David Greenglass
David Greenglass (ven. Дэвид Грингласс: 2. maaliskuuta 1922 – 1. heinäkuuta 2014) oli yhdysvaltalainen teknikko. Hänen sotilasarvonsa oli kersantti. David Greenglass syntyi Lower East Sidessa, New Yorkin Manhattanilla Yhdysvalloissa. Poliittiselta katsantokannaltaan hän oli kommunisti.[1] Greenglass otti osaa Manhattan-projektiin, jossa erityisesti Fat Man-tyyppisen imploosiopommin kehittelyyn. Samaan aikaan hän toimi myös vakoojana Neuvostoliitolle, toimien peitenimellä Kaliiperi (ven. Калибр eli Kalibr, engl. Caliber).[2] Tutkaupseeri, luutnantti Jacob Beser tutustutettiin Greenglassiin. Myöhempänä Beser epäili häirinneensä Greenglassia tämän vakoilupuuhissa.[3] David Greenglass alkoi työskentelynsä atomihanke-projektissa kesällä 1944.[4]
NKVD:n alaisen, venäläisen vakoilurenkaan päällikkönä toimi Rudolf Abel. Los Alamosissa sekä Oak Ridgessa toiminut Greenglass välitti salaisia tietoja Lona Cohenin kautta, joka salakuljetti piirustuksien kopiot matkustajajunassa Albuquerquesta Kleenex-nenäliinapakettiin kätkettyinä. Näihin atomisalaisuuksiin kuuluivat esimerkiksi ainakin plutonium-pommin räjähdelinssin kaaviokuvat, jotka olivat niin sanottuja sinikopioita.[5] Palkkioksi toiminnastaan kersantti Greenglass sai muutamia satoja dollareita.[6]
Niin ikään David Greenglassin vaimo Ruth Leah os. Prinz (koodinimellä: Osa, ven. Oca - engl. Wasp) osallistui atomivakoiluun. Ethel Rosenberg oli Davidin sisar.[2] Venona-projektin kautta atomivakoilu tuli kuitenkin ilmi. Greenglass pidätettiin vuonna 1951. Hänen antamansa tunnustus oli omiaan Rosenbergien kiinniottamiseen, jotka saivat suhteellisen vähäisestä osuudesta toimintaan kuolemanrangaistuksen.[7][8] David Greenglassin saama vankeustuomio oli 9,5 vuotta ja hän vapautui vankeudesta vuonna 1960.[4] Vielä vuonna 2008 Greenglassia koskeva aineisto määrättiin säilyttämään edelleen salaisena.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pavel & Anatoli Sudoplatov: Stalinin erikoistehtävissä - kiusallisen todistajan muistelmat (Toim. Jerrold L. & Leona P. Schecter). Alkuteos: Special Tasks. The Memoirs of an Unwanted Witness - A Soviet Spymaster. WSOY, Juva, 1994 Suom. Kari Klemelä ISBN 951-0-19584-7. (s.307-312 & 278-279, 291)
- Witts, Max Morgan & Thomas, Gordon : Enola Gay – Pommikone Hiroshiman yllä, Wsoy 1981, alkuteos 1976. (s.51-52)
- https://www.atomicheritage.org/profile/david-greenglass
- https://yle.fi/uutiset/3-5844899 (v.2008)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.atomicheritage.org/profile/david-greenglass Viitattu 21.10.2019.
- ↑ a b Sudoplatov A. & P., Schecter J. & L.(toim.), 1994: s. 307.
- ↑ Thomas & Witts, 1976/1981: s.51-52.
- ↑ a b https://www.atomicheritage.org/profile/david-greenglass Viitattu 20.10.2019.
- ↑ Sudoplatov A. & P., Schecter J. & L.(toim.), 1994: s. 278-279, 291.
- ↑ Thomas & Witts, 1976/1981: s.52.
- ↑ Sudoplatov A. & P., Schecter J. & L.(toim.), 1994: s. 312.
- ↑ a b https://yle.fi/uutiset/3-5844899 Viitattu 21.10.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- https://spartacus-educational.com/USAgreenglass.htm
- https://www.latimes.com/local/obituaries/la-me-david-greenglass-20141014-story.html
- https://www.theguardian.com/world/2014/oct/15/david-greenglass-spy-who-sent-sister-ethel-rosenberg-to-electric-chair-dies
| ||||||||||||||
