Veli Kustaa Simelius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veli Kustaa (V. K.) Simelius (7. lokakuuta 1877 Haukipudas12. tammikuuta 1934 Oulu) oli suomalainen pankinjohtaja ja kokoomuksen kansanedustaja.[1][2]

Simeliuksen vanhemmat olivat kruununnimismies Jaakko Simelius ja Matilda Amanda Slottsberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1896 ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän hallintotutkinnon 1900 ja oikeustutkinnon 1905. Simelius sai varatuomarin arvon 1909.[1][2]

Simelius toimi Suomen senaatin talousosaston ylimääräisenä kopistina 1900–1902 ja kouluhallituksessa apulaiskamreerina 1902–1907 ja kamreerina 1907–1910. Hän oli Pohjoismaiden Osakepankin Kouvolan konttorin esimiehenä 1910, Pohjoismaiden Osakepankin Tampereen konttorin toisena johtajana 1910–1916, Pohjoismaiden Osakepankin Oulun konttorin johtajaan 1916–1919 sekä Pohjolan Osakepankin toimitusjohtajana 1919–1934. Simelius oli myös Ranskan konsulina Oulussa ja hän toimi lisäksi eduskunnan suuren valiokunnan sihteerinä 1907–1909. [1][2]

Simelius oli kansanedustajana 1922–1924 edustaen Oulun läänin eteläistä vaalipiiriä. Simelius oli presidentin valitsijamiehenä vuosien 1925 ja 1931 presidentinvaaleissa. Hän oli myös Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä ja Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja Oulun rahatoimikamarin jäsenenä.[1]

Veli Kustaa Simelius oli naimisissa vuodesta 1902 Elsa Irene Haapasen (k. 1934) kanssa.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Veli Kustaa Simelius Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899