Kansanhuolto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltain armeijan ylijäämätavaraan kuuluneita elintarvikepakkauksia lajitellaan Suomen kansanhuoltoministeriössä vuonna 1946.

Kansanhuolto on valtion järjestämää toimintaa, jolla pyritään turvaamaan kansan toimeentulo poikkeusoloissa sääntelemällä talouselämää ja työvoiman käyttöä.

Itsenäistyvässä Suomessa vuoden 1917 lopulla puhuttiin kansanhuollosta ”nälän organisointina”. Toimintaan haettiin malleja tutkimalla, miten säännöstelyä toteutettiin Ruotsissa ja Saksassa.[1]

Toisen maailmansodan aikana ja muutamia vuosia sen jälkeenkin Suomessa toimi virallista kansanhuoltoa varten kansanhuoltoministeriö. Ministeriö perustettiin 20. syyskuuta 1939 ”käsittelemään asioita, jotka koskevat väestön toimeentulon ja maan talouselämän sekä taloudellisen puolustusvalmiuden turvaamista”. Kansanhuoltoministeriössä oli aluksi yksi ministeri, vuoden 1941 alusta lähtien kaksi – ajoittain kolmekin – ministeriä. Ministeriön toimialaan kuului lokakuussa 1939 julistetun, kaikkia 16–60-vuotiaita henkilöitä koskeneen yleisen työvelvollisuuden johto, kunnes tämä tehtävä siirrettiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle vuoden 1941 alussa.

Paikallistasolla kansanhuollosta vastasi 13 kansanhuoltopiiriä ja jokaisessa kunnassa ollut kansanhuoltolautakunta.

Kansanhuoltoministeriössä oli vielä vuonna 1946 yli 800 työntekijää.[2] Piiri- ja paikallistaso mukaan lukien kansanhuollon palveluksessa oli tuolloin 7 000–8 000 virkailijaa, joiden välityksellä kulki vilkkaimmillaan noin 160 miljoonaa lomaketta vuosittain.[3] Ministeriö lakkautettiin vuoden 1949 lopussa, jolloin sen vielä jäljellä olleet tehtävät jaettiin kauppa- ja teollisuusministeriön, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ja sosiaaliministeriön kesken. Monissa kunnissa kansanhuoltolautakunnat toimivat vielä jonkin aikaa 1950-luvullakin.

Vapaaehtoista kansalaisten huoltoa hoiti vuonna 1941 perustettu Suomen Huolto -järjestö.

Kansanhuoltoministerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ministeri[4] Puolue[4] Tehtävissä[4] Hallitus[4]
Rainer von Fieand amm. 20.9.1939 - 1.12.1939 Cajanderin III hallitus:
Rainer von Fieand amm. 1.12.1939 - 27.3.1940 Rytin I hallitus
Väinö Tanne SDP 27.3.1940 - 15.8.1940 Rytin II hallitus
Väinö Kotilainen amm. 15.8.1940 - 4.1.1941 Rytin II hallitus
Väinö Kotilainen amm. 4.1.1941 - 16.4.1941 Rangellin hallitus
Väinö Arola ML 16.4.1941 - 3.7.1942 Rangellin hallitus
Henrik Ramsay RKP 3.7.1942 - 5.3.1943 Rangellin hallitus
Kaarle Ellilä ML 5.3.1943 - 8.8.1944 Linkomiehen hallitus
Kaarle Ellilä ML 8.8.1944 - 21.9.1944 Hackzellin hallitus:
Kaarle Ellilä ML 21.9.1944 - 17.11.1944 U. Castrénin hallitus:
Kalle Jutila ML 17.11.1944 - 17.4.1945 Paasikiven II hallitus
Kaarlo Hillilä ML 17.4.1945 - 26.3.1946 Paasikiven III hallitus
Taavi Vilhula ML 26.3.1946 - 29.7.1948 Pekkalan hallitus
Onni Toivonen SDP 29.7.1948 - 17.3.1950 Fagerholmin I hallitus

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1952.
  • Nousiainen, Jaakko: Suomen poliittinen järjestelmä. WSOY, 1963.
  • Pieni tietosanakirja. Otava, 1958.
  • Rantatupa, Heikki: ”Kansanhuolto toisen maailmansodan aikana 1939–1949”, Suomen maatalouden historia. Osa 2: Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle, s. 443–502. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-482-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen historia 6: Sortovuodet ja itsenäistyminen, s. 295. Weilin + Göös, 1987. ISBN 951-35-2495-7.
  2. Suomen historia 8: Paasikiven ja Kekkosen aika, s. 58–59. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-2497-3.
  3. Onni Toivonen: Kymmenen vuotta kansanhuoltajana, s. 204. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1950.
  4. a b c d Ministerit nimikkeittäin Kansanhuoltoministeri Valtioneuvosto. Viitattu 6.6.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]