U. T. Halminen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uuno Teodor Halminen (12. heinäkuuta 1888 Pori14. joulukuuta 1939 Helsinki)[1][2] oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi Kansallisen Kokoomuspuolueen puoluesihteerinä vuosina 1919–1922.

Halmisen vanhemmat olivat räätälimestari Frans Oskar Halminen ja Sofia Emerentia Bärlund.[1] Halminen kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1907 ja suoritti Suomen liikemiesten kauppaopiston päästötodistuksen vuonna 1910.[1][2] Hän työskenteli vuodesta 1908 eri sanomalehdissä, muun muassa Satakunnassa, Aamulehdessä, Uudessa Suomettaressa, Vaasassa, Lahdessa, Suomessa, Uudessa Aurassa, Iltalehdessä ja Helsingin Sanomissa sekä lopuksi vapaana toimittajana.[2][3] Päätoimittajana Halminen oli Sisä-Suomessa vuonna 1924 ja Länsi-Savossa vuosina 1926–1927.[4] Hän oli jonkin aikaa myös Tietotoimiston asiamiehenä Tampereella ja Suomen Tietotoimiston toimitussihteerinä.[2] Viimeiset vuotensa Halminen työskenteli Suomen Teollisuusliitossa.[3]

Halminen oli Kansallisen Kokoomuspuolueen Hämeen läänin eteläisen piirin ensimmäinen piirisihteeri, ja huhtikuussa 1919 hänet palkattiin puolueen järjestyksessä toiseksi puoluesihteeriksi Eino Tikkasen jälkeen. Halminen loi pohjan kokoomuksen puoluetyölle, pyrki vahvistamaan puolueen järjestökenttää ja keräsi varoja puolueelle. Hän oli aiemmin kerännyt varoja myös Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle. Halminen erosi puoluesihteerin tehtävästä vuodenvaihteessa 1921–1922, kun puolueen puheenjohtaja Antti Tulenheimo moitti hänen toimintaansa ja nimitti häntä kuulematta J. V. Lehtosen puolueen vaalipäälliköksi.[5]

U. T. Halmisen veli oli myös kokoomuksen puoluesihteerinä toiminut Urho Valdemar Halminen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Ylioppilasmatrikkeli 1905–1907, s. 163 Viitattu 21.1.2022.
  2. a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat 16.12.1939, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.1.2022.
  3. a b Vainajia. Aamulehti 17.12.1939, s. 8. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.1.2022.
  4. Akseli Routavaara: Suomen Sanomalehdistö 1771–1932: Bibliografinen esitys, s. 46, 68 Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.1.2022.
  5. a b Pirkko Leino-Kaukiainen & Ari Uino: Suomalaiskansallinen Kokoomus: Suomalaisen puolueen ja Kansallisen kokoomuspuolueen historia vuoteen 1929, s. 280, 386, 404–405. Suomen kansalliskirja, Helsinki 1994.