Lindbergin vanhemmat olivat perämies Adolf Lindberg ja Karolina Fredriksson. Hän pääsi ylioppilaaksi Porvoon lyseosta 1893 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1896. Lindberg vihittiin papiksi 1896 ja hän suoritti pastoraalitutkinnon 1900. Hän valmistui vielä filosofian kandidaatiksi 1904 ja filosofian maisteriksi 1907.[1]
Lindberg toimi Loviisan kirkkoherran apulaisena, vt. kirkkoherrana ja Loviisan sairaalan saarnaajana 1896–1897, Someron vt. kappalaisena 1897–1898 ja Porvoon kirkkoherran apulaisena 1898–1900. Hän oli saarnaajana ja uskonnonopettajana Haminan kadettikoulussa 1900–1903. Tämän jälkeen Lindberg toimi Pietarsaaren ja Pietarsaaren maaseurakunnan kappalaisena 1904–1907, kansakouluntarkastajana ja uskonnonopettajana Pietarsaaressa 1904–1921, Pietarsaaren maaseurakunnan kirkkoherrana 1907–1921 ja Kirkkonummen kirkkoherrana 1921–1951. Hän oli myös Pietarsaaren rovastikunnan lääninrovastina 1918–1921, Raaseporin lääninrovastina 1929–1951 ja Porvoon tuomiokapitulinasessorina 1932–1938. Lindberg toimi myös Människovännen-lehden toimittajana 1912–1921.[1]
Lindberg oli kansanedustajana 1914–1917 edustaen Vaasan läänin pohjoista vaalipiiriä ja 1922–1924 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1925 presidentinvaaleissa ja hän toimi Pietarsaaren maalaiskunnan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Lindeberg oli Finlands svenska söndagsskolförbundin puheenjohtajana ja kuului Suomen lähetysseuran ja Suomen ruotsalaisen pappisliiton hallitukseen sekä Suomen kirkon pappisliiton keskushallitukseen.[1]
Julius Lindberg oli naimisissa vuodesta 1900 Ida Maria Fredrika Ekroosin kanssa.[1]
