Saksan kommunistinen puolue
| Saksan kommunistinen puolue Kommunistische Partei Deutschlands |
|
|---|---|
|
|
|
| Perustettu | 1918 |
| Lopetti | 1933 (kielletty) |
| Ideologia | Marxilais-leniniläisyys |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Toimisto | Karl-Liebknecht-Haus, Berliini |
| Äänenkannattaja | Die Rote Fahne |
| Jäsenmäärä | 360 000 (1932) |
| Kansainväliset jäsenyydet | Komintern |
| Nuorisojärjestö | Kommunistischer Jugendverband Deutschlands |
Saksan kommunistinen puolue (saks. Kommunistische Partei Deutschlands 
kuuntele ääntämys?, lyh. KPD) muodostui Spartakistiliiton muutettua nimensä ensimmäisen maailmansodan ja marraskuun vallankaappausyrityksen jälkeen 1918 Saksassa.
KPD ilmoitti toimivansa vallankumouksellisena vaihtoehtona sosiaalidemokraateille ja pyrki proletariaatin diktatuurin perustamiseen, sillä se halusi korvata itse kutsumansa "porvarillisen" demokratian sosialistisella neuvostotasavallalla. Puolue oli perustamassa Kommunistista internationaalia Venäjällä 1919.
KPD:n ehdokkaana Saksan presidentiksi 1925 ja 1932 oli Ernst Thälmann. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen 1933 puolue kiellettiin.
Toisen maailmansodan jälkeen Saksan miehittäjävallat sallivat puolueen toiminnan. Neuvostoliiton miehittämällä alueella Itä-Berliiniä lukuun ottamatta sosiaalidemokraattiset puoluejärjestöt pakkoyhdistettiin kommunistisiin vuoden 1946 huhtikuussa nimellä Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Itä-Saksaa yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue.
Läntisessä Saksassa KPD:n toiminta kiellettiin 1956. Muiden liittopäiväpuolueiden mukaan KPD oli osasyyllinen Weimarin tasavallaksi kutsutun tasavaltaisen Saksan romahtamiseen, vieraan vallan (Neuvostoliiton) ohjauksessa ja perustuslain vastainen.
Vuonna 1968 pääosin KPD:n entiset jäsenet perustivat Saksalaisen kommunistisen puolueen (DKP).
