Loikkaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Loikkaus tapahtuu, kun henkilö luopuu kuuliaisuudestaan tiettyä valtiota tai poliittista entiteettiä kohtaan vaihtaakseen sen uskollisuuteen toiselle. Termiä loikkari käytetään, usein halventavasti, henkilöstä, joka vaihtaa lojaalisuuden toiseen poliittiseen puolueeseen tai muuhun kilpailevaan tahoon. Siinä mielessä loikkaria usein pidetään petturina.

Kansainvälinen politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fyysinen loikkaustapahtuma on tavallisesti asia, joka rikkoo valtion tai poliittisen entiteetin lakeja, josta loikkaava henkilö vetäytyy. Toisaalta, pelkkä kansalaisuus tai työskentely liittolaisen kanssa ei yleensä ole rikos. Esimerkiksi 1950-luvulla Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) asukkaita oli yhä enenevässä määrin kielletty matkustamasta Saksan liittotasavaltaan, jossa heitä kohdeltiin automaattisesti kansalaisina Eksklusiivisen mandaatin johdosta. Berliinin muurin pystyttäminen ja Saksojen välisen rajan vahvistaminen kommunistisen DDR:n johdosta vuonna 1961 piti vahvistaa politiikkaa. Kun ihmiset yrittivät ”vetäytyä” DDR:stä, maan rajavartijat ampuivat heitä. Useat sadat ihmiset tapettiin rajalla heidän Republikflucht-yrityksessään. Virallisia matkoja kyllä oli, mutta lupia lähteä väliaikaisesti tai pysyvästi myönnettiin harvoin. Toisaalta, ”epämiellyttävien” itäsaksalaisten kansalaisuus kumottiin, ja heidän piti jättää kotinsa lyhyellä varoitusajalla ja vastoin tahtoaan. Toisia, kuten laulaja Wolf Biermannia, kiellettiin palaamasta DDR:ään.

Kylmän sodan aikana monia laittomasti Neuvostoliitosta tai itäblokista muuttaneita kutsuttiin loikkareiksi. Länsimaisetkin loikkasivat itäblokkiin, usein välttääkseen vakoilusyytteen. Tunnetumpi tapaus on brittiläinen vakooja Kim Philby, joka loikkasi Neuvostoliittoon välttääkseen paljastumasta KGB:n myyränä, sekä 22 liittoutuneiden sotavankia (yksi britti ja 21 yhdysvaltalaista) jotka kieltäytyivät – valiten Kiinaan jäämisen – kotiutumasta Korean sodan jälkeen.[1]

Tunnettuja rautaesiripun takaa loikanneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja urheiluloikkareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnettuja suomalaisia puoluepoliittisia loikkareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Back Pay for Turncoats Articles. 2.6.1961. The Time Magazine. Viitattu 3.12.2010. (englanniksi)
  2. Gunnell, John G.: ”Chapter 1: Thomas Kuhn and the Shadow of Wittgenstein”, Social Inquiry After Wittgenstein and Kuhn: Leaving Everything as It Is, s. 32. Columbia University Press, 2014. ISBN 978-023-153-834-3. Google-kirjat (viitattu 24.2.2021). (englanniksi)
  3. ALEXANDER MOGILNY BECOMES THE FIRST SOVIET NHL-DEFECTOR Top 100 Stories. INTERNATIONAL ICE HOCKEY FEDERATION (IIHF). Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  4. Sergei Fedorov 29.10.2009. Russkiy Hockey. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  5. Brough, Jason: Petr Nedved represents Czech Republic 25 years after defecting Olympic Talk. 7.2.2014. NBC Sports. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  6. Navratilova is Czech again Tennis. 11.3.2008. France24. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  7. Ferenc Puskas Hall of Fame. International Football Hall of Fame. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  8. Rifle, Regime, Revenge And The Ugly Game Goalden Times. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  9. Maria Tolppanen (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  10. Laila Koskela (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  11. Toimi Kankaanniemi (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  12. Koskinen, Mika: Uusipaavalniemi loikkaa keskustasta persuihin Ilta-Sanomat. 11.11.2010. Viitattu 1.12.2010.
  13. Merikukka Forsius (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  14. Lyly Rajala (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  15. Siivonen, Riku: Kohtalokas syrjähyppy. Ylioppilaslehti, 31.10.2003, nro 15. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.12.2010.
  16. Ulla Bogdanoff (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  17. Eeva Kuuskoski (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  18. Pirkko Aro (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  19. Risto Kuisma (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  20. Veikko Vennamo (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  21. Georg C. Ehrnrooth (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  22. Salme Katajavuori (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  23. Ville Vainio (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  24. Tuulikki Ukkola (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
  25. Sulo Aittoniemi (Suomen kansanedustajat.) Eduskunta.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.