Erikoisjoukko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brittiläisiä SAS-erikoisjoukkojen sotilaita Afrikassa vuonna 1943.

Erikoisjoukko on asevoimien sotilasyksikkö, joka on koulutettu ja varustettu tavanomaisista sotilasoperaatioista poikkevaviin tehtäviin. Erikoisjoukot suorittavat tehtäviä, joihin muilla joukoilla ei ole suorituskykyä tai joissa muiden joukkojen käyttö ei ole tarkoituksenmukaista.[1] Niitä käytetään muun muassa vaativiin tiedustelutehtäviin ja iskuosastotoimintaan. Muita tehtäviä voivat olla esimerkiksi maalinosoitus, terrorismin vastaiset operaatiot ja panttivankien vapauttaminen. Erikoisjoukot koostuvat fyysisesti ja henkisesti kestävistä sotilaista, jotka kykenevät pitkäaikaiseen toimintaan pienryhmissä kaikissa olosuhteissa. Niiden toiminta perustuu hyvään koulutukseen, perusteelliseen tehtäviin valmistautumiseen sekä yllätykseen ja nopeuteen.[2]

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisjoukoille tunnusomaisia piirteitä ovat:[3]

  • Vapaaehtoisuus ja tiukat valintakokeet
  • Tavanomaisia joukkoja parempi fyysinen ja psyykkinen suorituskyky
  • Monipuolinen ja kova koulutus
  • Vaativat tehtävät

Usein termit erikoisjoukko ja eliittijoukko sekoitetaan virheellisesti keskenään. Nimitys eliittijoukko voidaan liittää johonkin konventionaaliseen sotilasyksikköön esimerkiksi taistelussa kunnostautumisen tai tavallista kovemman koulutuksen perusteella. Tällaisia joukkoja ovat esimerkiksi maahanlaskujoukot ja merijalkaväki (joilla molemmilla on toki omat erikoisjoukkonsa).

Naton määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Erikoisjoukot ovat erikoistehtäviin tarkoitettuja, organisoituja, koulutettuja ja varustettuja joukkoja, joiden henkilöstö on valikoitu ja koulutettu toimimaan fyysisesti ja psyykkisesti vaativissa olosuhteissa ja jotka käyttävät tehtävien toteutukseen tavanomaisista joukoista poikkeavia tekniikoita ja menetelmiä.

Erikoisjoukkoja käytetään sotilasstrategisten tai operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseksi rauhan, kriisien ja sodan aikana itsenäisesti tai yhteistoiminnassa muiden joukkojen kanssa.

Poliittiset ja sotilaalliset syyt saattavat edellyttää avointa, peitettyä tai salattua toimintatapaa ja mahdollisesti tavanomaisista operaatioista poikkeavan fyysisen sekä poliittisen riskin hyväksymistä.

Erikoisoperaatiot poikkeavat tavanomaisista operaatioista käytettävien toimintamenetelmien, itsenäisen toimintakyvyn, fyysisen ja poliittisen riskin osalta ja ne ovat yleensä toteutukseltaan epäsymmetrisiä. Erikoisjoukkojen ominaisuudet: nopeus, ketteryys, tarkkuus ja joustavuus poikkeavat tavanomaisten joukkojen ominaisuuksista. Keskeistä erikoisoperaatioissa on, että niillä pyritään strategisten tai kokonaisoperaation kannalta merkittävien tavoitteiden saavuttamiseen.” (Nato Special Operations Headquartes (NSHQ): Special Operation Task Grout (SOTG) Manual (Draft), 2014)

Karsinta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisjoukkoihin pyrkivien täytyy läpäistä vaativa valintaprosessi, jonka aluksi selvitetään kokelaan fyysiset valmiudet ja suoritetaan psykologiset testit. Hyväksytyksi tulevilta edellytetään fyysistä ja henkistä kestävyyttä, aloitekykyä, itseluottamusta sekä kykyä toimia monimutkaisissa tilanteissa väsyneinä ja kovan paineen alaisina. Alkukarsinnan läpäisseet aloittavat erikoisjoukkojen koulutuksen, jonka aikana karsinta jatkuu ja kokelas voidaan hylätä missä vaiheessa tahansa. Suurin osa kokelaista karsiutuu valintaprosessin aikana. Koulutukseen sisältyy muun muassa taktinen tiedustelu, ase- ja ampumakoulutus, viestitekniikka, räjähteiden käsittely, selviytymistaidot, lähitaistelu, lääkintätaidot, laskuvarjohyppykoulutus sekä toiminta helikopterien, ajoneuvojen ja veneiden kanssa. Muita koulutuksen aiheita ovat muun muassa ilmatoiminnan tulenjohto, vapaat laskuvarjohypyt korkealta ja matalalta, köysilaskeutumiset ja vuorikiipeily. Merivoimien erikoisjoukot sekä osa muista erikoisjoukoista saa myös taistelusukeltajakoulutuksen.[4]

Tunnetuimpia erikoisjoukkoja ovat Britannian maavoimien SAS ja Britannian merivoimien SBS, jotka ovat olleet esikuvina monien muiden maiden erikoisjoukoille. Useiden maiden asevoimissa jokaisella puolustushaaralla on omat erikoisjoukkonsa.

Asevoimien ohella myös muilla viranomaistahoilla, kuten poliisivoimilla tai rajavartiostolla, voi olla omia erikoisjoukkoja. Tunnettuja esimerkkejä ovat esimerkiksi Saksan rajavartioston GSG 9 ja Ranskan poliisivoimien GIGN.

Asevoimien erikoisjoukkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asevoimien erikoisjoukkoja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä Spetsnaz-joukkoja Afganistanissa vuonna 1988.

Maailmalla tunnettuja asevoimien erikoisjoukkoja ovat muun muassa:

Suomen puolustusvoimien erikoisjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolustusvoimilla on seuraavat erikoisjoukkoyksiköt:

Poliisien erikoisjoukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisien erikoisjoukkoja maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SWAT-yksikön jäseniä.

Maailmalla tunnettuja poliisin erikoisjoukkoja ovat muun muassa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Janne Hakaniemi et al.: Jalkaväen vuosikirja XXXI 2017-2018, s. 88. Jalkaväen Säätiö, 2017.
  2. Markku Salomaa: Erikoisjoukot iskevät ensimmäisinä, s. 28. Docenco 2015.
  3. Mika Suokas: "Fyysisesti ja psyykkisesti kestävien erikoisjoukkosotilaiden koulutus", Jalkaväen vuosikirja XXVIII 2011-2012, s. 129-131. Jalkaväen säätiö 2011.
  4. Mike Ryan: Erikoisjoukot. readme.fi 2007.
  5. Suomen erikoisjoukot pidetään piilossa julkisuudelta Helsingin Sanomat 7.3.2015.
  6. Suomen erikoisjoukot pidetää piilossa julkisuudelta Helsingin Sanomat 7.3.2015.
  7. Erikoisrajajääkärikoulutus Rajavartiolaitos. Viitattu 3.5.2015.