Klaus Fuchs

Klaus Fuchs

Klaus Emil Julius Fuchs (29. joulukuuta 1911 Rüsselsheim, Saksa – 28. tammikuuta 1988 Dresden, Saksan demokraattinen tasavalta) oli Britanniassa työskennellyt saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko ja "atomi­vakooja", joka tuomittiin vuonna 1950 brittiläisen ja yhdysvaltalaisen atomipommitutkimustiedon luovuttamisesta Neuvostoliitolle toisen maailmansodan aikana ja pian sen jälkeen. Työskennellessään Los Alamos National Laboratoryssa Fuchs oli vastuussa monista merkittävistä ensimmäisiin atomipommeihin ja vetypommien varhaisiin malleihin liittyvistä teoreettisista laskelmista.

Perhetausta ja opinnot

Fuchsin isä oli luterilainen pappi, myöhemmin teologian professori Leipzigin yliopistossa. Fuchs oli nelilapsisen perheen kolmas lapsi. Fuchsin isoäiti, äiti ja yksi sisar tekivät itsemurhan, ja toisen sisaren diagnoosi vahvistui skitsofreniaksi. Fuchs opiskeli sekä Leipzigin että Kielin yliopistossa. Hän liittyi nuorena Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi ja vuonna 1932 Saksan kommunistisen puolueen jäseneksi. Vuonna 1933 hän pakeni natseja Ranskaan ja perhesuhteitaan käyttäen edelleen Bristoliin Englantiin. Hän suoritti vuonna 1937 fysiikan tohtorintutkinnon Bristolin yliopistossa Nevill Mottin alaisena ja Doctorate in Science -tutkinnon Edinburghin yliopistossa opiskellessaan Max Bornin alaisena.

Atomivakoojana

Toisen maailmansodan syttyessä Britanniassa asuvat Saksan kansalaiset internoitiin, myös Fuchs, mutta Born puhui hänen puolestaan, ja hänet vapautettiin. Vuonna 1941 hän ryhtyi työskentelemään Britannian atomipommiprojektin ("Tube Alloys" program) parissa. Fuchs sai Britannian kansalaisuuden vuonna 1942. GRU otti Fuchsiin uudelleen yhteyttä elokuussa 1941, ja Fuchs alkoi välittää sotilassalaisuuksia Neuvostoliittoon. Vuonna 1943 Fuchs työskenteli myös Yhdysvaltojen atomipommiprojektin Manhattan-projektin parissa. Fuchs ilmoitti kuulusteluissa myöhemmin, että hänen mielestään Neuvostoliitolla oli oikeus tietää Britannian ja Yhdysvaltojen salaisuuksista sen jälkeen kun Saksa oli vuonna 1941 hyökännyt Neuvostoliittoon. Ei tiedetä, miten paljon Fuchsin vakoilu vaikutti Neuvostoliiton ydinohjelmaan. Fuchsin tiedot auttoivat Neuvostoliittoa laskemaan Yhdysvaltain atomipommien määrän.

Tuomio ja myöhempi elämä

Tiedusteluviranomaiset pääsivät Fuchsin jäljille Venona-projektin avulla. Fuchs tunnusti pitkällisten kuulustelujen jälkeen tammikuussa 1950 MI5:lle olevansa vakooja. Hänet pidätettiin 3. helmikuuta 1950 ja tuomittiin 1. maaliskuuta 1950. Fuchs sai Britanniassa vakoilusta ja sotilassalaisuuksien välittämisestä ystävällismielisille valtioille enimmäistuomion 14 vuotta, mistä hän istui yhdeksän vuotta ennen vapautumistaan heinäkuussa 1959. Kylmän sodan alkuvaiheissa Neuvostoliittoa pidettiin vielä liittolaisvaltiona. Viikko tuomion julistamisen jälkeen, 7. maaliskuuta 1950, Neuvostoliitto kiisti Fuchsin olevan neuvostovakooja. Fuchsin lausuntoja brittiläisille ja amerikkalaisille tiedusteluviranomaisille käytettiin Harry Goldin vangitsemiseen, joka oli avaintodistaja David Greenglassin ja Ethel ja Julius Rosenbergin vakoiluoikeudenkäynneissä Yhdysvalloissa.

Ainakin osan tuomiostaan Fuchs suoritti Wormwood Scrubsin vankilassa. Hänen eräs vankitoverinsa oli sarjamurhaaja Donald Humen ohella Ronnie Biggs, joka kuvaili FBI:n ja brittiläisten virkailijoiden kuulustelleen Fuchsia tuon tuostakin. Joulukuussa 1950 Fuchs menetti Britannian kansalaisuuden. Fuchs muutti vapauduttuaan 1959 Saksan demokraattiseen tasavaltaan (DDR), missä hän jatkoi tieteellistä työtään. Fuchs valittiin DDR:n tiedeakatemiaan ja Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen keskuskomiteaan, ja hän työskenteli myöhemmin Dresdenin lähellä Rossendorfin ydintutkimuslaitoksen apulaisjohtajana vuoteen 1979, jolloin hän jäi eläkkeelle. Vuonna 1959 hän meni naimisiin vanhan ystävänsä Margarete Keilsonin kanssa. Fuchsille myönnettiin itäsaksalaisia kunniamerkkejä.

Fuchs avusti myös kiinalaisia tieteilijöitä Kiinan ensimmäisen atomipommin räjäyttämisessä viisi vuotta myöhemmin.

Klaus Fuchs kuoli Dresdenin lähellä 28. tammikuuta 1988.

Lähteet

• Colin MacKenzie: Suuri junaryöstö, Helsinki, Otava, 1975. Suom. Jussi Nousiainen. ISBN 961-643-085-6.

Kirjallisuutta

• Ronald Friedmann: Klaus Fuchs. Der Mann, der kein Spion war. Das Leben des Kommunisten und Wissenschaftlers Klaus Fuchs, 2006, ISBN 3-938686-44-8
• Hans Bethe, "Memorandum on the History of the Thermonuclear Program" (28 May 1952).[1]
• Rodney P. Carlisle, "Fuchs, Klaus Emil Julius", American National Biography Online Feb. 2000, accessed 24 September 2005.
• Mary Flowers, "Fuchs, (Emil Julius) Klaus (1911–1988)", rev., Oxford Dictionary of National Biography, Oxford University Press, 2004, [2], accessed 24 September 2005. (requires library access)
• German A. Goncharov, "American and Soviet H-bomb development programmes: historical background," Physics - Uspekhi 39:10 (1996): 1033–1044.[3]
• Alexei Kojevnikov, Stalin's Great Science: The Times and Adventures of Soviet Physicists (Imperial College Press, 2004), ISBN 1-86094-420-5 (discusses use of Fuchs's passed on information by Soviets, based on now-declassified files)
• Nuclear Secrets Superspy BBC Television, accessed 23 February 2007 [4]
• Robert Chadwell Williams, Klaus Fuchs: Atom Spy (Harvard University Press, 1987) ISBN 0-674-50507-7

Katso myös

• Ursula Kuczynski

Aiheesta muualla

• Biography of Fuchs
• Klaus Fuchs' 1950 confession
• PBS.org on Fuchs, with photo
• German Goncharov on: What the Soviets Learned From Klaus Fuchs
• Communist spy jailed for 14 years (BBC News)
• Klaus Fuchs at Carey Sublette's NuclearWeaponArchive.org, which includes information about the specific information given by Fuchs to the Soviets from declassified KGB files
• Annotated bibliography for Klaus Fuchs from the Alsos Digital Library for Nuclear Issues (Arkistoitu – Internet Archive)