Katolinen yhteiskuntaoppi

Katolinen yhteiskuntaoppi on katolisen kirkon käsitys yhteiskunnan ja teologian välisestä suhteesta. Katolisen yhteiskuntaopin keskeisiä käsitteitä ovat yhteinen hyvä ja oikeudenmukaisuus. Katolisessa yhteiskuntaopissa on kysymys näkökulmista ja lähestymistavoista yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyyn.

Katolisen kirkon sosiaaliopetuksen periaatteet nousevat Raamatusta ja yhteiskuntaopetuksen perusteet historiasta ja monista eri lähteistä. Eräänä katolisen yhteiskuntaopin perustana pidetään vuonna 1891 julkaistua paavin kiertokirjettä Rerum Novarum. Nykyinen katolisen kirkon yhteiskuntaoppi on koottu teokseen Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja (2005).

Katolisessa kirkossa ajatellaan, että kirkon toimialaan kuuluu kaikki ihmisten asiat. Samanaikaisesti kirkko rajaa politiikkaan osallistumisen tiukasti maallikkojen tehtäväksi. Esimerkiksi papit ja sääntökuntalaiset eivät saa osallistua politiikkaan. Katolinen kirkko näkee tehtäväkseen osoittaa moraalista esimerkillisyyttä ja selkeää opetusta.

Yhteiskuntanäkemys

Katolinen kirkko näkee oman roolinsa yhteiskunnan kivijalkana, ihmisoikeuksien arvon antajana ja ihmisarvon suojelijana. Katolisen kirkon näkemyksen mukaan kirkon toimintaa ei voida sekoittaa mihinkään poliittiseen yhteisöön eikä se ole sidottu mihinkään poliittiseen järjestelmään. Kirkko näkee asemansa totalitarismin torjunnassa ja tekee eron valtion ja kirkon välisissä tehtävissä.

Katolisen kirkon yhteiskuntakäsitys perustuu perheen käsitteseen yhteiskunnan keskipisteenä. Katolisen käsityksen mukaan perhekeskeisyys torjuu individualismia ja kollektivismia. Perheen käsitteeseen kytkeytyy myös miehen ja naisen välisen avioliiton arvo.

Periaatteet

Kirkon mukaan yksilö tarvitsee yhteisöllistä elämää voidakseen kehittää itseään luontonsa mukaisesti. Synnin turmellessa yhteisön ilmapiirin, on katolisen kirkon mukaan kehotettava kääntymykseen ja vedottava Jumalan armoon. Kirkon käsityksen mukaan yhteiskunnan perusongelmiin ei ole ratkaisua evankeliumine ulkopuolella.

Kirkon käsityksen mukaan ihmispersoona on kaikkien yhteiskunnalisten muodostelmien lähtökohta, toimija ja päämäärä. Yhteiskunnan tulee kirkon mukaan suosia hyveiden harjoittamista eikä estää sitä. Oikean arvojen hierarkian tulee ohjata yhteiskuntaa.

Lähivastuu

Lähivastuun periaatteen mukaan valtio ja suuremmat yhteisöt eivät saa syrjäyttää yksityisten ihmisten ja pienempien yhteisöjen aloitteita ja vastuuta.

Yhteinen hyvä

Katolisen kirkon mukaan auktoriteetin laillisuus perustuu yhteisön yhteisen hyvän edistämiseen. Tähän päästäkseen tulee käyttää moraalisesti hyväksyttäviä keinoja. Kirkon mukaan pyrkimys yhteiseen hyvään kuuluu ihmispersoonan arvoon ja jokaisen tulee osaltaan luoda ja edistää instituutioita, jotka pyrkivät parantamaan inhimillisiä elinoloja. Katolisen kirkon mukaan yhteiseen hyvään kuuluu:

1. Ihmispersoonan perusoikeuksien kunnioittaminen ja edistäminen;
2. Yhteisön henkisten ja ajallisten hyvyyksien menestyminen ja kehittyminen; sekä
3. ryhmien ja niiden jäsenten rauha ja turvallisuus.

Ihmisarvo

Kirkon mukaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää kaikkien ihmisten arvokkuuden kunnioittamista. Kirkon mukaan ihmispersoona on yhteiskunnan ylin päämäärä ja yhteiskunta on olemassa ihmispersoonaa varten. Kirkko näkee ihmiset samanarvoisina ja ihmisten väliset erot Jumalan suunnitelmana. Kirkon näkemyksen mukaan ihmiset tarvitsevat toisiaan ja erojen tulee edistää kristillistä rakkautta.

Solidaarisuus

Katolinen kirkko näkee solidaarisuuden "ystävyytenä" ja "sosiaalisena rakkautena", joka perustuu kristilliseen veljeyteen. Solidaarisuus näkyy ennen muuta hyvän jakamisena ja työn palkitsemisena. Kirkon mukaan solidaarisuus edellyttää pyrkimystä oikeudenmukaiseen yhteiskuntajärjestykseen, jossa jännitteitä voidana poistaa ja ristiriitoja ratkaista. Ihmisten yhtäläinen arvo velvoittaa kirkon mukaan ponnistelemaan yhteiskunnallisten ja taloudellisten erojen vähentämiseksi sekä epäoikeudenmukaisten erojen poistamiseksi.

Historia

Tausta

Katolisen yhteiskuntaopin perusta on dominikaaniteologia Tuomas Akvinolaisen kreikkalaisen sivistyksen ja kristillisen maailmankäsityksen pohjalta tekemässä synteesissä. Tämän käsityksen perusteella paavin ja piispojen opetuksen alueeseen kuuluvat kaikki ihmisen ja maailman asiat.

Rerum Novarum

Katolisen kirkon yhteiskuntaopetuksen yksi perusteos on vuonna 1891 julkaistu Rerum Novarum (suom. Uusista asioista). Kiertokirjeen kautta paavinistuin otti aseman antaa normatiivisia lausuntoja yhteiskunnallisista asioista. Tämän jälkeen paavien yhteiskunnalliset kiertokirjeet ovat kommentoineet ajankohtaisia suuria kysymyksiä Raamatun ja asiantuntijoiden kuulemisen pohjalta.

Viralliset asiakirjat

• Rerum novarum (1891)
• Singulari Quadam (1912)
• Quadragesimo anno (1931)
• Mater et magistra (1961)
• Pacem in terris (1963)
• Dignitatis humanae (1965)
• Populorum progressio (1967)
• Humanae vitae (1968)
• Octogesima adveniens (1971)
• Laborem exercens (1981)
• Sollicitudo rei socialis (1987)
• Centesimus annus (1991)
• Evangelium vitae (1995)
• Compendium of the Social Doctrine of the Church (2004)
• Deus caritas est (2005)
• Caritas in veritate (2009)
• Evangelii gaudium (2013)
• Laudato si' (2015)
• Gaudete et exsultate (2018)
• Fratelli tutti (2020)

Kirjallisuus

• Katolisen kirkon katekismus
• Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja (suom. KATT 2017)
• Alexandre Havard, Johdatus katolisen kirkon yhteiskuntaopetukseen (KATT 2004)
• Paavien yhteiskunnallinen opetus. Katoliset sosiaaliensyklikat Leo XIII:sta Johannes Paavali II:een (KATT 1990)
• Benedictus XVI: Caritas in veritate (Rakkaus totuudessa), suom. KATT 2013