Siirry sisältöön

Joukkovalvonta

Wikipediasta
Valvontakamera.

Joukkovalvonta (tunnettu myös nimityksillä massavalvonta ja joukkoseuranta) viittaa läpitunkevaan valvontaan, jonka kohteena on kokonainen väestö tai merkittävä osa sitä.[1] Se on järjestelmällistä viestintä-, sijainti- ja muiden henkilökohtaisten tietojen keräämistä, prosessointia ja analysointia suurista ihmisryhmistä ilman yksilöllistä epäilyä rikoksesta.[2] Usein tällaisesta valvonnasta vastaavat valtiot, ja se tapahtuu salassa. Se voi johtaa siihen, että kokonaisia väestöryhmiä tarkkaillaan ilman perustetta, mikä loukkaa yksityisyyttä ja siihen liittyviä oikeuksia. Valvonnan toteutuksesta vastaavat pääasiassa valtion tiedustelu- ja lainvalvontaviranomaiset sekä tietyissä tapauksissa yksityiset yritykset.[2]

Joukkovalvontaa voidaan suorittaa keräämällä ja analysoimalla viestintä- ja metatietoja puhelinverkoista, tekstiviesteistä sekä internetliikenteestä.[3] Julkisilla paikoilla voidaan käyttää valvontakameroita, joihin on integroitu kasvojentunnistus- ja automatisoitu liiketunnistus, minkä avulla ihmisiä voidaan seurata. Tekoälyn avulla voidaan analysoida kerätystä datasta haluttujen kriteerien mukaista käytöstä.[4][5]

Joukkovalvonnan harjoittamisen kannattajat usein väittävät, että se on tarpeellista terrorismin vastaisessa taistelussa, yhteiskunnallisen levottomuuden estämisessä, kansallisen turvallisuuden suojelussa, lapsipornon vastaisessa taistelussa ja lastensuojelussa.

Joukkovalvonnan harjoittamista arvostellaan laajasti siitä, että se rikkoo yksityisyysoikeutta, rajoittaa kansalaisoikeuksia ja on laitonta joidenkin oikeudellisten tai perustuslaillisten järjestelmien alla. On olemassa pelko siitä, että joukkovalvonnan lisääminen voisi johtaa totalitaristiseen valtioon, jossa poliittista erimielisyyttä heikennetään Cointelpron kaltaisilla ohjelmilla. Sellaisesta valtiosta voidaan käyttää nimitystä valvontavaltio (engl. surveillance state) tai elektroninen poliisivaltio (engl. electronic police state).

Vuonna 2013, useiden maiden[6] harjoittama joukkovalvonta tuli kyseenalaiseksi Edward Snowdenin tekemän tietovuodon jälkeen. Edward Snowdenin usealle tiedotusvälineelle vuotamiin asiakirjoihin perustuva raportointi antoi sysäyksen keskustelulle kansalaisoikeuksista ja yksityisyyden suojasta digitaalisessa aikakaudessa.[7] Koronaviruspandemian aikana yli puolessa maailman maista otettiin käyttöön poikkeuksellisia digivalvontamenetelmiä, kuten paikkatietoseurantaa, kasvojentunnistusta ja drooneja, usein ilman selkeitä oikeudellisia rajoja ja riippumatonta valvontaa.[8] Freedom House dokumentoi, että pandemian aikana internetin vapaus heikkeni vähintään 60 maassa, kun viranomaiset hyväksyivät sensuurin ja verkkoseurannan julkisen terveyden nimissä.[9]

Maittain

muokkaa

Privacy International -järjestön vuonna 2007 tekemän 47 maata kattavan tutkimuksen mukaan, on ilmennyt kasvu valvonnassa ja lasku yksityyttä puolustavien menetelmien tehokkuudessa edelliseen vuoteen verrattuna. Ottaen nämä tekijät huomioon, kahdeksan maata luokiteltiin "endeemisiksi valvontayhteiskunniksi". Näistä kahdeksasta Kiina, Malesia ja Venäjä saivat huonoimman sijoituksen; näitä seurasi Singapore ja Yhdistynyt kuningaskunta; näitä seurasi Taiwan, Thaimaa ja Yhdysvallat. Parhaiten sijoittui Kreikka, jossa arvioitiin olevan "riittävät menetelmät väärinkäyttöä vastaan".[10]

Monissa maissa on jo asennettu tuhansia valvontakameroita kaupunki-, esikaupunki- ja jopa maaseutualueille.[11][12] Yhdysvaltalainen American Civil Liberties Union (ACLU) -kansalaisoikeusjärjestö antoi vuonna 2007 lausunnon, että Yhdysvallat on "vaarassa keikahtaa aidoksi valvontayhteiskunnaksi, joka olisi täysin vieras yhdysvaltalaisille arvoille". He näkivät "potentiaalisen pimeän tulevaisuuden, jossa meidän jokainen liike, jokainen kanssakäyminen ja jokainen yhteydenpito tallennettaisiin, koottaisiin ja varastoitaisiin valmiina tarkasteltavaksi ja käytettäväksi meitä vastaan milloin viranomaiset niin haluaisivat".[13]

Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi verkkovalvontaa käsittelevän Special report on Internet Surveillance -raportin 12. maaliskuuta 2013. Raportti sisälsi State Enemies of the Internet -nimisen luettelon, jossa lueteltiin maat, joiden hallitukset ovat mukana uutistentarjoajiin kohdistuvassa (vakaviin tiedonsaantivapaus- ja ihmisoikeusloukkauksiin johtavassa) aktiivisessa ja läpitunkevassa valvonnassa. Luettelossa oli alustavasti viisi maata: Bahrain, Kiina, Iran, Syyria ja Vietnam.[14]

Euroopan unionissa

muokkaa

Euroopan unionissa on valmisteilla Chat Control -laki, jossa poistettaisiin viestintäsovelluksista tietoliikenteen suojaamiseksi tarkoitettu päästä päähän -salaus. Salauksen avulla vain viestin lähettäjä ja vastaanottaja pystyvät lukemaan sen, eikä viranomaisilla tai verkkorikollisilla ole pääsyä viestiin. Laki antaisi pääsyn viranomaisille viesteihin ja mahdollistaisi automatisoidun massavalvonnan. Lakia perustellaan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.[15] Asetusehdotus hyllytettiin kesäkuussa 2024,[16] mutta elokuussa 2025 sitä ehdotettiin uudelleen. Ehdotus mahdollistaisi kaiken pikaviestinnän skannaamisen ennen viestien lähettämistä, joka kaventaisi merkittävästi Euroopan unionin kansalaisten yksityisen viestinnän suojaa.[17]

Isossa-Britaniassa

muokkaa

Isossa-Britanniassa on paljastunut vuonna 2023 salaisia kehitysohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kirjata ja tallentaa miljoonien ihmisten verkkohistoriaa.[18] Heinäkuussa 2025 voimaan tulleen lain myötä suurten sosiaalisen median alustojen kuuluu sensuroida sakkojen uhalla lasten ja aikuisten kannalta haitallista ja laitonta sisältöä, kuten vihapuhetta ja pornografiaa. Palveluissa pitää olla pakollisia ikävahvistustoimenpiteitä, esimerkiksi kasvojentunnistus. Lain myötä VPN:n käyttö lisääntyi valtavasti Britanniassa.[19]

Kiinassa

muokkaa
Valvontakameroita Shenzhenissä vuonna 2019.

Kansalaisista kerätty ja tekoälyn prosessoima data sekä kasvojentunnistuksella varustetut valvontakamerat luovat joukkovalvontayhteiskunnan, jossa kansalaisella ei ole yksityisyyttä. Kiina on ottanut käyttöön astettain sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän, jonka avulla kansalaisia pisteytetään. Analyytikoiden ennusteiden mukaan vuonna 2020 Kiinassa on 300 miljoonaa valvontakameraa ja poliisi käyttää vuodessa 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria valvontateknologiaan.[20] Hallinnolla on siis täten jatkuvasti tieto siitä, missä kansalaiset ovat ja mitä he tekevät.[21]

Jokainen viestintäsovelluksissa lähetetty viesti on viranomaisten luettavissa. Lähes jokaiselta liittymän avaajalta vaaditaan kasvojen tunnistus ja rekisteröinti, jonka kautta puhelinta käyttävä on valvonnan alla.[21]

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Xinjiangissa asuvat muslimit ovat yksi eniten tarkkailluista väestöistä maailmassa. Amnestyn haastattelemien 65 Xinjiangissa vuosina 2017–2021 asuneesta vähemmistön jäsenestä kertoi kokemuksistaan valvontajärjestelmästä. Heidän mukaan ihmisiltä kerätään biotunnisteita, kuten skannataan iiris ja otetaan kasvokuvat. Viranomaisilla on suuri tarkastuspisteiden verkosto, esteetön pääsy ihmisten viestintään, kuten WeChattiin ja he tekevät jatkuvasti kuulusteluita ja etsintöjä. Muutama haastateltava kertoi kokemuksista, että valvontakameroita oli asennettu heidän työpisteille ja kuvaamaan asuntojaan. Vuodesta 2017 asti muun muassa satoja tuhansia uiguureja on viety internointileireille.[22]

Ranskassa

muokkaa

Ranska laillisti vuonna 2023 ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenmaana tekoälyn käytön joukkovalvontaan. Syynä lakiin oli turvallisuuden takaaminen Pariisin kesäolympialaisissa 2024. Laki antaa mahdollisuuden tekoälyn analysoida lentävien droonien ja valvontakameroiden antamaa dataa. Tekoäly analysoi ihmisten asentoja, kävelytapoja, liikkeitä, eleitä, ulkonäköä ja kokoontumisia. Jos tekoälyn mielestä joku ihminen käyttäytyy epäilyttävästi, se tekee hälytyksen viranomaisille.[23] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Ranskan päätös laillistaa joukkovalvonta johtaa törkeään ihmisoikeuksien loukkaukseen muun muassa yksityisyyden, kokoontumis- ja sananvapauden kannalta.[24]

Ruotsissa

muokkaa

Ennen vuotta 2009, Ruotsin puolustusvoimien radiolaitos (FRA) oli rajoitettu suureksi osaksi sääntelemättömään langattomaan signaalitiedusteluun (SIGINT).[25] Uusi laki tuli voimaan joulukuussa 2009, antaen FRA:lle valtuudet valvoa Ruotsin rajan ylittävissä kaapeleissa kulkevia signaaleja.[26] Tietoliikenneyhtiöt ovat lain mukaan velvollisia toimittamaan Ruotsin rajojen ylittävissä kaapeleissa kulkevat signaalit tiettyihin "vuorovaikutuspisteisiin", joissa dataan voidaan päästä käsiksi tuomioistuinluvan saamisen jälkeen.[27][28][29] Lain vaikutuksen alaisten yhtiöiden lukumäärän arveltiin olevan "rajoitettu (noin kymmenen)".[30]

FRA on asetettu kyseenalaiseksi sitä koskevan lainsäädännön muutoksen jälkeen, pääosin yleisen käsityksen takia, että muutos mahdollistaisi joukkovalvonnan.[31] FRA on kiistänyt tämän jyrkästi,[26][32] sanoen ettei heillä ole lupaa aloittaa mitään valvontaa omasta aloitteesta,[33] ja ettei heillä ole suoraa yhteyttä kaapeleihin.[34] Kaiken signaalitiedustelun valtuuttaa erityinen tuomioistuin (Försvarsunderrättelsedomstolen) ja täyttää joukon kapeita vaatimuksia. Ruotsin puolustusministeri Sten Tolgfors on sanonut, että näiden toimenpiteiden "tulisi tehdä joukkovalvontaa koskevan keskustelun mitättömäksi".[35][36][37]

Lainmuutoksen ollessa vielä hallituksen esitys vuonna 2007, Suomen liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen oli katsonut lain loukkaavan Suomen lainsäädäntöä, koska Suomen lainsäädännössä pätee viestintäsalaisuus, ellei tuomioistuimen päätöksin tästä poiketa. Merkittävä osa suomalaisista ja virolaisista matkapuhelimista on ruotsalaisomisteisen valtionyhtiö TeliaSoneran verkossa ja verkkoa hallinnoidaan Ruotsista. Myös suomalaiset televerkko-operaattorit vastustivat hanketta.[38]

Venäjällä

muokkaa

Venäjän SORM-järjestelmä (System for Operative-Investigatory Measures) edellyttää, että teleoperaattorit asentavat turvallisuuspalvelu FSB:n toimittaman laitteiston, jonka kautta virasto voi sekä kerätä että tallentaa puheluiden, sähköpostien, internet-liikenteen ja sosiaalisen median viestinnän sisällön ja metadataa.[39][40]

Yhdistyneissä arabiemiraateissa

muokkaa

Yhdistyneissä arabiemiraateissa on yksi maailman tiheimmistä valvontakameroiden keskittymistä. Vuonna 2023 Dubaihin asennettiin yli 12 000 valvontakameraa, mikä herätti huolta kansalaisten yksityisyydestä.[41] Arabiemiraateissa suosittu ToTok-sovellus paljastui vuonna 2019 hallituksen käyttämäksi valvontatyökaluksi, joka kerää käyttäjien viestit, sijaintitiedot, kuvat ja muut henkilökohtaiset tiedot.[42] Freedom House -raportin mukaan internetin vapaus Yhdistyneissä arabiemiraateissa on merkittävästi rajoitettu, ja viranomaiset ovat järjestelmällisesti seuranneet ja ahdistelleet rauhanomaisia verkkoaktivisteja.[43]

Populaarikulttuurissa

muokkaa
"Isoveli valvoo". Juliste italialaisesta sarjakuvasovituksesta romaanista Vuonna 1984.

Joukkovalvontaa on käsitelty näkyvästi populaarikulttuurissa – kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiosarjoissa ja peleissä:

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Mass Surveillance Technologies Electronic Frontier Foundation. (englanniksi)
  2. ↑ a b Mass Surveillance privacyinternational.org. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Easy guide to mass surveillance amnesty.org. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  4. ↑ London Underground Is Testing Real-Time AI Surveillance Tools to Spot Crime wired.com. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Show Your Face and AI Tells Who You Are algorithmwatch.org. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  6. ↑ Tatlow, Didi Kirsten: U.S. Prism, Meet China\u2019s Golden Shield 28.6.2013. The New York Times. ”[...] a Beijing lawyer named Xie Yanyi filed a public information request with the police asking about China's own surveillance operations. [...] 'Most people were critical about the U.S. and supported Snowden.' [he said...] Then the discussion started shifting to take in China's own surveillance issues.” (englanniksi)
  7. ↑ Mark Hosenball ja John Whitesides: Reports on surveillance of Americans fuel debate over privacy, security Reuters. Arkistoitu 8.11.2015. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Under Surveillance: (Mis)use of Technologies in Emergency Responses Global lessons from the Covid-19 pandemic privacyinternational.org. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  9. ↑ The Pandemic's Digital Shadow freedomhouse.org. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Surveillance Monitor 2007 – International country rankings 28.12.2007. Privacy International. Arkistoitu 8.1.2016. Viitattu 22.9.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Tom Steinert-Threlkeld: Police Surveillance: Go Snoop, Yourself 13.8.2008. ZDNet. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 22.9.2014. (englanniksi)
  12. ↑ YouGov / Daily Telegraph Survey Results 2006. YouGov. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Why a Surveillance Society Clock? 4.9.2007. American Civil Liberties Union. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  14. ↑ The Enemies of the Internet Special Edition : Surveillance 12.3.2013. Toimittajat ilman rajoja. Arkistoitu 31.8.2013. Viitattu 22.9.2014. (englanniksi)
  15. ↑ Linnake, Tuomas ja Kärkkäinen, Henrik: Varoitus Suomesta: WhatsAppin ratkaiseva ominaisuus uhkaa romuttua, koskee kaikkea viestintää – ”Viime hetki muuttaa” is.fi. Viitattu 13.10.2023.
  16. ↑ Torstaina EU:ssa tapahtui käänne, jota harva huomasi – suuri vaikutus sinunkin puhelimeesi is.fi. Viitattu 31.7.2025.
  17. ↑ Kärkkäinen, Henrik: Suomi aikoo vastustaa kiisteltyä EU-asetusta is.fi. Viitattu 2.9.2025.
  18. ↑ The UK’s Secretive Web Surveillance Program Is Ramping Up wired.com. Viitattu 4.8.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Why the UK’s Online Safety Act is raising concerns about free speech indianexpress.com. Viitattu 4.8.2025. (englanniksi)
  20. ↑ https://www.vanityfair.com/news/2018/07/china-surveillance-state-artificial-intelligence
  21. ↑ a b Rantanen, Linda: Tällainen on Kiinan dystooppinen pistejärjestelmä: isoveli valvoo ja pisteyttää kaiken iltalehti.fi. Viitattu 27.7.2023.
  22. ↑ China’s Mass Internment, Torture and Persecution of Muslims in Xinjiang xinjiang.amnesty.org. Viitattu 13.10.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Leppänen, Jelena: Isoveli valvoo yle.fi. Viitattu 13.10.2023.
  24. ↑ Horelli, Mika: Ranska aloittaa kansalaisten massavalvonnan tekoälyn avulla – Ilmiön pelätään laajenevan takaovesta myös muualle Eurooppaan iltalehti.fi. Viitattu 13.10.2023.
  25. ↑ SOU 2003:30 Försvarets radioanstalt. ”Det har således i svensk rätt bedömts att det inte finns något rättsligt skydd för den enskildes integritet mot avlyssning eller inhämtning av signaltrafik som befordras trådlöst” (ruotsiksi)
  26. ↑ a b Hernadi, Alexandra: I morgon börjar FRA-lagen gälla svd.se. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  27. ↑ Prop. 2006/07:63 s. 83–86 (osa 7.3.7). Ruotsin hallinto. ”De trådägande operatörerna skall till särskilda samverkanspunkter överföra all trafik som förs över Sveriges gräns. Samverkanspunkter väljs av de trådägande operatörerna och skall anmälas av dem till den myndighet som regeringen bestämmer. [...] Tystnadsplikt för samtliga operatörer skall gälla för uppgift som hänför sig till angelägenhet som avser inhämtning av signaler i elektronisk form enligt förslaget till lag om signalspaning i försvarsunderrättelseverksamhet.” Viitattu 21.3.2014. (ruotsiksi)
  28. ↑ Internetbolag ovetande om FRA:s signalspaning SVT. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  29. ↑ 6 kap. 21 § LEK (SES 2003:389) lagen.nu. (ruotsiksi)
  30. ↑ Prop. 2006/07:63 s. 84–85. Ruotsin hallinto. ”Antalet trådägande operatörer vars tråd korsar rikets gräns är litet (ett tiotal) i förhållande till antalet andra operatörer (t.ex. Internet Service Providers), dvs. det är bara ett fåtal operatörer som träffas av skyldigheten. De icke trådägande operatörerna varierar mer i antal över tiden och det är därför inte rimligt att en ständig samverkan kring överföringen skall ske med alla dessa.” Viitattu 21.3.2014. (ruotsiksi)
  31. ↑ Bjurbo, Peter: FRA-spaning inte så stor som framställts Sveriges Radio. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  32. ↑ FRA Påståenden och klargöranden 2009. FRA. Arkistoitu 11.6.2007. Viitattu 22.9.2014. (ruotsiksi)
  33. ↑ Datainspektionens redovisning av regeringsuppdraget Fö2009/355/SUND (PDF) Datainspektionen. Arkistoitu 3.6.2014. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  34. ↑ SFS 2008:717 lagen.nu. (ruotsiksi)
  35. ↑ Sjögren, Per-Anders: Alliansen enig om stora ändringar i FRA-lag Riksdag & Departement. Arkistoitu 10.3.2014. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  36. ↑ Bynert, Simon: Militärt hot villkor för FRA-spaning SvD. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  37. ↑ Alliansen enig om stärkt integritet, tydligare reglering och förbättrad kontroll i kompletteringar till signalspaningslagen Regeringen. Viitattu 10.3.2014. (ruotsiksi)
  38. ↑ Jukka Harju: Operaattorit vastustavat Ruotsin aikeita tietoliikenteen vakoilusta 8.3.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 11.8.2014. Viitattu 16.9.2014.
  39. ↑ Reference Note on Russian Communications Surveillance csis.org. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  40. ↑ Networked Authoritarianism and the Geopolitics of Information: Understanding Russian Internet Policy cogitatiopress.com. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  41. ↑ At COP28, 12,000 surveillance cameras are causing concerns about civil liberties euronews.com. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  42. ↑ Popular chat app ToTok is actually a spying tool of UAE government – report theguardian.com. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
  43. ↑ United Arab Emirates freedomhouse.org. Viitattu 2.8.2025. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mass surveillance

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joukkovalvonta&oldid=23755949”