Lista 1:n vangit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lista 1:n vangit Riihimäen keskusvankilan Tornin pihalla

Lista 1:n vangit olivat joukko suomalaisia, jotka Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vangittiin vuonna 1944 epäiltynä jatkosodan aikana tehdyistä sotarikoksista. Ilman syytteitä selvinneet 17 vankia vapautettiin 20. helmikuuta 1947. Jäljelle jääneet jakautuivat syytteeseen asetettaviin (16) ja niihin, joiden asia meni vielä tutkittavaksi (6). [1] Aikanaan langetetut rangaistukset olivat tulleet sovitetuiksi pitkän pidätysajan kuluessa.

Sotarikollisten tuomitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehikkälän varavankilan aita ja yksi vangeista.

Valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov jätti 19. lokakuuta 1944 pääministeri Urho Castrénille kirjelmän ja luettelon, joka sisälsi 61 nimeä.[2][3] [4] Suomalaiset olivat vaikean tehtävän edessä, sillä Suomessa ei tiedetty väitetyistä sotarikoksista mitään ja täysin mielivaltainen lista perustui ilmiantoihin.[5] Kyseisten henkilöiden pidättämiseen annettiin aikaa kolme vuorokautta. [6] Näistä 15 oli palvellut Itä-Karjalan sotilashallinnossa.[7] Listan perusteella pidätettiin 45 henkilöä.[2][8] Kuvaavaa oli, että listalla mukana olleen tamperelaisen kapteenin pidättivät hänen upseeritoverinsa. Kenttäsairaalassa lavantautia sairastanut everstiluutnantti siirrettiin korkeasta kuumeesta huolimatta muiden pidätettyjen tavoin Riihimäen keskusvankilaan.[5]

Karjalais-suomalaisessa neuvostotasavallassa todistusaineistoa suomalaisia vastaan keräsi kenraalimajuri Gennadi Kuprijanovin johtama komissio.[9] Vangitut kuljetettiin 3. syyskuuta 1945 Riihimäen vankilasta Miehikkälän kuntaan heitä varten perustettuun varavankilaan.[10][11] Suomessa pelättiin, että vangitut henkilöt kuljetettaisiin tuomittaviksi Neuvostoliittoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut eikä myöskään uusia listoja sotarikollisista tullut. [12]

Viranomaisilla oli Ždanovin jättämän listan tulkitsemisessa suuria vaikeuksia, koska henkilöiden nimet olivat välillä suomeksi, välillä venäjäksi, ja heidän sodanaikainen toimenkuvansa oli luonnehdittu usein epämääräisesti. Eräät nimet oli kirjoitettu niin epäselvästi, että niiden tunnistaminen oli mahdotonta. Niinpä pidätetyiksi joutui muutamia aivan vääriä henkilöitä, jotka kuitenkin vapautettiin pian. [13] Kaksi listalla nimetyistä oli kuollut jo aikaisemmin jatkosodan aikana.[5]

Andrei Ždanov ilmoitti pidätysmääräyksen antaessaan toimittavansa myöhemmin tarkemmat ohjeet siitä, miten pidätettyjen suhteen oli meneteltävä. Näitä ohjeita ei kuitenkaan koskaan tullut, ja suomalaisille syntyi käsitys, että valvontakomissio oli unohtanut koko tapauksen. [14]

Miehikkälän varavankila sijaitsi keskellä metsää järven rannalla ja sitä ympäröi kaksinkertainen piikkilanka-aita. Kahdessa vartiotornissa oli konepistoolilla aseistettu vartija. Tosin vangit olivat jo heti alussa sopineet keskenään, ettei kukaan edes yrittäisi karata. Vangeilla ei ollut työvelvollisuutta, mutta monet heistä kävivät auttamassa lähiseudun maalaistalojen töissä. Leirille saapui lisäksi useita sanomalehtiä.[5]

Yksi vangituista joutui olemaan vangittuna pidempään, kaikki muut vangitut vapautettiin viimeistään vuoden 1948 alussa. Vapausrangaistukseen tuomittiin 14 ja yhdelle määrättiin sakkoja.[2][15] Neuvostoliitossa kerättyä todistusaineistoa ei pidetty käyttökelpoisena suomalaisessa oikeudessa eikä todistajia saatu kuultaviksi Suomeen. Syytettyjä kehotettiinkin tunnustamaan rikokset, jotta tuomiot voitaisiin julistaa ja välirauhansopimuksen ja valvontakomission vaatimukset täyttää. Vastineeksi tarjottiin välitöntä vapautusta. Vankeusrangaistukset olivat useamman kohdalla maltillisia[16] , eivätkä ylittäneet jo kärsittyä lähes 3 vuoden vankeutta.

Moskovan välirauhansopimuksen 13. artikla velvoitti Suomen tuomitsemaan sotarikoksiin syyllistyneet. Yhteensä Suomessa tuomittiin sodan jälkeen noin 700 sotarikollista.[2]

Miehikkälän varavankilan paikalla on nykyisin muistomerkki. Vankila-alueella sijainneista parakkirakennuksista on jäljellä vielä kaksi.[5]

Vangitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehikkälän varavankila. Edessä Hirvonen, Paloheimo. Takana Salmela, Rusanen, Saure, Grundström, Törmä, Jaakkola, Kallio.
Miehikkälän varavankilassa silakoita jakamassa Antti Airola.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lauri Hyvämäki ; toimittanut Hannu Rautkallio: Lista 1:n vangit – vaaran vuosina 1944-48 sotarikoksista vangittujen suomalaisten sotilaiden tarina. Espoo: Weilin + Göös, 1983. ISBN 9513527999.
  • Lauri Hyvämäki: Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Tampere: Miehikkälän miehet, 1957. OCLC 58077771.
  • Hannu Rautkallio: Sotasyyllisyysnäytelmä: valvontakomission salaiset asiakirjat puhuvat. Helsinki: Weilin + Göös, 1981.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hyvämäki 1983, 198
  2. a b c d Jorma Selovuori: Suomessakin tuomittu sotarikollisia Verkkouutiset. 6.10.2000. Viitattu 12.8.2009.
  3. Lista 1:n vangit – YLE TV2 22.05 - 22.55 TV-opas. 11.8.2009. YLE. Viitattu 12.8.2009.
  4. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 63
  5. a b c d e Juha Muurinen: Lista 1:n vangit – jatkosodan sijaiskärsijät. Iltalehden Viikonvaihde 9.1.2016, s. 16–17. Helsinki: Alma Media Suomi Oy.
  6. Rautkallio 1981, s. 35.
  7. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 39
  8. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 7, 39
  9. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 22
  10. Muistomerkit – Lista 1:n vankien muistolaatta Miehikkälän kunta. Viitattu 11.8.2009.
  11. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 93-94
  12. Rautkallio 1981, s. 37.
  13. Rautkallio 1981, s. 35−36.
  14. Rautkallio 1981, s. 37.
  15. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 155
  16. Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta, s. 155
  17. Bäckman, Johan: ”Dosentin jatkosota”, Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö, s. 186–187. Tallinna: Tarbeinfo, 2008. ISBN 978-9985-9721-7-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2009).
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.