Robert Oppenheimer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert Oppenheimer
Oppenheimer noin vuonna 1944
Oppenheimer noin vuonna 1944
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1904
New York, New York, Yhdysvallat
Kuollut18. helmikuuta 1967 (62 vuotta)
Princeton, New Jersey, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Max Born
Instituutti Harvard, Cambrigde, Princeton, LANL, Berkeley
Opettaja Percy Williams Bridgman, Alfred North Whitehead, Joseph John Thomson, Paul Dirac ja Patrick M. S. Blackett
Oppilaat David Bohm, Willis Lamb, Philip Morrison, Hartland Snyder ja George Volkoff
Tutkimusalue teoreettinen fysiikka
Tunnetut työt ydinase
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Julius Robert Oppenheimer (22. huhtikuuta 1904 New York, New York18. helmikuuta 1967 Princeton, New Jersey) oli yhdysvaltalainen teoreettinen fyysikko, joka johti toisen maailmansodan aikana maailman ensimmäisen ydinaseen kehitysohjelman Manhattan-projektin Los Alamosin laboratoriota, jossa ydinpommi suunniteltiin ja valmistettiin.[1]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppenheimer syntyi vuonna 1904 New Yorkissa varakkaaseen juutalaisperheeseen. Hänellä oli pikkuveli nimeltä Frank. He kävivät New York Society for Ethical Culture -koulua, jossa Oppenheimer kiinnostui tieteestä ja kirjallisuudesta.[1] Hän oli kouluaikoinaan melko sulkeutunut nuori, joka harrasti kivien keräilyä, purjehdusta ja ratsastusta New Mexicossa.[2][1]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppenheimer aloitti vuonna 1922 opinnot Harvardin yliopistossa pääaineenaan kemia. Hän opiskeli myös fysiikkaa ja jatkoi syksyllä 1925 fysiikanopintojaan Cambridgen yliopistossa Englannissa. Cambridgessä Oppenheimer opiskeli kokeellista fysiikkaa.[1] Oppenheimerin talvi Cambridgessa oli vaikea. Hän ei kömpelönä soveltunut lainkaan laboratoriotyöskentelyyn. Hän käyttäytyi usein epävakaasti ja kärsi masennuksesta, minkä vuoksi hän kävi talven aikana psykiatrin vastaanotolla.[3]

Syksyllä 1926 Oppenheimer siirtyi opiskelemaan teoreettista fysiikkaa Göttingenin yliopistoon Saksaan. Siellä hän julkaisi uudelta kvanttifysiikan alalta.[1]

Oppenheimer valmistui Göttingenistä tohtoriksi vuonna 1927.[4] Hän opiskeli Euroopassa fysiikkaa vielä vuoden ajan maanosan johtavien tutkijoiden kanssa ja palasi pysyvästi Yhdysvaltoihin vuonna 1929.[1]

Yhdysvaltain yliopistoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Oppenheimer nimitettiin fysiikan apulaisprofessoriksi Kalifornian yliopistoon Berkeleyyn. Yhdessä fyysikko Ernest Orlando Lawrencen kanssa Oppenheimer nosti Berkeleyn Yhdysvaltojen tunnetuimmaksi fysiikan tutkijakouluksi 1930-luvulla. Oppenheimer tunnettiin karismaattisena luennoitsijana, jolla oli kyky tehdä vaikeista teorioista ymmärrettäviä. Hän tutustutti oppilaansa myös taiteeseen, itämaiseen kirjallisuuteen, gourmet-ruokaan ja hienoihin viineihin.[1]

Oppenheimer teki merkittävää ja laaja-alaista teoreettista tutkimusta monella fysiikan alalla, kuten ydinfysiikassa, astrofysiikassa, spektroskopiassa ja kvanttifysiikassa. Oppenheimer työskenteli nopeasti, usein tarkkuuden kustannuksella, ja hänelle oli ominaista kokonaan uusien ideoiden keksiminen. Hän muun muassa esitti vuonna 1930, että elektronilla täytyy olla positiivisesti varautunut ja samanmassainen vastinpari, positroni. Hän esitti korrektisti, että vetyatomin kahdella tilalla olisi hiukan eri energiatasot. Oppenheimer julkaisi myös esimerkiksi kosmisesta säteilystä, gammasäteilystä, neutronitähdistä, sähködynamiikasta ja elektroni-positronisuihkuista. Vuonna 1939 hän ennusti mustien aukkojen olemassaolon (Tolmanin–Oppenheimerin–Volkoffin raja), vaikka ei vielä käyttänytkään termiä tai laatinut aiheesta teoriaa.[5]

Kun Yhdysvaltoja koetteli suuri lama ja Saksassa valtaan nousi Adolf Hitler, Oppenheimer alkoi kiinnostua politiikasta. Hän tutustui paikallisiin uudistusliikkeisiin, joilla oli yhteyksiä kommunistiseen puolueeseen. Moni Oppenheimerin ystävistä oli vasemmistolainen, ja hänen pikkuveljensä ja vaimonsa olivat kommunistipuolueen jäseniä.[1] Oppenheimer ei itse koskaan liittynyt kommunistiseen puolueeseen, mutta hänen vasemmistolaiset yhteytensä aiheuttivat sen, että hän joutui jo sodan aikana liittovaltion poliisin tarkkailtavaksi.[2]

Ydinaseen kehitystyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppenheimer ja kenraali Leslie Groves ydinkoealueella syyskuussa 1945.

Yhdysvallat käynnisti toisen maailmansodan aikana vuonna 1942 ydinaseen kehityshankkeen, Manhattan-projektin. Oppenheimer nimitettiin Los Alamosin laboratorion johtajaksi lähellä Santa Fetä New Mexicossa, missä ydinpommi oli tarkoitus koota ja testata. Hankkeen tieteellisenä johtajana Oppenheimerin tehtävänä oli koordinoida yli 3 000 tutkijan, teknikon ja sotilaan työtä.[1] Hän muutti laboratorion avoimeksi työyhteisöksi ja rohkaisi alaisiaan keskustelemaan yhteisissä kokouksissa työnsä edistymisestä ja ongelmista.[2]

Oppenheimerin johdolla hanke onnistui, ja Yhdysvallat suoritti ensimmäisen ydinkokeensa 16. heinäkuuta 1945.[1] Koska Saksa oli jo antautunut, Oppenheimer kannatti atomipommin suoraa sotilaallista käyttöä Japania vastaan ilman edeltävää peloteräjäytystä. Elokuussa 1945 Yhdysvallat pudotti ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, minkä jälkeen Japani antautui. Vaikka Oppenheimer olikin onnistunut tehtävässään, hän varoitteli luomuksensa tuhovoimasta. Samalla hän kuitenkin kannatti Yhdysvalloille laajaa ja monipuolista ydinasearsenaalia.[2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manhattan-projektin ansiosta Oppenheimer sai mainetta, ja sodan jälkeen häntä houkuteltiin moniin yliopistoihin.[2] Oppenheimer jatkoi ensin Berkeleyssä ja siirtyi sitten Princetoniin New Jerseyyn, missä hänet nimitettiin Institute for Advanced Study -instituutin johtajaksi. Hän myös konsultoi Yhdysvaltojen hallitusta ydinenergiaan liittyvissä asioissa. Vuosien 1947–1952 aikana hän oli Yhdysvaltain atomienergiakomission (AEC) yleisen neuvoa-antavan komitean puheenjohtaja.[1]

Julkisesti Oppenheimer puhui usein pelostaan, että ydinenergia saattaisi johtaa koko maailman tuhoon, ellei sitä säädeltäisi ja käytettäisi yhteiseen hyvään. Pian kuitenkin myös Neuvostoliitolla oli ydinase, ja vasemmistolaisena ja vetypommin vastustajana tunnetun Oppenheimerin lojaalisuus kyseenalaistettiin.[1] Kuulemisissa Oppenheimer paljasti vasemmistolaisia kollegojaan ja entisiä oppilaitaan. AEC piti Oppenheimeria kylläkin lojaalina Yhdysvalloille mutta silti turvallisuusriskinä.[2] Kommunistipelon huippuvuonna 1954 Oppenheimerin turvallisuusselvitys kumottiin hänen vanhojen vasemmistolaisyhteyksiensä ja vetypommin vastaisen asenteensa vuoksi, eikä hänellä enää ollut pääsyä maan teknologisiin salaisuuksiin. Hän palasi Princetoniin johtamaan Institute of Advanced Studya.[1]

Yhdysvaltojen hallitus myönsi Oppenheimerille vuonna 1963 Enrico Fermi -palkinnon hänen panoksestaan atomienergian kehityksessä, käytössä ja hallinnassa. Oppenheimer jäi eläkkeelle vuonna 1966. Hän kuoli vuonna 1967 syöpään kotonaan Princetonissa.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppenheimer meni naimisiin vuonna 1940 saksalaissyntyisen kasvitieteilijän Katherine ”Kitty” o.s. Pueningin kanssa. Heille syntyi poika ja tytär.[6][7] Ennen avioliittoaan Oppenheimer oli seurustellut psykiatri Jean Tatlockin kanssa.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bird, Kai & Sherwin, Martin J.: American Prometheus: The Triumph and Tragedy of J. Robert Oppenheimer. Alfred A. Knopf, 2005. ISBN 0-375-41202-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n Keith, Jeanette (toim. Gorman, Robert F.): ”J. Robert Oppenheimer”, Great Lives from History: The 20th Century 1901–2000, s. 3065–3067. Salem Press, 2008. ISBN 978-1-58765-345-2.
  2. a b c d e f Rubinson, Paul (toim. Van Dijk, Ruud): ”Oppenheimer, Robert”, Encyclopedia of the Cold War, s. 663–665. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-97515-5.
  3. Bird & Sherwin 2005, s. 52–55.
  4. Robert Oppenheimer (1904-1967) Christ's College. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
  5. Bird & Sherwin 2005, s. 87–91.
  6. J. Robert Oppenheimer Atomic Heritage Foundation. Viitattu 23.12.2022.
  7. Katherine “Kitty” Oppenheimer Atomic Heritage Foundation. Viitattu 23.12.2022.
  8. Georgia Rowe: J. Robert Oppenheimer’s private passions explored The Mercury News. 14.10.2013. Viitattu 23.12.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]