Ivar Nordlund

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karl Ivar Nordlund (2. helmikuuta 1855 Närpiö6. syyskuuta 1937 Närpiö) oli suomalainen pappi ja poliitikko.[1]

Nordlund toimi pappissäädyn edustajana Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisillä säätyvaltiopäivillä, 1905–1906. Vaaleissa 1909, 1910 ja 1911 hänet valittiin eduskuntaan Vaasan läänin eteläisestä vaalipiiristä ja hän toimi kansanedustajana kolmen vuoden ajan, kesäkuusta 1909 huhtikuuhun 1912. Ruotsalaista kansanpuoluetta edustanut Nordlund vaikutti eduskunnan pankkivaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa. 12. huhtikuuta 1912 hän sai sairauden vuoksi vapautuksen edustajantoimestaan ja hänen tilalleen eduskuntaan nousi George Granfelt.[1]

Vuonna 1872 ylioppilaaksi kirjoittanut Nordlund vihittiin papiksi vuonna 1877 ja vuonna 1880 hän suoritti pastoraalitutkinnon. Pappisurallaan hän toimi ylimääräisenä pappina (1877–1881), virkaa tekevänä kirkkoherrana (1881–1884), kappalaisena (1884–1925) ja kirkkoherrana (1925–1937) Närpiössä. Hän oli myös Närpiön rovastikunnan lääninrovasti. Vuonna 1881 hän sai varapastorin ja vuonna 1920 rovastin arvonimen. Nordlund työskenteli lisäksi Klaresundin meijerikoulun tarkastajana (1898–1909) ja Närpiön kansanopiston uskonnonopettajana (1901–1912).[1] Sisällissodan aikana Närpiön esikunnan jäsen.

Nordlund kirjoitti kolminiteisen teoksen Närpiön historiasta, joka julkaistiin vuosina 1928–1931. Teoksen nimi on Blad ur Närpes historia.[2]

Nordlund oli kahdesti naimisissa. Hänen vuonna 1877 solmimansa avioliitto Anna Teresia Carlströmin kanssa päättyi hänen vaimonsa kuolemaan vuonna 1897. Hänen toinen puolisonsa oli Hanna Augusta Hirn, jonka kanssa hän oli naimisissa vuodesta 1912. Nordlund kuoli syyskuussa 1937, 82-vuotiaana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ivar Nordlund Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. http://www.genealogia.org/genos/8/8_105.htm (ruotsiksi)