Matti Pesonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Matti Pesonen

Matti Pesonen (1. elokuuta 1868 Sääminki11. joulukuuta 1957 Ylistaro)[1] oli suomalainen säveltäjä, sanoittaja ja kansanedustaja, jonka kuuluisimpia sanoituksia ovat Oi kuusipuu, Oi sä riemuisa ja Jouluyö, juhlayö.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Pesonen syntyi Säämingin kunnan Varparannan kylässä Gabriel ja Agatha Pesosen (os. Liukko) kolmantena lapsena. Perhe muutti vuonna 1871 Jyväskylään, missä Matti aloitti koulunkäynnin seminaarin mallikoulussa. Hänen isänsä toimi viipurilaisen Hackman-yhtiön lastauspaikan hoitajana Vaajakoskella vuodet 1872-77, minkä jälkeen perhe muutti takaisin Sääminkiin. Syksyllä 1885 Gabriel Pesonen sai hoitoonsa Hackmanin puutavaravaraston Helsingin Sörnäisissä. Perhe muutti nykyisen Hämeentien varrella sijainneeseen kauppias J. R. Lindforsin taloon. Matti Pesonen jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Normaalilyseossa. Hän sai uskonnollisessa lapsuudenkodissaan kristillisen kasvatuksen ja herännäisyys muodosti sen arvomaailman, joka viitoitti hänen toimiaan jatkossakin.[2]

Opettaja, kansanedustaja ja toimittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesonen kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon keväällä 1891 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1894. Seuraavana vuonna hän avioitui Ellen Irene Malmivaaran kanssa. Pesonen työskenteli uskonnon opettajana useissa helsinkiläisissä oppikouluissa vuosina 1897-1908. Tultuaan vuonna 1907 valituksi eduskuntaan hän oli liittynyt nuorsuomalaisten perustuslaillisia tavoitteita korostavaan siipeen, joka oli ryhmittynyt alkukesällä 1907 perustetun Suomalainen Kansa -nimisen sanomalehden ympärille. Pesonen kuului lehden toimituskuntaan ja toimi sen avustajana aina lehden vuonna 1911 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. Pesonen toimi Kuopion läänin läntisestä vaalipiiristä valittuna kansanedustajana kaksi kautta, vuosina 1907–1908 Nuorsuomalaisen Puolueen ja vuosina 1922–1924 Kansallisen Kokoomuspuolueen edustajana. Vuosina 1908–1935 hän toimi Helsingin suomenkielisten kansakoulujen tarkastajana. Lisäksi Pesonen kuului Helsingin kaupunginvaltuustoon. Hän sai 1932 kouluneuvoksen arvonimen.[1][2]

Pesonen toimi aktiivisesti sekä herännäisyyden että heimoaatteen asialla. Herättäjäjuhlien juhlapuhujana hänellä oli kunnia esiintyä ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja vuoden 1917 jälkeen 30 vuoden ajan. Suomalais-ugrilainen kulttuurikongressi oli heimoaatteesta kummunnut näkyvä tilaisuus, jonka järjestelyihin Matti Pesonen säännöllisesti osallistui vuosina 1921-36.[2]

Vuoden 1936 eduskuntavaaleissa Matti Pesonen asettui IKL:n ehdokkaaksi ja teki vaalityötä Mikkelin ja Joensuun alueilla. Hän kannatti kansallista eheyttämistä, luokkarajojen umpeen luomista ja kristillistä elämänkatsomusta. Eduskuntaan Pesosta ei valittu.[2]

Hänen aloitteestaan Uusi Testamentti käännettiin liivin kielelle vuonna 1937. Keväällä 1941 WSOY julkaisi Matti Pesosen suomennoksen unkarinkielisestä saarnakokoelmasta nimellä Hänen nimensä on ihmeellinen.[2] Pesonen oli vuodesta 1908 Hengellisen Kuukausilehden toimittaja, sittemmin vastaava toimittaja, ja vuonna 1925 lyhytikäisen Fenno-ugria-lehden päätoimittaja. Hän kuului myös Teologisen aikakauskirjan ja Suomalainen Kansa -lehden toimituskuntiin.[1]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesonen julkaisi muistelmateokset Ystävien parissa: muistoja varhaisesta nuoruudesta vanhuuden rajoille (1952) ja Ystäviä läheltä ja kaukaa: muistelmia (1954).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matti Pesonen. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c d e Taipale s. 9-17, 23, 39, 103, 189-206, 280, 348–357, 372

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]