Vakoilu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mata Hari, kuuluisa ensimmäisen maailmansodan ajan vakoilija.

Vakoilu on luvatonta tiedustelutoimintaa, jonka avulla pyritään hankkimaan tietoa kohteen tietämättä ja tahdonvastaisesti. Vakoilun kohteena on yleensä valtion hallinto tai sotilaallinen organisaatio, yksittäinen henkilö tai henkilöjoukko, jokin teollisuuden haara tai yksittäinen yritys, jolloin on kyse teollisuusvakoilusta. Vakoilu on siten myös yksi organisaatioiden tiedonhankintakeinoista. Organisaatiossa toimivat vakoojat, jotka ovat soluttautuneet tiettyihin kohteisiin paljastamaan tietoa ja välittämään sitä organisaatiolle. Vakoilukeinoja ovat ihmisten eli vakoojien suorittama vakoilu, apuvälineiden käyttö (muun muassa vakoilusatelliitit) ja salakuuntelu. Vakoilua suoritetaan monella tasolla.

Yksittäisen ihmisen vakoilu keskittyy esimerkiksi kohteen sijaintiin ja tekemisiin. Henkilön yhteyksiä toisiin henkilöihin voidaan myös vakoilla kun halutaan saada tietoa verkostoista. Erityinen laji vakoilua on aviopuolison uskottomuuden vakoilu. Tähän voidaan käyttää yksityisetsiviä. Henkilökohtaista vakoilua sanotaan myös varjostukseksi.

Teollisuusvakoilussa kohdeyrityksestä vakoillaan tuotantoprosessien menetelmiä, muotoilua ja käytettyjä raaka-aineita, tuotesuunnitelmia sekä tulevaisuudensuunnitelmia.

Vakoilukohteina valtiotasolla voivat olla esimerkiksi vieraan maan strategiset sotilas- ja siviilikohteet kuten rakennukset, joukkojen sijoituskohteet, rautatiet ja ohjusasemat. Suurimittaisinta vakoilu on valtioiden välillä kriisitilanteissa, missä tiedustelua hoitaa nimetty organisaatio. Rauhan aikana sodan uhatessa vihollisesta tiedustellaan mahdollista sotilaallisia varustelutoimenpiteitä. Sodankäynnissä vakoilutulosten perusteella voidaan suunnitella vastatoimia vihollisen pyrkimyksiä estämään.

Elokuvissa, kirjallisuudessa ja jossain määrin myös videopeleissä vakoilu ja siihen liittyvä välineistö on erittäin suosittu aihe. Tunnetuin kuvitteellinen vakooja lienee James Bond.

Vakoilun käsitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakooja on agentti eli asiamies, joka toimii vakoilun kohteen tietämättä toimeksiantajansa (tavallisesti valtiollisen organisaation) eduksi. Kaksoisagentti on vakooja, joka toimii vakoilun kohteen eduksi varsinaista toimeksiantajaansa vastaan.

Vakoiluun liittyy aina suhteellisen edun hankkimisen pyrkimys. Vakoiluun liittyvät keskeisesti: (1) vakoilutoiminta, (2) vastatoiminta eli hyökkäys vakoilua vastaan (vastavakoilu) tai vakoojien paljastaminen (3) vastavastatoiminta, eli suojautuminen vakoilua vastaan tapahtuvalta hyökkäykseltä; esimerkiksi omien vakoojien suojaus soluttautumalla vastustajan vastavakoiluorganisaatioon.

Vakoilussa vastatoiminnan periaate näkyy muun muassa kaksois- ja kolmoisagentteina sekä erillisinä vakoilu- ja vastavakoiluorganisaatioina NSA, CIA, FBI, MI6 (Britannian ulkoinen), MI5 (Britannian sisäinen), SVR/FSB (entinen KGB), SUPO, SÄPO.

Vakoilun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalainen sotateoreetikko Sun Tzu kirjoitti vakoilijoiden käytöstä jo yli 2 000 vuotta sitten. Hän luokitteli salaiset asiamiehet viiteen tyyppiin:

  • paikallinen agentti on vihollisalueen ihminen, joka otetaan palvelukseen
  • salainen agentti on vihollisalueen viranhaltija, joka otetaan palvelukseen
  • kaksoisagentti on vihollisen vakoilija, joka otetaan palvelukseen
  • uhrattava agentti on oma vakoilija, jolle tahallisesti annetaan väärää tietoa
  • vakoilija on oma asioitsija, joka palaa tietojen kanssa

Sun Tzu totesi: ”Salaiset operaatiot ovat olennaisia sodassa, niiden varassa on armeijan jokainen liike.”

Vakoilu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lain näkökulmasta vakoilua käsitellään tarkemmin artikkelissa Maanpetos

Suomea vastaan toimineista vakoojista kuuluisin ja aikansa merkittävin vakoilija Neuvostoliitolle oli Vilho Pentikäinen. Hän muun muassa luovutti Suomi-konepistoolin piirustukset Neuvostoliitolle. Pentikäinen paljastui valokuvatessaan salaisia asiakirjoja ja hän loikkasi nopeasti Neuvostoliittoon.

Toinen kuuluisa suomalainen vakooja sodan aikana oli kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Hella Wuolijoki, joka oli NKVD:n agentti koodinimellä ”Runoilija”. Wuolijoki muun muassa majoitti ja suojeli desanttia sekä välitti tietoja Neuvostoliiton tiedustelupalvelu NKVD:lle.

Suomesta karkotetaan vuosittain 2–3 diplomaattia, joista osa vakoiluepäilyjen takia. Syytteeseen johtamattomista vakoilutapauksista ei yleensä tiedoteta julkisuuteen, vaan tieto niistä annetaan vain valtakunnan poliittiselle johdolle.[1]

Vuosina 1992-2006 Suomessa tuli julkisuuteen kaksi tapausta, joissa vakoiltiin venäläisille: Ensimmäisessä ulkoministeriön työntekijä toimitti venäläisille EU:n salaisia asiakirjoja. Kaksi venäläistä vakoojaa taas jäi kiinni Suomen tullissa matkalla Lontooseen.[2]

Tampereella toimiva Vakoilumuseo on lajissaan harvinainen vakoilun erikoismuseo.

Kuuluisia tiedustelupalveluita, jotka ovat vakoilleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia vakoojia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sun Tzu: Sodankäynnin taito, Tietosanoma Oy 1998, ISBN 951-885-040-2
  • Tasala, Markku: Operaatio Upsala
  • Rislakki, Jukka: CIA: selvitys Yhdysvaltain tiedustelupalvelun toimista maailmalla ja Suomessa (yhdessä Jorma Lindforsin kanssa, esipuhe Philip Agee). Love, Helsinki 1978
  • Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: vakoilu Suomessa. Love-kirjat, Helsinki 1982
  • Rislakki, Jukka: Maan alla: vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944. Love-kirjat, Helsinki 1985, 2. painos 1986

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lerner, K. Lee & Lerner, Brenda Wilmoth (toim.): Encyclopedia of Espionage, Intelligence and Security. , 2003. ISBN 978-0-7876-7546-2. (englanniksi)
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7.
  • Varjo, Veijo (salanimi, oik. Matti Arjanne): Miehet pimeästä : neuvostovakoilu Suomessa. Vapaus-sarja n:o 7. Tampere: Kustannuspiste, 1980. ISBN 951-95489-6-3. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomo Pietiläinen: Tutkimus: Venäjä vakoilee yhä eniten poliittista tietoa Helsingin Sanomat. 28.9.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 1.10.2008.
  2. Paljastuneet venäläiset vakoilutapaukset Helsingin Sanomat. 28.9.2008. Helsinki: Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 1.10.2008.
  3. http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/6452519.stm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]