Yhdenvertaisuuslaki
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Yhdenvertaisuuslaki (ven. Закон об уравнении в правах с финляндскими гражданами других русских подданных) oli 14. toukokuuta 1912 Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan tullut laki, jonka mukaan Venäjän alamaisilla jotka eivät ole Suomen kansalaisia, annetaan Suomessa samat oikeudet kuin paikallisillakin kansalaisilla on. Laki oli säädetty yleisvaltakunnallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, niin että Venäjän valtakunnanneuvosto ja duuma hyväksyivät sen, mutta Suomen eduskuntaan ei lakia tuotu käsiteltäväksi. Keisari Nikolai II oli vahvistanut 1910 lain yleisvaltakunnallisesta lainsäädäntöjärjestyksestä, ja yhdenvertaisuuslaki oli tärkeimpiä tämän lain nojalla säädetyistä ns. yleisvaltakunnallisista laeista.
Lain nojalla Venäjän kansalaiset saivat oikeuden nauttia elinkeinon harjoittamisessa Suomessa samoja oikeuksia kuin suomalaiset sekä oikeuden hakea virkoja Suomesta ilman Suomen kansalaisuutta ja toimittaa asioitaan viranomaisten kanssa venäjän kielellä.[1]
Koska Suomen eduskunta ei ollut hyväksynyt yhdenvertaisuuslakia, monet suomalaiset viranomaiset kieltäytyivät noudattamasta sitä. Useita näistä kieltäytyjistä tuomittiin vankeusrangaistuksiin venäläisissä tuomioistuimissa. Maistraateille alkoi saapua venäläisten elinkeinoilmoituksia. Kun maistraatit eivät niitä ottaneet vastaan, vangittiin niiden jäseniä ja vietiin Pietariin. Tuomiot olivat ankaria ja niitä seurasi viranmenetys. Tuomittujen virkamiesten ja oikeuden jäsenien tilalle tuli myöntyvyyssuunnan edustajia.[1] Viipurin maistraatin jäsenet vangittiin ja vietiin Pietariin Krestyn vankilaan sen jälkeen, kun maistraatti oli kieltäytynyt käsittelemästä erään venäläisen talonpojan jättämää elinkeinoilmoitusta lihakaupan pidosta Viipurissa. Kun Viipurin hovioikeus piti maistraatin päätöksen ennallaan, myös hovioikeuden jäsenet joutuivat kahdeksaksi kuukaudeksi Krestyn vankilaan vuosina 1913–1914.
Lappeen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina toiminut Pehr Evind Svinhufvud puolestaan kieltäytyi vuonna 1914 tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Ivanovitš Kasanskia Suomen prokuraattoriksi. Suomen kenraalikuvernööri Frans Seyn erotti hänet tuomarinvirasta. Kun Svinhufvud kieltäytyi eroamasta, hänet vangittiin Luumäellä kesken oikeudenistunnon ja karkotettiin Siperian Tomskiin.
Yhdenvertaisuuslakia ei julkaistu Suomen asetuskokoelmassa, mutta se julkaistiin 1912 suomeksi erillisenä teoksena nimeltä ”Yhdenwertaisuuslaki” ja kunnanviranomaiset. Teoksella ei ollut merkitty tekijöitä, ja siinä olleissa lain kommenteissa huomautettiin, ettei Suomen eduskunta ollut lakia hyväksynyt.
Vankeuteen tuomittuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viipurin maistraatin jäseniä ja 23 Viipurin hovioikeuden virkamiestä joutui vankeuteen yhdenvertaisuuslain vastustamisesta. Luettelossa henkilön virka vankeushetkellä.
- Akseli Andersson, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1913[2]
- Hugo Backmansson, sotilas, taiteilija, panttivankina Krestyssä 1918[2]
- Torsten Boisman, Viipurin hovioikeuden notaari, vankina Krestyssä 1913–1914
- Ernst von Born, Krestyssä 1915[2]
- August Wilhelm Brunou, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1912–1913[3]
- Egid Elfvengren, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1913[2]
- Arthur William Forsman, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1917[4]
- Emil Forsström, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1917[5]
- Uno Gadd, hovioikeudenneuvos Viipurissa, Krestyssä 1915[6]
- Arvid Reinhold Lilius, Viipurin hovioikeuden asessori, Krestyssä 1913[7]
- Hjalmar Neovius, hovioikeuden notaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914[2]
- John Nordgren, hovioikeudenneuvos Viipurissa, 1913[2]
- Gösta Nordgren, henkikirjoittaja, Krestyssä 1917[8]
- Karl Nylenius, Viipurin hovioikeuden apujäsen, Krestyssä 1913[2]
- Uuno Kleofas Filip Ronimus, oikeusneuvosmies Viipurissa[9]
- Gustaf Wilhelm Sandbäck, Viipurin kaupunginviskaali, Krestyssä 1914[10]
- Karl Elis Saxén, hovioikeudennotaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914[11]
- Johan Fredrik Selin, hovioikeuden notaari Viipurissa, Krestyssä 1913–1914[2]
- Karl Harald Söderhjelm, hovioikeuden viskaali Viipurissa, Krestyssä 1913–1914[12]
- Aleksander Henrik Söderman, Uudenkaupungin pormestari, Krestyssä 1913[13]
- Valpas Toivo Vuorinen, asianajaja
- Kalle Pekka Zimmermann, Viipurin kunnallispormestari, Krestyssä 1915[14]
- Otto Åkesson, Viipurin hovioikeuden apujäsen, Krestyssä 1913–1914[2]
- Werner Waldemar Öhrbom, oikeusneuvosmies Viipurissa, Krestyssä 1914[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eduskunnan kirjaston sivut: Kirja-aarre: "Yhdenwertaisuuslaki" ja kunnanviranomaiset (luettu 8.9.2008)[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 350. Tammi, 1951.
- ↑ a b c d e f g h i Kuka kukin oli, Wikisource
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Aikalaiskirja 1934
- ↑ Arvid Lilius. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli