki 2003, s. 250
  4. Tuori 2000, s. 23
  5. Suomen perustuslaki Finlex. Viitattu 9.11.2022.
  6. HE 1/1998, s. 74. Eduskunta.
  7. Tuori 2000, s. 24–25

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarnio, Aulis; Uusitupa, Timo (toim.): Oikeusvaltio. Vantaa: Lakimiesliiton kustannus, 2002. ISBN 952-14-0548-1
  • Raitio, Juha: Oikeusvaltion ääriviivat. Helsinki: Alma Talent, 2017. ISBN 978-952-14-3313-9