Siirry sisältöön

Erikoisjääkäripataljoona

Lisää linkkejä
Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Erikoisjääkärit)
Erikoisjääkäripataljoona
Toiminnassa 2005–
Valtio Suomi
Puolustushaarat maavoimat, merivoimat
Rooli erikoisjoukko
Osa joukkoa Utin jääkärirykmentti
Tukikohta Utti ja Upinniemi
Värit Erikoisjääkäripataljoonan lippu
Vuosipäivät 25. elokuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja everstiluutnantti Hannu Mutanen[1]
Tunnettuja komentajia everstiluutnantti (myöh. kenraali) Janne Jaakkola (2007–2010)[2]

Erikoisjääkäripataljoona (ERIKJP) on Utin jääkärirykmentin joukkoyksikkö ja Suomen puolustusvoimien erikoisjoukkotoiminnan keskus. Se toimii kahdella paikkakunnalla Kouvolan Utissa ja Kirkkonummen Upinniemessä.[3] Pataljoona perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä Laskuvarjojääkärikoulu ja Sotilaspoliisikoulu.[4]

Pataljoonan yksiköt ovat varusmiehistä laskuvarjojääkäreitä kouluttava Laskuvarjojääkärikomppania sekä ammattisotilaista koostuvat Suomen puolustusvoimien operatiiviset erikoisjoukot Erikoisjääkärikomppania ja Erikoistoimintaosasto. Merelliseen erikoisjoukkotoimintaan keskittyvä Erikoistoimintaosasto liitettiin pataljoonaan vuonna 2022. Utin jääkärirykmentin järjestämän puolustusvoimien erikoisjoukkokurssin suorittaneet reserviläiset voivat hakeutua pataljoonan ammattiyksiköihin erikoisjääkäriksi tai taistelusukeltajaksi erikoisjoukkoaliupseerin virkaan.[5] Laskuvarjojääkärikoulutukseen valitaan vuosittain noin 60–80 ja erikoisjoukkokurssille noin 15 henkilöä.[6]

Pataljoona toimii läheisessä yhteistyössä rykmentin muiden pataljoonien Helikopteripataljoonan (HEKOP) ja Tukipataljoonan (TUKIP) kanssa. HEKOP vastaa helikopterikuljetuksista ja TUKIP erikoisjoukkojen tarvitsemasta suojasta, huollosta ja johtamisjärjestelmistä.[5] Laskuvarjohyppytoiminnassa pataljoona tukeutuu myös Satakunnan lennoston Tukilentolaivueeseen.[7]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erikoisjääkärin, laskuvarjojääkärin ja taistelusukeltajan mallinuket Kokonaisturvallisuusmessuilla 2015.

Pataljoonan edeltäjä Laskuvarjojääkärikoulu (LJK) perustettiin Utissa kokeilukokoonpanossa 1. helmikuuta 1962 ja vakinaistettiin kuukautta myöhemmin. Koulun perustamista edelsivät kantahenkilökunnan ja varusmiesten laskuvarjohyppykurssit vuosina 1960–1961.[4][8] Tarve uusien kaukotiedustelukykyisten joukkojen kouluttamiselle oli tunnistettu 1950-luvun puolivälissä, jolloin toisen maailmansodan aikaisen Erillinen pataljoona 4:n veteraanien keski-ikä alkoi olla yli 35 vuotta.[9]

Laskuvarjojääkärikoulu toimi Utissa itsenäisenä joukko-osastona vuoden 1996 loppuun asti. Seuraavan vuoden alussa perustettu Utin jääkärirykmentti muodostettiin Laskuvarjojääkärikoulusta, Utissa tukikohtaansa pitäneestä ilmavoimien Kuljetuslentolaivueen Helikopterilentueesta ja Panssariprikaatista siirretystä Sotilaspoliisikoulusta.[4][10][11]

Utin jääkärirykmentin perustamisen myötä Laskuvarjojääkärikoulussa alkoi kaukotiedustelukoulutuksen lisäksi vihollisen erikoisjoukkojen torjuntaan liittyvä koulutus. Tästä osasta Laskuvarjojääkärikoulun varusmiehiä alettiin käyttää nimitystä erikoisjääkäri. Koulutus tapahtui aluksi omilla rinnakkaisilla linjoillaan ja muuttui myöhemmin vuorovuosittaiseksi.[12][10][13] Sekä kaukotiedustelijat että erikoisjääkärit saivat hyppyperuskoulutuksen sekä pioneeri-, tarkka-ammunta-, lääkintä-, selviytymis- ja erätaitokoulutusta. Näiden ohella kaukotiedustelijat keskittyivät tiedustelu- ja viestikoulutukseen ja siirtymiin laskuvarjopudotuksin, jalan tai hiihtäen. Erikoisjääkärit puolestaan keskittyivät pienryhmissä tapahtuvaan iskuosastotoimintaan, ase- ja taistelutekniikkaan, ajoneuvojen käsittelyyn ja yhteistoimintaan helikopterien kanssa maahanlaskuin ja köysilaskeutumisin. Toimintaympäristöinä erikoisjääkäreillä olivat maaston lisäksi myös rakennetut alueet ja meri.[10][14]

Laskuvarjohyppääjä Suomen lipun kanssa Utin jääkärirykmentin hyppynäytöksessä puolustusvoimain lippujuhlan päivänä vuonna 2014.

Sopimussotilaiden kouluttaminen vaativampiin erikoisjääkärin tehtäviin alkoi vuonna 1999 Laskuvarjojääkärikoulun silloisen koulutus- ja valmiusosaston (kova) alaisuudessa.[15][16][17][18] Aluksi kurssille pystyi hakemaan ainoastaan LJK:ssa varusmiespalveluksensa suorittaneet, mutta vuonna 2005 haku avattiin kaikille varusmiehenä vähintään aliupseerikoulutuksen saaneille puolustushaarasta ja aselajista riippumatta.[17][18] Samasta vuodesta alkaen erikoisjääkäreitä alettiin palkata pidempiin sotilasammattihenkilön (myöhemmin aliupseerin) virkasuhteisiin ja erikoisjääkäri-nimitys vakiintui palkatun henkilökunnan käyttöön.[12][17][19] Varusmieskoulutuksesta poistui kaukotiedustelijan ja erikoisjääkärin linjajako ja koulutus jatkui enemmän jälkimmäisen linjan mukaisena.[20]

Laskuvarjojääkärikoulusta ja Sotilaspoliisikoulusta muodostettiin Erikoisjääkäripataljoona vuonna 2005.[4][11][17] Vuonna 2007 pataljoonaan kuuluivat Esikunta, Erikoisjääkärikomppania, Laskuvarjojääkärikomppania, Sotilaspoliisikoulu ja Tekninen joukkue.[18] Sotilaspoliisikoulu lakkautettiin vuoden 2011 lopussa ja sotilaspoliisialan henkilökunnan koulutus siirrettiin Lappeenrannan Maasotakouluun.[21]

Suomalainen erikoisjoukkokoulutus uudistui vuonna 2013, jolloin Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikurssi ja merivoimien vastaava sopimussotilaiden erikoisjoukkokoulutus yhdistettiin puolustusvoimien erikoisjoukkokurssiksi.[22] Erikoisjoukkokurssin suorittaneet voivat hakeutua määräaikaiseen erikoisjoukkoaliupseerin virkaan joko Erikoisjääkärikomppaniaan tai Erikoistoimintaosastoon. Määräaika on viisi vuotta ja se voidaan uusia kahdesti.[5][11][12]

Upinniemessä tukikohtaansa pitävä merellinen Erikoistoimintaosasto siirtyi puolustusvoimain komentajan päätöksellä hallinnollisesti osaksi Erikoisjääkäripataljoonaa vuoden 2022 alussa. Näin Utin jääkärirykmentin alaisuudessa on koko puolustusvoimien operatiivinen erikoisjoukkotoiminta.[3] Erikoistoimintaosasto kuului aiemmin Rannikkoprikaatin Meritiedustelupataljoonaan, jonka osaksi jäi edelleen Sukeltajakoulu, joka kouluttaa vuorovuosittain raivaaja- ja taistelusukeltajia.[23] Merivoimien sukeltajakurssi numero 1 järjestettiin vuonna 1954. Erinäisistä vaikeuksista vuosikymmenten varrella kärsinyt taistelusukeltajakoulutus aloitettiin uudestaan vuonna 2000. Erikoistoimintaosasto sai alkunsa samoihin aikoihin Sukeltajakoulussa (ent. Sukeltajakurssi) palkatusta henkilökunnasta perustetusta ryhmästä, joka siirrettiin omaksi yksiköksi vuonna 2009.[24]

Erikoisoperaatio-osasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erikoisjoukkojen kalustoa. Edessä Polaris Sportsman -mönkijä ja taustalla RG-32-partioajoneuvo.

Erikoisoperaatio-osasto (EOS) on erikoisjoukoista muodostettava tehtäväkohtainen kokoonpano, johon voi kuulua sekä erikoisjääkäreitä että taistelusukeltajia ja komentaja, johto-osa, tukiosat ja yhteysupseeriryhmät.[25] Maavoimien operaatiopäällikkö toimii kansallisena erikoisjoukkokomentajana.[3]

Kansainväliset operaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisia erikoisjoukkosotilaita on ollut mukana kriisinhallinta-, suojaus- ja koulutustehtävissä muun muassa Afganistanissa (ISAF),[26][27] Irakissa (operaatio Inherent Resolve),[28][29] Somaliassa (operaatio Atalanta) ja Välimerellä (operaatio Sophia).[30] Somaliassa mukana oli myös merivoimien lippulaiva miinalaiva Pohjanmaa.[30]

Erikoisoperaatio-osasto kuului Euroopan unionin taisteluosastoon vuosina 2007[18] ja 2011[19] ja Nato Response Forceen vuonna 2013.[25]

Erikoisjoukkoja käytettiin myös Kabulin evakuoinnissa vuonna 2021.[31]

Perinteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viininpunainen baretti on laskuvarjojoukkojen tunnus. Kuvassa Utin jääkärirykmentin komentaja (2022–2024) eversti Jussi Kosonen puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa vuonna 2022.

Erikoisjääkäripataljoona vaalii Laskuvarjojääkärikoulun ja vuonna 1943 päämajan kaukopartiotoiminnan harjoittajaksi perustetun Erillinen pataljoona 4:n perinteitä.[9] Pataljoonan perinnepäivä on 25. elokuuta. Samana päivänä vuonna 1961 ensimmäiset varusmiesten laskuvarjohyppykurssilaiset suorittivat kahdeksannen hyppynsä eli ”merkkihyppynsä”.[8][9]

Erikoisjääkäripataljoonan perinnelippu on entinen Laskuvarjojääkärikoulun joukko-osastolippu, jonka suunnitteli Olof Eriksson. Se vihittiin käyttöön vuonna 1965 ja toimi myös Utin jääkärirykmentin ensimmäisenä lippuna. Se luovutettiin Erikoisjääkäripataljoonan perinnelipuksi vuonna 2006. Lipun kulmissa oleva siivitetty nuoli toimii Utin jääkärirykmentin joukko-osastotunnuksena.[4] Perinneristi on Laskuvarjojääkärikoulun joukko-osastoristi eli Laskuvarjoristi, jonka suunnitteli Juhani Vepsäläinen.[4]

Kultainen laskuvarjohyppymerkki

Laskuvarjojoukkojen tunnus on viininpunainen baretti, joka annetaan henkilölle ensimmäisen suoritetun sotilaslaskuvarjohypyn jälkeen.[5] Laskuvarjojääkärit voivat kantaa myös laskuvarjohyppymerkkiä, josta on kolme luokkaa: pronssinen (III), hopeinen (II) ja kultainen (I).[4] Pronssinen merkki ansaitaan viiden, hopeinen 35 ja kultainen 150 suoritetun sotilashypyn jälkeen.[32]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Huhtanen, Jarmo: Puolustusvoimat vahvistaa erikoisjoukkojaan ”merkittävästi” Helsingin Sanomat. 21.11.2025. Sanoma. Viitattu 30.11.2025.
  2. ↑ Jaakkola, Janne Alpertti puolustusvoimat.fi. Puolustusvoimat. Viitattu 30.11.2025.
  3. ↑ a b c Puolustusvoimien erikoisjoukot keskitetään Utin jääkärirykmenttiin puolustusvoimat.fi. 15.12.2021. Puolustusvoimat. Viitattu 30.11.2025.
  4. ↑ a b c d e f g Suomen puolustusvoimien joukko-osastoperinteet, s. 116–119. Puolustusvoimat, Sotamuseo, 2008. ISBN 978-951-25-1885-2 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  5. ↑ a b c d Jalkaväen vuosikirja 2021–2023, s. 138–142. Jalkaväen säätiö, 2023. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  6. ↑ Utin jääkärirykmentin erikoisjoukkokoulutuksen hakijamäärissä 2000-luvun ennätys maavoimat.fi. 18.1.2024. Utin jääkärirykmentti. Viitattu 30.11.2025.
  7. ↑ Ilmavoimat - Flygvapnet - Finnish Air Force's Post Facebook. 16.3.2018. Ilmavoimat. Viitattu 30.11.2025.
  8. ↑ a b Simola, Seppo: Laskuvarjojääkärikoulutuksen Suomessa aloitti kaksi jääkärin poikaa: Kaj Hagelberg ja Sami Sihvo. Parole, syyskuu 2022, 91. vsk, nro 3 (351), s. 28–32. Jääkärisäätiö, JP27:n perinneyhdistys. ISSN 0355-7340 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.11.2025.
  9. ↑ a b c Jalkaväen vuosikirja 2019–2020, s. 115–117. Jalkaväen säätiö, 2020. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  10. ↑ a b c Jalkaväen vuosikirja XXII 1997, s. 152–157. Jalkaväen säätiö, 1997. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  11. ↑ a b c Erikoisjoukot koulutetaan satavuotiaassa tukikohdassa maavoimat.fi. 6.7.2018. Utin jääkärirykmentti. Viitattu 30.11.2025.
  12. ↑ a b c Airo, Paavo & Tuominen, Tero: Erikoisjääkäreitä on koulutettu parikymmentä vuotta – Tällaisia ovat Puolustusvoimien erikoisjoukot Reserviläinen. 16.5.2019. Maanpuolustusyhtiö MPY. Viitattu 30.11.2025.
  13. ↑ Jalkaväen vuosikirja XXIV 2003, s. 304–308. Jalkaväen säätiö, 2003. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  14. ↑ Jalkaväen vuosikirja XXIII 2000, s. 306–309. Jalkaväen säätiö, 2000. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  15. ↑ Kaarkoski, Tuomas: Pitkä ja raskas polku operaattoriksi Reserviläinen. 14.6.2022. Maanpuolustusyhtiö MPY. Viitattu 30.11.2025.
  16. ↑ Painava punainen baretti Varusmies-lehti. 12.11.2021. Varusmiesliitto. Viitattu 30.11.2025.
  17. ↑ a b c d Jalkaväen vuosikirja XXV 2005, s. 205–210. Jalkaväen säätiö, 2005. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  18. ↑ a b c d Jalkaväen vuosikirja XXVI 2007, s. 245–249. Jalkaväen säätiö, 2007. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  19. ↑ a b Jalkaväen vuosikirja XXVIII 2011–2012, s. 188–190. Jalkaväen säätiö, 2011. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  20. ↑ Laskuvarjojääkärit – maavoimien erikoisjoukot. Rannikon puolustaja, 2004, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Sotilaspoliisien koulutus siirtyy Utista Lappeenrantaan Etelä-Saimaa. 16.12.2011. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 11.2.2015. Viitattu 11.2.2015.
  22. ↑ Maavoimien erikoisjoukkoihin valitaan henkilöstöä puolustusvoimat.fi. 22.1.2016. Utin jääkärirykmentti. Viitattu 30.11.2025.
  23. ↑ Varusmieskoulutus Merivoimissa merivoimat.fi. Merivoimat. Viitattu 30.11.2025.
  24. ↑ Erikoinen joukko pinnan alla. Sotilasaikakausilehti, 2024, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ a b Jalkaväen vuosikirja XXIX 2013–2014, s. 189–193. Jalkaväen säätiö, 2013. ISSN 0357-1092 Teoksen verkkoversio Viitattu 30.11.2025.
  26. ↑ Käihkö, Ilmari: Erikoisjoukkojen arvoitus Helsingin Sanomat. 16.4.2023. Sanoma. Viitattu 30.11.2025.
  27. ↑ Kaksikymmentä vuotta sotilaallista kriisinhallintaa Afganistanissa puolustusvoimat.fi. 25.5.2021. Puolustusvoimat. Viitattu 30.11.2025.
  28. ↑ Kymäläinen, Simo: Näin Suomen sotilaita varaudutaan tukemaan psyykkisesti sodan aikana yle.fi. 8.12.2023. Yleisradio. Viitattu 30.11.2025.
  29. ↑ Puolustusvoimien osallistuminen OIR-operaatioon Irakissa on päättynyt puolustusvoimat.fi. 31.12.2024. Puolustusvoimat. Viitattu 30.11.2025.
  30. ↑ a b Suomen osalta päättyneeseen Atalanta-operaatioon osallistui 189 henkilöä puolustusvoimat.fi. 3.1.2017. Merivoimat. Viitattu 30.11.2025.
  31. ↑ Åkman, Erika: Suomalaiset eliittisotilaat Kabulissa: Tällaisia ovat huippusalaiset erikoisjääkärit, joita koulutettiin kaikessa hiljaisuudessa vuosien ajan Ilta-Sanomat. 23.8.2021. Sanoma. Viitattu 30.11.2025.
  32. ↑ Tuominen, Tero: Puolustusvoimien komentaja kantaa asepuvussaan kultaisia siipiä – näin monta laskuvarjohyppyä siihen vaaditaan Reserviläinen. 5.4.2024. Maanpuolustusyhtiö MPY. Viitattu 30.11.2025.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mustaluoto, Seppo: Kontakti! – Erikoisjoukkojen sotilaana Afganistanissa. Gummerus, 2023. ISBN 9789512423057
  • Porvali, Mikko & Larkkonen, Vesapekka: Erikoisjoukot – Päämajan kaukopartioista erikoisjääkäreihin. Atena, 2025. ISBN 9789511517177

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erikoisjääkäripataljoona&oldid=23705170”