Juho Kinnunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juho Kinnunen (14. tammikuuta 1865 Rääkkylä9. syyskuuta 1934 Rääkkylä) oli suomalainen seminaarinlehtori, pappi, kunnallisneuvos ja kokoomuksen kansanedustaja.

Kinnusen vanhemmat olivat maanviljelijä Petter (Pekka) Kustaa Kinnunen ja Maija Lena Hirvonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1888. Kinnunen suoritti teologian erotutkinnon Helsingin yliopistossa 1892 ja hänet vihittiin papiksi 1893. Hän suoritti vielä pastoraalitutkinnon 1896 ja kasvatusopin tutkinnon 1897 sekä valmistui filosofian kandidaatiksi 1899 ja maisteriksi 1900.

Kinnunen oli Kuopion kirkkoherran viran va. saarnaajana 1893, vt. saarnaajana Varkauden tehtaalla ja samalla opettajana tehtaan kansakoulussa 1893, välisaarnaajana ja vt. kappalaisena Leppävirralla 1893–1897 sekä ylimääräisenä pappina Säkylässä 1899. Hän oli sitten Jyväskylän lyseon historian, maantiedon ja suomen kielen vt. lehtorina 1900–1901, Turun suomalaisen klassillisen lyseon historian, maantiedon ja suomen kielen vt. lehtorina 1901–1902, Turun papiston apulaisena 1901 ja Raahen opettajaseminaarin uskonnon ja historian lehtorina, ruotsin kielen opettajana ja kirjastonhoitajana 1902–1907 sekä samalla Raahen kaupungin vt kappalaisena 1904–1906. Kinnunen oli tämän jälkeen Heinolan opettajaseminaarissa uskonnon ja historian lehtorina 1907–1933, seminaarin varajohtajana 1918–1924 sekä seminaarin vt. johtajana 1919, 1922 ja 1923. Hän toimi samalla Heinolan keskikoulun jatkoluokkien suomen kielen opettajana 1909–1929, A. G. Wäänäsen kirjakauppa ja kirjapaino oy:n hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana 1919–1934 ja Heinolan Sanomien hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana 1919–1934.

Kinnunen oli kokoomuksen kansanedustajana 1924–1927 edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä. Hän oli Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja sai kunnallisneuvoksen arvon 1932. Kinnunen kuului myös Suomen Lukon valtuuskuntaan. [1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juho Kinnunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899