Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland (suom. Kaksikielisen Suomen säätiö) on vuonna 2002 perustettu suomalainen säätiö.[1] Sen päätoimiala on palvella tutkimusta ja kulttuuria.[2] Käytännössä säätiön pääasiallinen tehtävä oli ohjata rahoitusta Ruotsalaiselle kansanpuolueelle (RKP); viimeisinä vuosina summa oli noin 1,6 miljoonaa euroa vuodessa.

Puoluelain muutos vuonna 2010 rajoitti samalta lahjoittajalta vuosittain vastaanotettavan summan 30 000 euroon. Ennen kuin laki tuli voimaan, Tvåspråkiga-säätiö tyhjensi kassansa RKP:lle, joka sai noin 3,3 miljoonan euron kertalahjoituksen. Puoluesihteeri Johan Johanssonin mukaan se riittäisi noin kahden vuoden menoihin. Jatkossa RKP:n rahoitus hoidetaan puoluetta lähellä olevasta tukisäätiöstä,[3] Fonden för intressebevakning av det svenska i Finlandista.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandin merkittäviä rahoittajia ovat olleet Svenska kulturfonden, Konstsamfundet ja Stiftelsen Tre Smeder. Myös kaksikielisyyttä tukevat yritykset ovat rahoittaneet Tvåspråkiga-säätiötä. Säätiön hallitus ei ole halunnut kertoa ykstyisten rahoittajien nimiä; hallituksen silloisen puheenjohtajan Stig Gustavsonin mukaan rahoittajien paljastamiselle ei ollut perusteita, sillä rahoittaja ei voi ostaa säätiön kautta vaikutusvaltaa RKP:hen. Välissä on säätiön hallitus, joka vastaa rahankäytöstä.[5]

Puoluelain muutos vuonna 2010 muutti myös säätiön toimintaa merkittävästi. Säätiön aikaisempi hallitus erosi; siihen olivat kuuluneet puheenjohtaja Stig Gustavsonin lisäksi Ole Norrback, Pär Stenbäck, Stig Stendahl, Christoffer Taxell ja Björn Wahlroos.[3]

Vuosina 2008-2011 Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland-säätiön osoite on ollut Fiskarsin johtaja Stig Stendahlin Puistokadun osoitteessa 'care of'- eli c/o-osoitteena Helsingissä.

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 alusta lukien säätiön hallitukseen ovat kuuluneet kamarineuvos Henry Wiklund puheenjohtajana ja Jannica Fagerholm Signe ja Ane Gyllenbergin säätiöstä, hallitusammattilainen Carola Teir-Lehtinen, johtaja Susanna Korpivaara lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinestä ja toimitusjohtaja Jan-Erik Stenman Veritaksesta.[1]

Henry Wiklundin mukaan säätiön tarkoitus on edelleen pysytellä lähellä politiikkaa ja tukea ruotsin kielen asemaa julkisella sektorilla.[1]

Vaalirahoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentinvaaleissa 2012 säätiö lahjoitti ennakkoilmoitusten mukaan 300 000 euroa Eva Biaudet’n[6] ja 26 000 euroa Paavo Lipposen[7] kampanjoihin.

Saadut avustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Svenska Kulturfonden[8] 450 000 €
Föreningen Konstsamfundet[8] 50 000 €
Svenska folkskolans vänner[8] 30 000 €
Stiftelsen Tre Smeder[8] 30 000 €

Jaetut avustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahoituksen lähde 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012
Eduskuntavaalien ehdokkaille[8] 270 000 €
Eduskuntavaalien tv-mainontaan[8] 154 000 €

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Bruun, Staffan: Wiklund tar över Gustavsons stiftelse 10.11.2011. KSF Media. Viitattu 29.11.2014. (ruotsiksi)
  2. Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland YTJ-tietopalvelu, Patentti- ja rekisterihallitus ja verohallinto. Viitattu 29.11.2014.
  3. a b Bruun, Staffan: SFP fick 3,3 miljoner av stiftelse Hbl.fi. 11.9.2011. KSF Media. Viitattu 29.11.2014. (ruotsiksi)
  4. Tiinanen, Pekka: IL selvitti: Näin puolueita rahoitetaan 4.1.2014. Alma Media. Viitattu 29.11.2014.
  5. Pohjanpalo, Olli: Säätiöt ja rahastot turvaavat Rkp:n vaalikassan riittävyyden (Internet Archivessa, tallennettu 31.5.2009) Helsingin Sanomat. 5.10.2009. Sanoma Media Finland. Viitattu 29.11.2014.
  6. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Presidentinvaalit 2012 – Eva Biaudet.
  7. Ennakkoilmoitus ehdokkaan vaalirahoituksesta – Presidentinvaalit 2012 – Paavo Lipponen.
  8. a b c d e f Tomi Venho: Kabinetin puolella - Säätiöt ja puoluerahoitus Suomessa, s. 116. Julkaisu 18/2018. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2018. ISBN 978-952-349-014-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]