Tuomioistuimen riippumattomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuomioistuimen riippumattomuus on edellytys vallan kolmijako-opin toteutumiselle. Itsenäinen päätösvalta perustuu yleensä voimassa olevaan lainsäädäntöön ja oikeusperiaatteisiin. Tuomioistuin ei ole velvollinen vastaanottamaan neuvoja tai määräyksiä esimerkiksi hallitukselta. Tuomioistuimen riippumattomuuteen liittyy läheisesti myös tuomarin riippumattomuus.

Riippumattomuuteen pyrkiminen toteutetaan eri maissa eri tavoin. Yksi niistä on tuomareiden palkkaaminen pitkäaikaiseen tai elinikäiseen virkasuhteeseen, jotta heillä on vapaus ilman irtisanomisen pelkoa ratkaista oikeusjuttuja vastoin vallalla olevia poliittisia mielipiteitä.

Tuomiovallan haltijan riippumattomuus perustuu Montesquieun esittämään vallan kolmijako-oppiin. Lainkäyttöä ohjaavat vain voimassa olevat oikeussäännöt, ja ratkaisut on pohjattava niihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyränki, Antero: Uusi perustuslakimme, s. 69-70. Iura nova, 2000.