Saksan kommunistinen puolue
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Saksan kommunistinen puolue Kommunistische Partei Deutschlands |
|
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1918 |
| Lakkautettu | 1956 (kielletty Länsi-Saksassa) |
| Ideologia | Marxilais-leniniläisyys |
| Poliittinen kirjo | äärivasemmisto |
| Toimisto | Karl-Liebknecht-Haus, Berliini |
| Äänenkannattaja | Die Rote Fahne |
| Jäsenmäärä | 360 000 (1932) |
| Kansainväliset jäsenyydet | Komintern |
| Nuorisojärjestö | Kommunistischer Jugendverband Deutschlands |
Saksan kommunistinen puolue (saks. Kommunistische Partei Deutschlands ⓘ (ohje), lyh. KPD) oli vuosina 1918–1956 toiminut saksalainen kommunistinen puolue.
KPD perustettiin Saksan vallankumouksen jälkeen 1. tammikuuta 1919 alussa Berliinissä. Puolue sulautettiin Saksan demokraattisessa tasavallassa vuonna 1946 osaksi Saksan sosialistista yhtenäisyyspuoluetta, mutta se jatkoi vielä toimintaansa Saksan liittotasavallassa vuoteen 1956 saakka.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]KPD muodostui Spartakistiliiton muutettua nimensä ensimmäisen maailmansodan ja marraskuun vallankaappausyrityksen jälkeen 1918 Saksassa. Perustava kokous pidettiin Berliinissä 1. tammikuuta vuonna 1919.[1] Karl Liebknecht, Rosa Luxemburg ja Wilhelm Pieck olivat perustamassa Saksan kommunistista puoluetta.[2] KPD ilmoitti toimivansa vallankumouksellisena vaihtoehtona sosiaalidemokraateille ja pyrki proletariaatin diktatuurin perustamiseen, sillä se halusi korvata itse kutsumansa "porvarillisen" demokratian sosialistisella neuvostotasavallalla. Puolue oli perustamassa Kommunistista internationaalia Venäjällä 1919.
KPD:n kannatus vaihteli Weimarin tasavallan aikana pidetyissä vaaleissa 10–15 prosentin välillä. Sillä oli edustajia Saksan valtiopäivillä ja osavaltioiden parlamenteissa.[3] KPD:n ehdokkaana Saksan presidentiksi 1925 ja 1932 oli Ernst Thälmann. Kansallissosialistien valtaannousun jälkeen 1933 puolue kiellettiin.
Toisen maailmansodan jälkeen KPD:n toiminta sallittiin Neuvostoliiton miehittämällä alueella 10. kesäkuuta 1945. Seuraavana päivänä KPD ilmoitti siirtävänsä tavoittelemaansa vallankumousta, kunnes denatsifikaatio ja Saksan yhteiskunnan demokratisointi olisi saatu päätökseen. Muita sallittuja puolueita olivat sosiaalidemokraattinen puolue SPD, liberaalipuolue LDP ja kristillisdemokraattinen unioni CDU.[4]
Neuvostoliiton miehittämällä alueella Itä-Berliiniä lukuun ottamatta sosiaalidemokraattiset puoluejärjestöt pakkoyhdistettiin kommunistisiin vuoden 1946 huhtikuussa nimellä Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Itä-Saksaa yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue.
Läntisessä Saksassa yhä stalinistisemmaksi muuttuneen KPD:n toiminta kiellettiin 1956. Muiden liittopäiväpuolueiden mukaan KPD oli osasyyllinen Weimarin tasavallaksi kutsutun tasavaltaisen Saksan romahtamiseen, vieraan vallan (Neuvostoliiton) ohjauksessa ja perustuslain vastainen.
Vuonna 1968 pääosin KPD:n entiset jäsenet perustivat Saksalaisen kommunistisen puolueen (Deutsche Kommunistische Partei, DKP).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Roselius, Aapo & Silvennoinen, Oula: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1918-1921, s. 99. Tammi, 2019. ISBN 978-951-31-7549-8
- ↑ History (english) kommunistische-partei-deutschlands.eu.
- ↑ Communist Party of Germany en-academic.com.
- ↑ Socialist Unity Party of Germany encyclopedia.com.