Velvollisuus (oikeustiede)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Velvollisuus tarkoittaa oikeustieteessä sitä, että yhteiskunnan taholta tuleva paine pyrkii ohjaamaan henkilöä käyttäytymään lain mukaisesti eli tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Siihen liittyy läheisesti se, että yhteiskunnan odottaman käyttäytymisen jäätyä toteutumatta henkilöön voidaan kohdistaa tehosteita eli sanktioita, kuten rangaistus, vahingonkorvaus tai hallintopakko.[1][2]

Oikeudellisia velvollisuuksia muodostuu oikeusnormien sääntelemissä tilanteissa. Tällöin mahdollisiin käyttäytymistapoihin liittyy rajoituksia. Oikeudellinen velvollisuus ilmenee perusmuodossaan siinä, että tietyt käyttäytymismuodot ovat normien pakottamia.[3]

Virkavelvollisuudet tarkoittavat virkamiehen virkasuhteeseen liittyviä velvollisuuksia, jotka on määritelty oikeussäännöin. Tärkeimmät virkavelvollisuudet ovat virantoimitusvelvollisuus, virkakäskyjen noudattamisvelvollisuus, velvollisuus ottaa huomioon mahdollinen esteellisyys ja sivutoimien aiheuttamat rajoitukset, velvollisuus pidättyä luottamuksen vaarantavista eduista, salassapitovelvollisuus sekä vaitiolovelvollisuus.[4]

Oppivelvollisuus tarkoittaa kansalaisen velvollisuutta hankkia itselleen yleissivistävä peruskoulutus.[5] Työnantajan päävelvoite on palkan tai muun vastikkeen suorittaminen työntekijän tekemästä työstä. Työsopimuslain (55/2001) mukaan työnantajan velvollisuus on huolehtia myös työturvallisuudesta ja noudattaa syrjintäkieltoa.[6] Työntekijän päävelvoite on tehdä sovittu työ noudattaen työnantajan ohjeita ja määräyksiä. Työssään hänen on noudatettava myös työturvallisuuden edellyttämää varovaisuutta ja salassapitovelvollisuutta.[7] Työrauhavelvollisuus tarkoittaa velvollisuutta välttää lainsäädännön tai työsopimuksen tai virkaehtosopimuksen kieltämiä työtaistelutoimia. Tämä koskee työmarkkinoiden kaikkia osapuolia.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  3. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palsta 607.
  4. Encyclopædia iuridica fennica, osa V palsta 1216.
  5. Encyclopædia iuridica fennica, osa III palsta 402.
  6. Encyclopædia iuridica fennica, osa III palstat 690–694.
  7. Encyclopædia iuridica fennica, osa III palstat 705–707.
  8. Encyclopædia iuridica fennica, osa III palsta 722.