J. A. Mannermaa

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Juho Mannermaa)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
J. A. Mannermaa
Juho Mannermaa.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 29. toukokuuta 1871
Rantsila
Kuollut 6. helmikuuta 1943 (71 vuotta)
Oulu
Ammatti pappi, tuomiorovasti, piispa, kansanedustaja
Arvonimi teologian kunniatohtori 1923
Puoliso vuodesta 1900 (k. 1908) Laura Magdalena Schwartzberg
vuodesta 1942 Anna Elisabet Jalava s. Moisio
Vanhemmat Abraham Tuomaanpoika Mennander ja Brita Birgitta Niilekselä
Muut tiedot
Aktiivisena 1907‒1942
Merkittävät teokset Vanhan Testamentin selittämisestä seurakunnalle
Uuden testamentin selitysteos, kolme osaa.

Juho Abraham (J. A.) Mannermaa (vuoteen 1906 Mennander, 29. toukokuuta 1871 Rantsila6. helmikuuta 1943 Oulu) oli suomalainen pappi, tuomiorovasti, Oulun hiippakunnan piispa ja kansanedustaja.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Mannermaa syntyi Rantsilan lukkarin Abraham Tuomaanpoika Mennanderin ja Brita Birgitta Niilekselän perheeseen sen neljäntenä lapsena vuonna 1871. Hänen sisaruksiaan olivat Katri Loviisa, Maikki (Anna Maija), Yrjö-Rieti, Hanna Adolfina ja Brita Lyydia. Vanhemmat harrastivat uskonnollista, kaunokirjallista ja historiallista kirjallisuutta. Isä muisti ulkoa enimmät virret ja Siionin virret.[1]

Mannermaan ensimmäinen puoliso oli Laura Magdalena Schwartzberg vuodesta 1900 (k. 1908) ja toinen Anna Elisabet Jalava (s. Moisio) vuodesta 1942.

Opintie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Mannermaan alkuopinnot tapahtuivat Rantsilassa, josta hän siirtyi Oulun suomalaisen Yksityislyseon toiselle luokalle. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1888.

Mannermaa suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon vuonna 1893. Samana vuonna hänet vihittiin Kuopiossa papiksi. Pastoraalitutkinnon hän suoritti korkeimmalla arvolauseella vuonna 1899.

Mannermaa teki opintomatkoja 1905 ja 1907 Saksaan, Sveitsiin ja Skandinaviaan. Hän halusi täydentää teologisia opintojaan ja tutustua eri maiden kirkollisiin oloihin. Tübingenin ja Leipzigin luennoista pysyvimmäksi jäi raamatunselitysopin harrastus.[1]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papilliset tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistumisensa jälkeen J. A. Mannermaa toimi kirkkoherran apulaisena Kuopiossa, mutta muutti Ouluun 1902, jossa toimi ensin Oulun lääninvankilan ja lääninsairaalan saarnaajana, kunnes nimitettiin Oulun tuomiorovastiksi 1918. Mannermaa nimitettiin Oulun hiippakunnan piispaksi 1936, jossa tehtävässä toimi kuolemaansa 1943 saakka.[1][2]

Sivutoiminaan Mannermaa hoiti Kuopion lääninvankilan ja Niuvanniemen parantolan vt. saarnaajan tehtäviä, minkä lisäksi hän toimi Oulun papiston apulaisena 1904-1905, Oulun tuomiokapitulin asessorina 1906-1918 sekä Oulun yhteiskoulun johtajana ja uskonnon opettajana 1903-1905. Hän oli myös Uskonpuhdistus ja Suomen kirkko -aikakauslehden toimittaja 1917, Uuden testamentin selitysteoksen toimittaja 1919-1929, Seurakuntatyön toimittaja 1931 sekä Vartijan toimituksen jäsen 1907-1920.[2]

Kirkolliskokouksiin Mannermaa osallistui vuodesta 1908 vuoteen 1942. Hän oli erityisen perehtynyt kirkkolakiin, sen syntyhistoriaan ja kirkon oikeusjärjestykseen. Hänen mielipiteensä sai usein ratkaisevan kannatuksen.

Ansioistaan Mannermaa sai kunniatohtorin arvon vuonna 1923.[1]

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teologian ohella Mannermaa oli kiinnostunut politiikasta. Hän toimi Oulun kaupunginvaltuustossa vuosina 1920-1922. Hänet valittiin eduskuntaan 1911 vaaleissa Kansallisen Kokoomuksen edeltäjän Suomalaisen puolueen edustajana Oulun läänin eteläisestä vaalipiiristä. Hän istui eduskunnassa kolme vaalikautta. Mannermaa valittiin eduskuntaan uudelleen vuoden 1922 vaaleissa – nyt Kokoomuksen edustajana – ja hän istui eduskunnassa kaksi vaalikautta vuoteen 1927 asti. Toimikausinaan hän kuului Adressi-, Laki-, Perustuslaki-, Ulkoasiain- sekä Suureen valiokuntaan.[1][2]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Mannermaa edusti kirkossa ns. raamatullista suuntaa eli beckiläisyyttä, joka on saanut nimensä saksalaisen teologin J.T. Beckin mukaan. Mannermaan erikoisalaa olivat raamatun alkukielet ja selitysoppi. Hän oli jäsenenä raamatunkäännöskomiteassa vuodesta 1918 lähtien ja komitean puheenjohtajana vuodesta 1931. Uusi suomennos hyväksyttiin kirkon viralliseksi käännökseksi Vanhan testamentin osalta 1933 ja Uuden testamentin osalta vuonna 1938.[2] Mannermaa teki pohjakäännökset Vanhan Testamentin vaikeimpiin kirjoihin ja kantoi suurimman vastuun komitean työstä. Mannermaan toive täyttyi: Pyhä Raamattu saatiin käyttöön uudenaikaisena, johdonmukaisesti käännettynä.[1]

Kansankirkko-ajatus oli Mannermaalle rakas. Seurakunnalle Herra on uskonut sanan ja sakramentit, virat ja armolahjat, joiden tuli palvella kansaa, niin ettei yksikään voisi tehdä syntiä hyvällä omallatunnolla. Piispana Mannermaa johti hiippakuntaansa kuin isä, joka tuntee talonsa ja perheensä.[1]

Suhteessaan papistoon Mannermaa oli veljellinen, avarasydäminen ja totuudellinen. Luonteeltaan hän oli huumorintajuinen. Laiskuutta, huolimattomuutta ja kopeutta hän ei sallinut.[1]

Eduskunnan jäsenenä Mannermaa osallistui myös lainvalmisteluihin mm. perustuslakivaliokunnassa. Suomen tultua itsenäiseksi hän kuului komiteaan, joka teki ehdotuksen uudeksi asevelvollisuuslaiksi. Mannermaa joutui usein pitämään valtiollisia puheita. Hän osoittautui monia tieteenhaaroja tuntevaksi. Mannermaan puheita ja esitelmiä kuunneltiin suurella mielenkiinnolla.[1]

Julkaisuista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. A. Mannermaan tärkein saavutus oli uusi Raamatun käännös. Toisena hänen kirjallisena erityissaavutuksenaan mainitaan Uuden testamentin selitysteos, jonka hän toimitti Eero Hyvärisen kanssa. Vanhan Testamentin alueelta Mannermaa kirjoitti synodaalikirjoituksena Vanhan Testamentin selittämisestä kansalle sekä Jobin kirjan viittauksia kärsimyksistä ja kärsivien sielunhoidosta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä J. A. Mannermaa:

  • Vanhan Testamentin selittämisestä seurakunnalle. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 4. Oulu 1907
  • Jobinkirjan viittauksia kärsimyksistä ja kärsivien sielunhoidosta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 6. Oulu 1911, näköispainos 1996
  • Kansankirkkomme ja uskonvapaus. Tekijä, Helsinki 1917
  • Muutokset kirkon ja valtion suhteissa. Tekijä, Helsinki 1917
  • Pappisvirkatalot : näkökohtia niiden merkityksestä ja käyttämisestä. WSOY 1923
  • Kirkot käänteiden ja ratkaisujen aikana : huomattavia ilmiöitä kristillisen kirkon ja jumaluusopillisen tieteen alalta sekä kertomus Oulun hiippakunnasta vuosina 1932-1936 ; esittänyt Oulussa lokakuun 19-21 p:nä 1937 pidetylle synodaalikokoukselle J. A. Mannermaa. Oulu 1937
  • Sovituksen sana : tervehdys Oulun hiippakunnan papistolle ja seurakunnille. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Oulu 1937
  • Kansa ja kirkko sotakautena : Oulun hiippakunnan papiston lokakuun 6-9 p. 1942 pidettävälle synodaalikokoukselle. Oulun tuomiokapituli, Oulu 1942

Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes Schwartzberg. Kuopio 1916
  • Kirkkomme ja kansamme : yhdeksän kirjoitelmaa ; tekijät Jaakko Gummerus ym. ; kokoelman toimittanut J. A. Mannermaa. Otava 1916
  • Uuden testamentin selitysteos. 1 nide ; toimittajat J. A. Mannermaa, Eero Hyvärinen, G. A. Heman. WSOY 1916-1920, Mannermaa kirjoitti Matteuksen evankeliumin ja Markuksen evankeliumin selitykset sekä osan Evankeliumien sisällys aikajärjestyksessä)
  • Uuden testamentin selitysteos. 2 nide, Apostolien teot ja kirjeitä ; toimittajat J. A. Mannermaa ja Eero Hyvärinen. WSOY 1920-1926
  • Uuden testamentin selitysteos. 3 nide, Kirjeitä, Ilmestyskirja sekä kirjoitelmat Paavalista ja Uudentestamentin tekstilähteistä ; toimittajat J. A. Mannermaa ja Eero Hyvärinen. WSOY 1928-1929 (Mannermaa kirjoitti osat Paavali, Maailmantilanne, Mies ja työ sekä Uuden testamentin tekstilähteet)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Mikael Agricolasta E. W. Pakkalaan. Toimittanut Jaakko Haavio. WSOY, 1947. Mannermaan elämäkerran kirjoitti A. I. Heikinheimo
  2. a b c Juho Mannermaa
Oulun piispan vaakuna Edeltäjä:
Juho Koskimies
Oulun piispa
19361943
Seuraaja:
Yrjö Wallinmaa