United States Army Rangers

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rangereita on ollut Irakissa sodan alusta asti.

United States Army Rangers (virallisesti 75th Ranger Regiment eli 75. Ranger-rykmentti) on Yhdysvaltain maavoimien erikoisoperaatioiden esikunnan (United States Army Special Operations Command) alaisuuteen kuuluva kevyen jalkaväen yksikkö. Rangerien operaatiot toteutetaan usein yhteistyössä muiden erikoisjoukkojen kanssa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangereiden tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Ranger-joukkojen historian katsotaan alkaneen vuonna 1756, kun majuri Robert Rogers värväsi yhdeksän komppaniallista amerikkalaisia uudisraivaajia taistelemaan siirtomaasodassa Britannian puolella Ranskaa vastaan. Yhdysvaltain vapaussodassa Ranger-joukot taistelivat Britanniaa vastaan ja tulivat tunnetuksi muun muassa ampumataidostaan. Yhdysvaltain sisällisodassa kummankin osapuolen riveissä oli Ranger-yksiköitä.[1]

Toisen maailmansodan aikana Ranger-nimitys otettiin uudelleen käyttöön, kun Yhdysvallat perusti brittiläisten kommandojoukkojen esikuvan mukaan kuusi Ranger-pataljoonaa. 1. Ranger-pataljoona lähetettiin vuonna 1942 Skotlantiin brittiläiseen kommandokoulutukseen. 1. ja 3. ja 4. Ranger-pataljoona taistelivat Pohjois-Afrikassa ja Italiassa. 2. ja 5. Ranger-pataljoona osallistuivat Normandian maihinnousuun Omaha Beachilla, jossa syntyi motto: "Rangers lead the way!" 6. Ranger-pataljoona taisteli Tyynellämerellä. Euroopassa Ranger-pataljoonia käytettiin yleensä maihinnousujen ja hyökkäysten kärkijoukkoina, mutta Tyynellämerellä Ranger-joukot toimivat pienempinä osastoina vihollisen linjojen takana.[2]

Vuonna 1950 käynnistyneessä Korean sodassa Ranger-joukot organisoitiin pataljoonien sijaan kuudeksi Airborne Ranger -komppaniaksi, jotka tekivät Ranger-joukkojen ensimmäiset laskuvarjohypyt taisteluolosuhteissa. Nämä Airbourne Ranger -komppaniat toimivat amerikkalaisten jalkaväkidivisioonien erikoisjoukkoina, jotka suorittivat tiedustelu- ja tuhoamistehtäviä pohjoiskorealaisten ja kiinalaisten joukkojen selustassa.[3]

Vietnamin sodassa prikaateihin ja divisiooniin liitettiin kaukopartioinnista vastannut LRRP-komppania (Long Range Reconnaissance Patrol). Vuonna 1969 LRRP-yksiköt organisoitiin 75. jalkaväkirykmentiksi (Ranger). Yhdysvaltain vetäydyttyä Vietnamista palattiin toisessa maailmansodassa käytettyyn pataljoona-organisaatioon, kun 75. jalkaväkirykmenttiin vuonna 1974 perustettiin 1. ja 2. Ranger-pataljoona ja vuonna 1984 vielä 3. Ranger-pataljoonan. Vuonna 1986 joukko-osaston nimi 75. jalkaväkirykmentti (Ranger) muutettiin 75. Ranger-rykmentiksi. 2000-luvulla 75. Ranger-rykmentti on osallistunut sotatoimiin Irakissa ja Afganistanissa.[4]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangerit pystyvät suorittamaan vesistö-operaatioita Navy SEALien tapaan.

Ranger-joukkojen tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa erikoisoperaatioita missä tahansa operatiivisessa ympäristössä. Ne voivat toimia myös kevyenä jalkaväkenä tehtävissä, joihin tavanomainen kevyt jalkaväki tai maahanlaskujoukot eivät sovellu. Vaikka Ranger-joukot voivat suorittaa monenlaisia tehtäviä, ne ovat erikoistuneet iskuosastotoimintaan, taktiseen kohdetiedusteluun sekä pelastus- ja evakuointitehtäviin.[5]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

75. Ranger-rykmentti käsittää kolme pataljoonaa (Special Operations Battalions), joista kukin koostuu neljästä kiväärikomppaniasta, tukikomppaniasta ja esikuntakomppaniasta. Vuonna 2006 rykmenttiin lisättiin neljäs pataljoona (Regimental Special Troops Battalion) jossa on tukitoimintoja, kuten viestikomppania sekä uusien Ranger-kandidaattien valintakurssista ja koulutuksesta vastaavan komppania (Ranger Selection and Training Company).[6] RSTB-pataljoonaan kuuluu myös kaksi tiedustelukomppaniaa, joista toinen (Military Intelligence Company) vastaa tilannekuvasta ja yhteyksistä muihin tiedusteluorganisaatioihin, ja toinen (Regimental Reconnaissance Company) vastaa taktisesta tiedustelusta ja voi tarvittaessa lähettää vihamieliseen ympäristöön ryhmiä suorittamaan erikoistiedustelun lisäksi myös muita tehtäviä, kuten panttivankien vapautus tai vastustajan johtajien eliminointi.[7]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rangereiden peruskoulutukseen lisättiin laskuvarjohyppykoulutus Korean sodan jälkeen.

Ranger-rykmenttiin pyrkivien vapaaehtoisten on läpäistävä arviointi ja valintakurssi RASP (Ranger Assessement and Selection Program), jota ennen hakijoiden on suoritettava armeijan laskuvarjohyppykurssi (Airborne School). Miehistö ja aliupseerit kersanttiin asti käyvät 8-viiikoisen RASP1-kurssin, jossa testataan hakijoiden fyysistä ja psyykkistä kestävyyttä sekä opetetaan Ranger-taitoja, kuten partiointia ja iskuosastotoimintaa. RASP1-kurssin läpäisee noin 25-30 prosenttia osallistujista. Upseerit ja aliupseerit kersantista ylöspäin käyvät 3-viikkoisen RASP2-kurssin, jossa fyysisesti ja psyykkisesti testatuille kurssilaisille opetetaan Ranger-taktiikkaa ja -johtamista. RASP-kurssin läpäisseet saavat vaaleanruskean Ranger-baretin ja 75. Ranger-rykmentin hihamerkin (Ranger Scroll). Sen jälkeen koulutus jatkuu. Ranger-koulutuksen painopistealueet ovat fyysinen kestävyys, tarkka-ammunta, lääkintätaidot, pienryhmätaktiikka sekä liikkuvuus.[8]

Kaikkien 75. Ranger-rykmentin upseerien sekä aliupseerien kersantista ylöspäin on läpäistävä 61 päivän pituinen Ranger-kurssi (Ranger School), jota pidetään Yhdysvaltain armeijan fyysisesti ja psyykkisesti vaativimpana johtamiskurssina. Sen aikana kurssilaiset joutuvat toimimaan jatkuvassa uni- ja energiavajeessa, mikä omalta osaltaan lisää kurssin kuormittavuutta. Noin puolet osallistujista joutuu keskeyttämään kurssin. Ranger-kurssille voi pyrkiä myös 75. Ranger-rykmentin ulkopuolelta muista yksiköistä tai aselajeista sekä Yhdysvaltain liittolaismaista. Kurssin läpäisseet saavat oikeuden käyttää tavoiteltua Ranger-merkkiä (Ranger Tab). Vuonna 1950 perustetun Ranger-kurssin järjestää Yhdysvaltain maavoimien jalkaväkikoulun Ranger-koulutusprikaati (Ranger Training Brigade, U.S. Army Infantry School).[9]

Ranger-kurssin ensimmäisen 20 päivää kestävän vaiheen (Benning Phase) aikana suoritetaan raskaita marsseja ja partiointia, joilla testataan kurssilaisten fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Toinen vaihe (Mountain Phase) kestää 21 päivää ja keskittyy vuorikiipeilykoulutukseen sekä taistelupartiointiin vaativissa vuoristo-olosuhteissa. Kolmas vaihe (Florida Phase) kestää 20 päivää, joiden aikana suunnitellaan ja toteutetaan partion maahanlasku- ja maihinnousuoperaatio sekä testataan johtamistaitoja taisteluharjoituksissa Floridan rämeillä.[10]

RASP- ja Ranger-kurssien ohella 75. Ranger-rykmentin sotilaat voivat käydä lisäkursseja, joiden aiheina ovat muun muassa kohdetiedustelu, räjähteiden käsittely, viestitoiminta, lääkintätaidot, tarkka-ammunta, ajoneuvokoulutus, HALO/HAHO-laskuvarjohypyt tai taistelusukellus. Osa rangereista siirtyy myöhemmin Delta Forceen.[11]

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranger aseenaan M4A1-kivääri.

Rykmentti käyttää aseinaan esimerkiksi[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranger Training Brigade: Ranger Handbook (U.S. Army Infantry School 2017)
  • Dick Couch: Sua Sponte - The Forging of a Modern American Ranger (Berkeley Caliber 2013)
  • Mike Ryan: Erikoisjoukot (Readme 2007)
  • U.S. Army Rangers (official site)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ranger Training Brigade: Ranger Handbook, s. xvii. U.S. Army Infantry School, 2017.
  2. Ranger Training Brigade: Ranger Handbook, s. xvii. U.S. Army Infantry School, 2017.
  3. Ranger Training Brigade: Ranger Handbook, s. xviii. U.S. Army Infantry School, 2017.
  4. Ranger Training Brigade: Ranger Handbook, s. xviii-xix. U.S. Army Infantry School, 2017.
  5. Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 194. Readme.fi, 2007.
  6. Dick Couch: Sua Sponte - The Forging of a Modern American Ranger, s. 43-44. Berkley Caliber, New York, 2013.
  7. Dick Couch: Sua Sponte - The Forging of a Modern American Ranger, s. 258-259. Berkley Caliber, 2013.
  8. U.S. Army Rangers (official site) Viitattu 1.1.2015.
  9. Dick Couch: Sua Sponte - The Forging of a Modern American Ranger, s. 244-255. Berkley Caliber, 2013.
  10. U.S. Army Rangers (official site) Viitattu 1.1.2015.
  11. Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 195. Readme.fi, 2007.
  12. Mike Ryan: Erikoisjoukot, s. 195. Readme.fi, 2007.