Helootit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antiikin Sparta
Hallinto
Luokat

Helootit olivat orjien luokka erityisesti antiikin Spartassa. Varhaisimmat helootit olivat Lakonian alkuasukkaita, jotka olivat joutuneet spartalaisten alistamiksi. 600-luvulla eaa. Sparta valtasi Messenian ja alisti senkin alkuperäisväestön. Tämän jälkeen suurin osa helooteista oli messenialaisia. Helootit eivät olleet kenenkään kansalaisen yksityisomaisuutta vaan he kuuluivat valtion omistukseen. He tekivät maaorjien tapaan töitä maatiloilla ja kotitalouksissa, minkä lisäksi he toimivat myös spartalaisten hopliittien avustajina, kevytaseisina tai soutajina Spartan laivastossa.[1]

Helootteja oli paljon enemmän kun Spartan kansalaisia, minkä takia spartalaiset pelkäsivät, että helootit nousisivat kapinaan, ja pitivät aina itseään valmiudessa tämän varalta. Helootteja valvottiin tarkasti ja kaikista kapinayrityksistä rangaistiin ankarasti. Vuonna 464 eaa. syttyi kaikkein vakavin heloottikapina.[2] Kapinoiden pelosta spartalaiset eivät yleensä halunneet lähettää armeijaansa kovin kauaksi Peloponnesokselta. Nuoret spartalaiset miehet ottivat osaa krypteiaksi kutsuttuun rituaaliin, jonka yhteydessä he saivat tappaa epäilyttäviksi katsottuja helootteja[3].

Helootit avustivat isäntiään sotaretkillä, ja jos joku helootti osoitti eritystä urhoollisuutta sodassa, hänet saatettiin vapauttaa. Tällaisia entisiä helootteja kutsuttiin nimellä neodamodeis(uuskansalaiset);[2] he saivat taistella Spartan armeijassa hopliitteina. Heloottinaisen ja spartalaisen miehen lapsia kutsuttiin nimellä mothakes.

Spartan helootteihin perustuva järjestelmä romahti, kun thebalainen Epameinondas kukisti Spartan vuonna 371 eaa. ja vapautti Messenian Spartan vallasta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo ja Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  1. Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 135. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
  2. a b Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 206
  3. Castrén ja Pietilä-Castrén 2000, s. 282
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.