Miehittämätön ilma-alus

Hakusana ”UaV” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan UaV on myös Eduskunnan Ulkoasiainvaliokunnan lyhenne.

Yhdysvaltalainen RQ-1 Predator

UAV (lyhenne sanoista Unmanned Aerial Vehicle) tarkoittaa lentävää miehittämätöntä ilma-alusta. Käsite on laajentunut 2000-luvun alussa UAS:ksi, jossa S kuten Systems voi tarkoittaa muutakin kuin lentävää laitetta.

Yhdysvallat kokeili miehittämättömiä lentokoneita ensimmäisen maailmansodan aikana, joten UAV:llä on pitkä historia. Myös V-1-ohjusta ja 1980-luvulla käyttöönotettuja risteilyohjuksia on 2000-luvun UAV-innostuksessa kutsuttu UAV:eiksi. Vuonna 2010 UAV-alusten myynti ylittää viisi miljardia dollaria.^[1]

Kiinnostus pienten lennokkien kaltaisiin MAV (micro air vehicle) UAV-aluksiin on noussut 2000-luvulla lähinnä kameroiden koon kutistumisen vuoksi.^[2]

Sisällysluettelo

1 Yleisiä teknisiä ominaisuuksia
2 Käyttökohteet
- 2.1 Lennokit ilmatorjunnan harjoitusmaalina
3 Dronen käyttö Suomessa
4 UAV-koneita
5 Katso myös
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

Yleisiä teknisiä ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskäytössä UAV-alukset ovat yleisesti täysikokoisia lentokoneita, joita lennetään etäohjauksen avulla. Hyvin korkealla lentävillä HALE-aluksilla (Hight Altitude Long Endurance) voi olla hyvinkin suuri kärkiväli, mutta niiden kuormankantokyky on pieni. Siviilipuolen miehittämättömät ilma-alukset eivät usein eroa perinteisestä lennokista muussa kuin ohjaustavassaan.

UAV-alus ei nykyisin vastaa lentokoneen määritelmää ilmailulainsäädännön silmissä. Oleellinen ero on kuitenkin sen ohjauksen automaattisuus tai etäohjaus. Tällöin UAV ei nykykäsityksen mukaan pysty tekemään törmäyksen uhatessa niin järkeviä päätöksiä kuin lentokoneessa istuva ohjaaja. Ylipäätään ilmailulainsäädäntö tehtiin 1900-luvulla miehitettyjä ilma-aluksia varten. Sotilasilmailussa on rajoitetulla alueilla tehty miehittämättömiä lentoja jo vuosikymmeniä. Toisaalta esimerkiksi alle 4 kg painavat mini-UAV:t eivät vaaranna lentokoneita enempää kuin isot linnut, joiden törmäyksiä matalalla lentävien lentokoneiden on joka tapauksessa pakko kestää.

UAV vaikuttaa usein ulkomuodoltaan samanlaiselta kuin esimerkiksi ilmatorjuntatykistön tai ohjuskokeiden käyttämät suuret maalilennokit (drone), joista osa on tehty muokkaamalla vanhanaikaisia suihkulentokoneita miehittämättömiksi maalialuksiksi.

Ilma-aluksen lisäksi UAV:ssä on yleensä laukaisujärjestelmä, ellei alus nouse ilmaan lentokentältä, kuten lentokone, tai pystysuoraan, kuten helikopteri. Maajärjestelmään kuuluu myös UAV:n ohjauskeskus. Koska UAV-toiminta on monessa maassa vielä kokeellista, niiden lentoja varten on varattu ilmatilaa. Esimerkiksi Suomessa Kemijärvellä on UAV-koelentoalue. Sen lisäksi järjestelmään kuuluu UAV:n ohjaajien koulutusjärjestelmät.

Paras tapa torjua UAV-koneita on seurata UAV-konetta esimerkiksi UCAV-koneella, ja tuhota maa-asema.

Käyttökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehittämättömillä ilma-aluksilla on useita eri käyttökohteita, joista ehkä tunnetuimpia esimerkkejä ovat ilmakuvaus, sotilastiedustelu ja -taistelutehtävät. Tiedustelutehtävissä lennokit ovat usein varustettu erilaisilla sensoreilla (esim. kamera, lämpökamera, säteilymittari). Niitä voidaan käyttää alueilla, joille perinteisten miehitettyjen lentokoneiden lähettäminen olisi liian riskialtista (esim. katastrofialueet, sota-alueet). Miehittämättömiä ilma-aluksia voidaan hyödyntää myös palontorjunnassa^[3].

Lennokit ilmatorjunnan harjoitusmaalina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumaharjoitusten maaliksi tarkoitettua lennokkia kutsutaan maalilennokiksi (engl. Target drone). Mallilennokkia ohjataan tyypillisesti radio-ohjauksella, mutta käytössä on myös itsenäisesti autopilotin avulla lentäviä malleja.

Vanhentuneita suihku- ja potkurilentokoneita on käytetty myös miehittämättöminä harjoitusmaaleina. Tämäntyyppisten miehitettyjen lentokoneiden pohjalta rakennettujen maalilennokkien ongelma on tosin usein ollut niiden korkea hinta ja käyttökulut.

Dronen käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2019 Suomessa oli 2416 droneja hyödyntävää kaupallista toimijaa, joilla oli käytössään 3073 dronea. Vuoden 2020 heinäkuun 1. päivästä lähtien on dronen lennättäjän suoritettava ilmailuun liittyvä verkkokurssi ja -tentti. Tähän liittyy myös rekisteröitymisvaatimus. Vaatimusten taustalla ovat uudet EU-asetukset. ^[4]

UAV-koneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanti:

Corax - perustuu Ravenin runkoon, mutta pidempi siipi.
HERTI
Kestrel, 5,5 m jänneväli, 140 kg. Alus on lentänyt maaliskuussa 2003.
Mercator
Phoenix (UAV)
Raven, ensilento joulukuussa 2003 Australiassa.
Watchkeeper

Etelä-Afrikka

Intia

Aeronautical Development Agency (ADA) Nishant
HAL Lakshya
Searcher MkII (Israelin kanssa)
HAL Heron (Israelin kanssa)

Jordan Falcon
I-wing
Jordan Arrow
Silent Eye

Kiina

Pakistan

UAV Vector

Ranska

Sperwer

Saksa

Drohne CL 289
Aladin (UAV)
Luna X 2000
KZO
EuroHawk ^[5], yhdysvaltalaisen GlobalHawkin saksalainen versio.

Suomi

Maavoimilla on ollut vuodesta 2002 alkaen 11 RUAG Ranger -tiedustelulennokkia.^[6]
Patria on myös kehittänyt itse pienen MASS-nimisen lennokin.^[7]
Puolustusvoimilla on käytössään Avartek AT-04 -maalilennokkeja

Sveitsi