Väinö Kotilainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Väinö Kotilainen
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Edeltäjä Väinö Voionmaa
Seuraaja Toivo Salmio
Suomen kansanhuoltoministeri
Edeltäjä Väinö Tanner
Seuraaja Väinö Arola
Tiedot
Syntynyt 24. helmikuuta 1887
Heinävesi
Kuollut 16. maaliskuuta 1959 (72 vuotta)
Helsinki
Puolue amm.
Ammatti toimitusjohtaja, (Kajaanin Puutavara Oy, 1921–1924,
Enso-Gutzeit, 1924-1944,
johtokunnan puheenjohtaja (Enso-Gutzeit, 1937-1944,
Rauma-Repola 1952-1959)
Arvonimet vuorineuvos, 1932
Sotilaspalvelus
Palveluvuodet 1941-1942
Sotilasarvo eversti, 1942
Joukkoyksikkö Itä-Karjalan sotilashallinto
Komennot päällikkö, 1941
Taistelut ja sodat Jatkosota

Väinö Aleksanteri Kotilainen (24. helmikuuta 1887 Heinävesi16. maaliskuuta 1959 Helsinki[1]) oli suomalainen varatuomari, vuorineuvos ja ministeri. Sisällissodan aikana Kotilainen sai komennuksen valkoisten päämajaan. Yleni sodan aikana majuriksi. Hän toimi Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön (myöh. Kajaani Oy) toimitusjohtajana vuosina 1921–1924 ja oli Enso-Gutzeit Oy:n toimitusjohtaja vuosina 1924–1944 sekä johtokunnan puheenjohtaja 1937–1944. Lisäksi hän toimi vuosina 1933–1938 Viipurin suojeluskuntapiirin piiriesikunnan jäsenenä[2]. Hän toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Risto Rytin I hallituksessa 1. joulukuuta 1939 – 27. maaliskuuta 1940), kauppa- ja teollisuusministerinä 27. maaliskuuta 1940 – 15. elokuuta 1940, kansanhuoltoministerinä Risto Rytin II hallituksessa 15. elokuuta 1940 – 4. tammikuuta 1941 sekä kansanhuoltoministerinä J. W. Rangellin hallituksessa 4. tammikuuta 1941 – 16. huhtikuuta 1941. Hänet nimitettiin Itä-Karjalan sotilashallinnon johtajaksi 15. heinäkuuta 1941 alkaen.

Hän sai vuoden 1943 presidentinvaalissa neljä ääntä.

Syksyllä 1944 Kotilaisen nimi oli mukana niin kutsutulla Lista 1:llä, jonka valvontakomissio toimitti silloiselle pääministerille Urho Castrénille. Listalla olleita henkilöitä syytettiin Itä-Karjalassa Suomen miehitysaikana tapahtuneista sotarikoksista ja valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov vaati näiden välitöntä pidättämistä. Kotilainen oli alkusyksyllä 1944 määrätty matkustamaan Ruotsiin järjestämään sinne evakuoidun Lapin läänin väestön avustustoimia, ja tämän tehtävän päätyttyä hän sai paikan Eds Bruk Ab:n sellutehtaan isännöitsijänä. Ždanovin listan tultua julkisuuteen Kotilainen määrättiin palaamaan Suomeen, mutta hän ei noudattanut kutsua. Marraskuussa 1944 Kotilaisesta annettiin etsintäkuulutus. Kotilainen palasi kotimaahan vasta maaliskuussa 1949 ja hänet pidätettiin heti hänen saavuttuaan Malmin lentoasemalle. Kuulustelujen jälkeen hänet vapautettiin kuitenkin jo päivää myöhemmin. Kuulusteluissa Kotilainen kiisti koskaan kuulleensakaan rikoksista, joista hänen väitettiin Itä-Karjalan sotilashallinnon johtajana olleen vastuussa, ja vakuutti, että jos sellaisia olisi tullut hänen tietoonsa, hän olisi heti ryhtynyt toimiin niiden selvittämiseksi ja niihin syyllistyneiden saattamiseksi rangaistuksiin.[3]

Kotilainen sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1932 ja hänet ylennettiin everstiksi vuonna 1942. Vuodesta 1952 Kotilainen toimi Rauma-Repola Oy:n johtokunnan puheenjohtajana kuolemaansa saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Väänänen, Kalle: Vainotien vartiat, Etelä-Karjalan maanpuolustushistoriaa. Viipurin suojeluskuntapiirin piiriesikunta: Viipuri 1939.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 4, palsta 1402. Helsinki: Otava, 1962.
  2. Väänänen 1939: 224.
  3. Lauri Hyvämäki: Lista 1:n vangit: vaaran vuosina 1944–48 sotarikoksista vangittujen suomalaisten sotilaiden tarina (toim. Hannu Rautkallio), s. 62–63. Tapiola: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2799-9.


Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.