Atte Korhola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Atte Korhola
Atte Korhola elokuussa 2012.
Atte Korhola elokuussa 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt 19. elokuuta 1957 (ikä 62)
Lahti
Kansalaisuus suomalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Tutkimusalue paleolimnologia

Atte Korhola (s. 19. elokuuta 1957 Lahti[1]) on paleolimnologi ja Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden laitoksen ympäristömuutoksen professori vuodesta 2007.[2][3] Hän on myös Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava varadekaani, Suomen Akatemian ympäristötoimikunnan jäsen ja hydrobiologian dosentti. Korhola on johtanut ympäristömuutoksen tutkimusyksikköä (ECRU) vuodesta 1999.[2] Hänen erityisalueenaan on jääkauden jälkeisen ilmaston vaihtelun sekä ravinnekuormituksen muutosten vaikutus vesiekosysteemeihin.[4]

Korhola on Euroopan tiedeakatemioiden (EASAC) ympäristöpaneelin jäsen ja myös yksi lehden Journal of Paleolimnology toimittajista. Lisäksi hän on toiminut Suomen arktisen tutkimuksen strategian kirjoittajana ja Kauppa- ja teollisuusministeriön turpeen käyttöä selvittäneessä työryhmässä sekä lukuisissa ilmastonmuutokseen liittyvissä asiantuntijatehtävissä.[5] Hän on osallistunut aktiivisesti ilmaston lämpenemisestä ja sen hillitsemiskeinoista käytävään kansalaiskeskusteluun.

Atte Korhola oli naimisissa kokoomuspoliitikko Eija-Riitta Korholan kanssa.[6] Heillä on kolme lasta, joista yksi on laulaja Reeta Vestman.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atte Korhola väitteli Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella vuonna 1992. Korhola hoiti arktisen globaalimuutoksen määräaikaisen professorin virkaa vuosina 2002–2007.[2] Hänen luonnonmaantieteen alaan kuuluva väitöskirjansa käsitteli Suomen rannikkoalueiden kohosoiden kehityshistoriaa ja ekosysteemidynamiikkaa sekä ilmaston ja paikallisten ympäristötekijöiden osuutta soiden kehityksessä.[7]

Korhola on keskittynyt myöhemmässä tutkimuksessaan ilmastonmuutokseen, hiilen kiertoon, ekosysteemien ilmastovasteeseen, vesistöjen ekologiaan ja pohjasedimenteistä löytyvien fossiilisten pieneliöiden jäänteiden ja siitepölyhiukkasten kartoittamiseen ja analysointiin. Korhola on osoittanut tieteellisissä artikkeleissaan, että fossiililöydöksiä voidaan käyttää epäsuorana mittarina Suomen ilmastossa tapahtuneelle historialliselle vaihtelulle. Lisäksi Korhola on julkaissut vesistöjen ravinnekuormituksen muutoksia käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Korhola on julkaissut yhdessä muiden tutkijoiden kanssa yli 100 kansainvälistä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia.[4]

Kritiikki ympäristöjärjestöistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atte ja Eija-Riitta Korholan mukaan ympäristöjärjestöjen ajama ilmastopolitiikka on ollut sarja virhearviointeja, jotka kiihdyttävät metsätuhoa ja ovat haitallisia ilmastonmuutoksen hillintään.[8] Atte Korholan mukaan järjestöjen ilmasto- ja energiakannanotot perustuvat yksipuoliseen tietoon.[8] Hänen mukaansa tuulivoima on tehotonta ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, eikä hän kannata sen massiivista lisäämistä Suomessa.

Atte Korholan mukaan ympäristöjärjestöjen monet ratkaisukeinot ovat vanhentuneita ja ympäristön kannalta tuhoisia. Korhola mainitsee esimerkkinä, että viidennes kasvihuonepäästöistä aiheutuu trooppisten metsien hakkuista. Hänen mukaansa ympäristöjärjestöt ovat lisänneet trooppisten metsien tuhoutumista vastustaessaan hiilinieluja Kioton sopimuksen joustomekanismina. Korholan mukaan ympäristöjärjestöjen ihanteista kumpuava dogmaattisuus ja sopeutumisen vastustaminen on saattanut maksaa jo nyt ihmishenkiä. Korholan mukaan biopolttoaineet ovat pahentaneet globaalia hiilitasetta ja niiden lisääntynyt kysyntä on merkittävä syy eroosion lisääntymiseen ja ravinnon kansainvälisen hinnan nousuun.

Korhola kannattaa itse energiansäästöä, aurinkoenergiaa, neljännen sukupolven ydinvoimaa, vetytaloutta ja puhtaan hiilen tekniikkaa ilmastomuutoksen hallintaan.

Usko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola on vakaumuksellinen kristitty, joka Sana-lehden haastattelussa kertoo, että Kristus on hänen elämänsä Arkhimedeen piste.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HY: Atte Korhola arktisen globaalimuutoksen professoriksi 30.1.2002. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.1.2011.
  2. a b c Professorinimitykset 15.1.2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.1.2011.
  3. Korhola, Atte ECRU. Viitattu 3.10.2013.
  4. a b Atte Korhola – Publications Helsingin yliopisto. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  5. Korhola, Atte – Leader of the group Helsingin yliopisto. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  6. Joulukirje Brysselistä 20.12.2011 Eija-Riitta Korhola. Viitattu 15.3.2013.
  7. Korhola, Atte: Mire induction, ecosystem dynamics and lateral extension on raised bogs in the southern coastal area of Finland. Fennia 170:2. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1992. (englanniksi)
  8. a b Korholat: Ympäristöjärjestöjen asema asiantuntijoina yliarvostettu. Helsingin Sanomat, 18.6.2008, s. A4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.10.2013.
  9. Villa, Janne: Atte Korhola: Ihminen on nerokas selviytyjä sana.fi. 22.11.2011. Helsinki: Karas-Sana Oy. Viitattu 26.1.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]