Oula Silvennoinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Oula Silvennoinen (s. 1970 Jyväskylä)[1] on suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija. Hän nousi julkisuuteen lokakuussa 2008 väitöskirjatyönsä Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944 myötä. Oula Silvennoinen on Vihreän liiton eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiirissä 2019[2].

Oula Silvennoinen Vihreiden vaalikiertueella keväällä 2019

Tausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvennoinen valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän normaalikoulusta vuonna 1989 ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2001.[1] Silvennoinen oli Heikki Ylikankaan avustajana valtioneuvoston tilaamassa selvityksessä sodan aikaisten ulkomaille tapahtuneiden ihmisluovutusten tutkimustilanteesta.[3] Sen jälkeen hän on työskennellyt Suomen Akatemian tutkijatohtorina[4].

Silvennoinen toimi Helsingin poliisilaitoksen historiankirjoittajana 2002–2003.[1]

Silvennoinen toimi Historioitsija ilman rajoja ry:n hallituksessa vuodesta 2016 vuoteen 2018.[5]

Väitöskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silvennoinen työskenteli vuosina 2004–2008 Kansallisarkiston Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 -tutkimushankkeessa,[1] jonka osa myös hänen väitöskirjansa oli. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon.[6]

27. syyskuuta 2008 esitetyssä väitöksessään Silvennoinen esitti jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa toimineen Natsi-Saksan turvallisuuspoliisin Einsatzkommando Finnland -erikoisyksikön, jonka tarkoituksena oli seuloa neuvostoliittolaisista sotavangeista kommunistit ja juutalaiset ja surmata nämä. Silvennoisen arkistoanalyysin ja ulkomaisista arkistoista löytämien uusien tietojen mukaan Suomen turvallisuuspoliisi Valpo asetti yksikön käyttöön lähinnä kuulustelijoiksi toistakymmentä virkailijaa, joista osa osallistui myös joihinkin teloituksiin. Suomen Päämajan alainen Valvontaosasto puolestaan luovutti saksalaisille 520 kommunisteiksi tai juutalaisiksi arveltua sotavankia, jotka saksalaiset ilmeisesti välittömästi teloittivat.[3]

Esimerkiksi Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Seppo Hentilä piti tutkimusta historiapoliittisesti merkittävänä. Hänen mukaansa Silvennoisen tulokset rikkovat Suomen sodista luotua historiamyyttiä Suomen Saksan rinnalla käymästä erillissodasta.[7]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d HY: Väitös Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyöstä 19.9.2008. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.2.2016.
  2. Oula Silvennoinen - eduskuntavaalit 2019 Oula Silvennoinen #41. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
  3. a b Murtovaara, Arto: Sotavankeja ammuttiin pohjoisessa. Kaleva, 28.9.2008, s. 10. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.9.2008.
  4. Tero Liukkonen: Oula Silvennoinen. Suomen Kuvalehti, 18.10.2013, nro 42, s. 52–55.
  5. Oula Silvennoinen Historians without Borders. Viitattu 13.9.2018.
  6. Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 Kansallisarkisto.
  7. Ahtiainen, Ilkka: Aseveljet ja rikostoverit. Helsingin Sanomat, 28.9.2008, s. D4–5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]