Eija-Riitta Korhola
| Eija-Riitta Korhola | |
|---|---|
 Eija-Riitta Korhola toukokuussa 2009. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1959 Lahti |
| Poliitikko | |
| Puolue | sitoutumaton |
| Entiset puolueet |
Suomen Kristillisdemokraatit (1999–2003) Kokoomus (2003–2023) |
| Asema |
Euroopan parlamentin jäsen (1999–2014) |
| Kotipaikka | Raasepori |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Eija-Riitta Anneli Korhola (o.s. Nieminen,[1] s. 15. kesäkuuta 1959 Lahti)[2] on suomalainen poliitikko. Korhola on puoluekannaltaan sitoutumaton.[3]
Aikaisemmin Korhola on toiminut Kristillisdemokraattien europarlamentaarikkona ja puoluesihteerinä. Vuosina 2003–2023 Korhola oli kokoomuksen jäsen. Vuosina 2006–2010 Korhola toimi kokoomuksen varapuheenjohtajana. Korhola kertoi helmikuussa 2023 eronneensa kokoomuksesta.[3]
Korhola valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja uudelleen vuosina 2004 ja 2009. Häntä ei valittu enää vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa.
Varhainen elämä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1978, filosofian kandidaatiksi vuonna 1990 ja lisensiaatiksi vuonna 1994 Helsingin yliopistosta.[1] Hän opiskeli teoreettista filosofiaa ja teologiaa.[4] Marraskuussa 2014 hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ympäristötieteiden laitokselta aiheenaan ilmastopolitiikka. Väitöskirjan otsikko oli ”The Rise and Fall of the Kyoto Protocol: Climate Change as a Political Process”.[5]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola työskenteli Kirkon Ulkomaanavun koulutussihteerinä vuosina 1993–1996.[1] Vuodesta 1996 hänellä on ollut oma yritys, Good Enough Prod., joka harjoittaa journalismia, viestintää ja yrityskonsultointia.[2] Vuosina 1996–1999 Korhola työskenteli freelancertoimittajana ja -kouluttajana radiossa, lehdissä ja televisiossa muun muassa Nelosen ohjelmissa Ylähuone ja Naisia vuosituhannen partaalla sekä Yle TV2:n ohjelmassa Uneton yö.[1]
Vuonna 1997 Korhola oli Helsingin juhlaviikkojen tiedottaja ja vuosina 1998–1999 Plan International Suomen säätiön projektitiedottaja. Hän on toiminut kolumnistina muun muassa lehdissä Kotimaa (1992), Vihreä Lanka (1994–1999), Kirkko ja kaupunki (1998), Hiidenkivi (2000–2001), Uutislehti 100 (2001–2002), Nykypäivä (2004–), Askel (2005–), Hämeen Sanomat (2005–) ja Etelä-Suomen Sanomat (2007–2008). Lisäksi hän on pitänyt blogia Iltalehden, Uuden Suomen ja Aamulehden sivuilla.[1]
Korhola on ollut First Step Forumin puheenjohtaja vuodesta 2002 ja HelsinkiMission valtuuskunnan jäsen vuodesta 2007.[2] First Step Forum on uskonnollinen järjestö, joka ilmoittaa tekevänsä ”näkymätöntä työtä maailman johtohenkilöiden parissa”[6].
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Europarlamentaarikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola toimi Euroopan parlamentin jäsenenä vuosina 1999–2014. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuoden 1999 eurovaaleissa 27 984 äänellä kristillisdemokraattien sitoutumattomana ehdokkaana. Euroedustajan toimensa ohella Korhola toimi vuoden 2003 eduskuntavaalien aikaan joitakin kuukausia kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ennen puolueesta eroamistaan. Lokakuussa 2003 hän loikkasi kokoomukseen. Europarlamentissa hän edusti aina Euroopan kansanpuolue EPP:tä.
Korhola valittiin toiselle kaudelle europarlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa, joissa hän sai 35 198 ääntä. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle puolueensa toiseksi suurimmalla äänimäärällä, 51 508 äänellä.[7] Hän oli ehdolla myös vuoden 2014 eurovaaleissa,[8] mutta ei tullut enää valituksi reilulla 27 000 äänellä.[9] Hän asettui ehdokkaaksi myös vuoden 2019 eurovaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[10]
Euroopan parlamentissa Korhola oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varapuheenjohtaja vuosina 2008–2012. Lisäksi hän oli jäsen ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnassa (1999–2009 ja 2012–2014) sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnassa (2004–2008) ja varajäsen ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnassa (1999–2007), talousarvion valvontavaliokunnassa (2004–2009) ja teollisuus- tutkimus- ja energiavaliokunnassa (2007–2014).[11] Vuonna 2006 Korhola vastasi EPP:n energiaraportista ja vuonna 2007 ilmastoraportista.[1]
Vuonna 2009 Korhola oli suomalaismeppien aktiivisuustilastojen kärjessä. Hän piti 166 täysistuntopuhetta ja antoi 130 päätöslauselmaesitystä.[12] Läsnäolomäärien mukaan hänellä oli kuitenkin suomalaismepeistä eniten poissaoloja.[13] Lokakuussa 2009 Eija-Riitta Korhola nimitettiin ehdolle vuoden ansioituneimpien meppien MEP Awards -palkinnon saajaksi energia-alalla.[14]
Kokoomuksen varapuheenjohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola toimi vuosina 2006–2010 kokoomuksen varapuheenjohtajana. Hän erosi paikalta huhtikuussa 2010 kertoen syyksi pettymyksen hallituksen energiapakettiin, jossa sovittiin tuista uusiutuvalle energialle. Korholan mukaan sen ylimitoitetuilla toimilla tuhotaan Suomen saaristomaisemat, ajetaan alas kestävä metsäpolitiikka ja talous.[15]
Ero kokoomuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola ilmoitti helmikuussa 2023 eronneensa kokoomuksen jäsenyydestä. Syyksi hän kertoi ”puolueen naiivin suhtautumisen ilmasto- ja energiapolitiikkaan” sekä puolueen linjattomuuden. Korhola kertoo olleensa eri mieltä kokoomuksen kanssa myös EU:n elpymispaketista 2021 sekä harjoitetun koronapolitiikan perusoikeusnäkökulmasta.[3]
Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola on kertonut olevansa aatteeliselta näkemykseltään eurooppalainen kristillisdemokraatti.[16]
Ympäristöpolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola on ilmoittanut tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteikseen ”kolme iitä” – ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.lähde? Hän ei usko että hiilidioksidipäästöjä voi vähentää samalla tavoin kuin muita päästöjä. Hän vastustaa lyhyen aikavälin päästöjen vähentämistavoitteita ja painottaa teknologioiden kehittämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja pienhiukkaspäästöjen välitöntä vähentämistä.[17] Hän on myös vastustanut tuulivoiman rakentamista valtioiden tuella ja arvostellut rajusti ”tuulivoimateollisuuden lobbausta”.[18][19] Korhola on vaatinut Suomea kampanjoimaan Itämeren suojelemiseksi.[20] Korhola vaati 15. huhtikuuta 2015 puolueetonta tutkimusta ”eläinkuolemista tuulivoimaloiden läheisyydessä” viitaten kuulemaansa tapaukseen, jossa Siikaisilla kanalan kaikki kanat olivat kuolleet ja niiden silmien verisuonet räjähtäneet.[21] Kuolemat osoittautuivat minkin aiheuttamiksi.
Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän vertailun mukaan Korhola on kuitenkin toiminut Euroopan parlamentissa pääosin ”ympäristövastaisen” politiikan puolesta. Kolmestatoista vertailun kohteena olleesta yksittäisestä äänestyksestä Korhola oli kaikkiaan yhdeksässä toiminut SLL:n kriteerien mukaan ympäristövastaisesti. Vertailun kohteina olivat REACH-kemikaalidirektiivi, Ilmanlaatudirektiivi, Ilmailualan sisällyttäminen päästökauppaan, maatalouden torjunta-ainedirektiivi ja päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.[22] Korhola on kirjoittanut joutuneensa ympäristöjärjestöjen silmätikuksi, kiristämäksi ja uhkailemaksi.[23]
Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola on painottanut tutkimukseen sijoittamista: ”Tutkimuksen ja kehityksen alalle suunnattavat rahat ja hankkeet generoivat uusia innovaatioita ja säteilevät useille yhteiskunnan ja yrityselämän sektoreille. Ne luovat myös uskoa ja toivoa nuorille ja koulutetuille ihmisille. Kyseessä olisi aivan toisenlainen satsaus tulevaisuuteen: sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin ja herättää toivoa. Lisäksi T&K-aloilla naisilla on merkittävä ja kasvava rooli”.[24]
Ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pakistanin oppositiojohtaja Benazir Bhutto kutsui Korholan vierailemaan vuonna 2007. Samalla matkalla Korhola työskenteli ihmisoikeusasioissa. Vuonna 2009 Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti kiitti Korholaa hänen ihmisoikeustyöstään.[25]
Korhola otti vuonna 2008 täysistuntopuheessaan kantaa Mauritanian vallankaappaukseen ja vaati EU:ta tukemaan demokratiakehitystä: ”Tiukan linjan ottaminen ei tietenkään tarkoita elintarvikeavun ja humanitaarisen avun poistamista mauritanialaisilta. Hallitsevaa sotilasjunttaa on kuitenkin tarpeellista muistuttaa Cotonoun sopimuksesta ja siitä, että mikäli vuoropuhelua demokraattisen järjestyksen palauttamisesta ei saada aikaan, tulee EU:n rahoitus jälleen kerran katkeamaan”.[26]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Korhola oli lapsuudenperheensä viidestä lapsesta nuorin.[27] Hän oli vuosina 1980–2011 naimisissa[28] professori Atte Korholan kanssa ja heillä on kolme aikuista lasta.[4] Lapsista vanhin on muusikko Reeta-Leena Vestman ja yksi on vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvan roolittajana toiminut Raakel Huikuri[29][30][31]. Korhola sairastui aggressiiviseen syöpään vuonna 2017, ja arvioi että nopea diagnoosi pelasti hänen henkensä.[32] Korhola tunnetaan ahkerasta lehtikirjoittelustaan. Hän on kirjoittanut myös kirjan Olkapäämepin kantapääkausi, jonka WSOY julkaisi syksyllä 2002.
Korhola asuu Raaseporissa.[27]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olkapäämepin kantapääkausi. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27569-7.
- The Rise and Fall of the Kyoto Protocol: Climate Change as a Political Process. Väitöskirja. Helsinki: University of Helsinki Press, 2014. ISBN 978-951-51-0233-1.
- Kuolemaa nopeampi: Lähikuvia elämästä. Helsinki: Tammi, 2019. ISBN 978-952-04-0432-1.
- Ilkeitä ongelmia: tarinoita politiikasta. Tammi, 2020. ISBN 9789520408589.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Kuka kukin on 2011, s. 407. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ a b c Korhola, Eija-Riitta: CV korhola.com. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Eija-Riitta Korhola erosi kokoomuksesta Helsingin Sanomat. 1.2.2023. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ a b Ilmastopolitiikan uusi resepti. (Eurovaalit '09 extra; viitteessä väärin toinen nimi - ei ole Anne) Nykypäivä, 30.4.2009, nro 18B, s. 18-19. Kokoomus.
- ↑ Climate Change as a Political Process: The Rise and Fall of the Kyoto Protocol Helda. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Johan Candelin on First Step Forumin toiminnanjohtaja - ”Työ ei näy julkisuudessa” KD-Lehti. 22.3.2016. Viitattu 7.10.2021.
- ↑ Koko maa - Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä Eurovaalit 2009 tulospalvelu. 10.6.2009. Yle. Arkistoitu 22.5.2014. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Ehdokkaat: Korhola Eija-Riitta Kokoomus. Arkistoitu 21.1.2014. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Koko maa - Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä, Yleisradio 26.5.2014.
- ↑ ESS: Eija-Riitta Korhola pyrkii takaisin Brysseliin kevään vaaleissa ESS.fi. 9.3.2019. Viitattu 9.3.2019.
- ↑ Eija-Riitta Korhola Euroopan parlamentti. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Ahkerin suomalaismeppi: Eija-Riitta, numero 46 korhola.com. 29.5.2009. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Tervonen, Taina: Eija-Riitta Korhola suomalaismeppien pahin lintsari Vihreä Lanka. 12.5.2009. Viitattu 7.12.2013.
- ↑ http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/75186-suomalaiselle-poliitikolle-harvinaiset-kehut-maailmalta
- ↑ Korhola, Eija-Riitta: Energiapaketti on virhe Iltalehti.fi: Blogit. 21.4.2010. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 26.1.2014.
- ↑ Johtopäätös Eija-Riitta Korhola. 1.2.2023. Viitattu 1.2.2023.
- ↑ llmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa(Ulkopolitiikka) Ulkopolitiikka-lehti. Viitattu 1.6.2009.
- ↑ http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/69868-%E2%80%9Dkun-tuulivoiman-haitat-selviavat-takit-kaantyvat%E2%80%9D
- ↑ http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/ideologista-sahkoa-erityisehdoin/
- ↑ Itämeren aika on nyt
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Harva viime kauden suomalaismeppi ajoi ympäristöasioita 29.5.2009. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 26.5.2014.
- ↑ http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/26/mustalla-listalla/
- ↑ Korhola: Elvytys kohdistettava erityisesti koulutukseen ja tutkimukseen
- ↑ Pakistanin vähemmistöministeri puolustaa raiskattuja naisia ja lapsia
- ↑ Mauritanian vallankaappaus | Eija-Riitta Korhola korhola.com. Viitattu 4.10.2019.
- ↑ a b Kuka Eija-Riitta? Korhola.com. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Joulukirje Brysselistä 20.12.2011 Eija-Riitta Korhola. Viitattu 15.3.2013.
- ↑ Siskot Telkku.com. Alma Media Oyj. Viitattu 14.5.2018.
- ↑ Raakel Huikuri tyypittää Väino Linnan sotaklassikkon Kouvolan Sanomat. 22.7.2016. Viitattu 14.5.2018.
- ↑ Hääpuhe 15.8.2015. Eija-Riitta Korhola. Viitattu 14.5.2018.
- ↑ IL:n erikoishaastattelu: Eija-Riitta Korhola sairasti aggressiivisen syövän: ”Toipuminen kestänyt kauan” iltalehti.fi. Viitattu 22.6.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eija-Riitta Korhola Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
|
Edeltäjä: Milla Kalliomaa |
Kristillisdemokraattien puoluesihteeri 2003 |
Seuraaja: Annika Kokko |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Sari Essayah (2009–2014) | Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Ville Itälä (2004–2012) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Piia-Noora Kauppi (1999–2009) | Eija-Riitta Korhola (1999–2014) | Ritva Laurila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Jyrki Otila (1996–1999) | Sirpa Pietikäinen (2008–) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Petri Sarvamaa (2012–) | Eva-Riitta Siitonen (2009) | Alexander Stubb (2004–2008) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004) | Henna Virkkunen (2014–)
| ||||||||||
