Riikka Pakarinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduskuntavaaliehdokkaat Riikka Pakarinen, Rieti Jauhiainen (kok.) ja Michael Laakasuo (vihr.) Kuopiossa syyskuussa 2006.

Riikka Elsi Pakarinen (ent. Manner, s. 24. elokuuta 1981 Varkaus) on suomalainen Suomen keskustaa edustava poliitikko, valtiovarainministerin EU-asioista vastaava erityisavustaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu. Pakarinen on Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtaja.

Pakarinen oli europarlamentaarikko kaudella 2009–2014 ja Suomen Keskustan varapuheenjohtaja 2012–2014. Pakarinen valittiin Keskustan varapuheenjohtajaksi jälleen syyskuussa 2020.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen valmistelee väitöskirjaa EU:n puolustuspolitiikan tulevaisuudesta Lapin yliopistossa. Koulutukseltaan Pakarinen on yhteiskuntatieteiden maisteri Lapin yliopistosta ja kauppatieteiden maisteri Joensuun yliopistosta.

Ura ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen on työskennellyt Eero Reijosen eduskunta-avustajana vuosina 2007–2008 sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana Euroopan parlamenttiin vuosina 2008–2009.

Pakarinen on toiminut opintojensa ohella matkaoppaana Lapissa ja myyjänä Hesburgerissa.[1] Opintojen aikaisista työsuhteista pisimmät olivat Stora Ensolla markkinointitehtävissä.

Pakarinen toimi Varkauden kaupunginvaltuutettuna vuosina 2004−2009. Pakarinen oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, ja vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa hänet valittiin Euroopan parlamenttiin keskustan listalta.[2][3]

Europarlamentissa Pakarinen kuului Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään. Hän oli jäsen aluekehitysvaliokunnassa ja EU:n ja Venäjän parlamentaarisessa yhteistyövaliokunnassa ja varajäsen ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa sekä AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa. Pakarinen puhuu suomea, ruotsia, englantia, portugalia, espanjaa, saksaa ja vähän ranskaa.

Keskustan puoluekokouksessa kesällä 2012 Pakarinen valittiin yhdeksi puolueen kolmesta varapuheenjohtajasta.[4] Hän ei ollut ehdolla puoluejohtoon ja europarlamenttiin enää vuonna 2014.[5][6]

Vuodesta 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarinen aloitti työt Metsäteollisuus ry:n johtoryhmässä ja edunvalvontapäällikkönä helmikuussa 2015.[7]

Pääministeri Juha Sipilä kutsui Pakarisen esikuntaansa ja EU-asioiden neuvonantajakseen vuoden 2017 tammikuussa.[8] Vuoden 2017 kuntavaaleissa Pakarinen äänestettiin Espoon kaupunginvaltuustoon.

Panimo- ja vivoitusjuomateollisuuden toimitusjohtajaksi Pakarinen nimitettiin vuonna 2019.[9] Pakarinen valittiin tammikuussa 2020 Suomen Urheiluliiton varapuheenjohtajaksi.[10]

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen kutsui Pakarisen EU-erityisavustajakseen heinäkuussa 2020.[11] Syyskuussa 2020 Oulussa järjestetyssä Keskustan puoluekokouksessa Pakarinen valittiin toisen kerran Keskustan varapuheenjohtajaksi.[12]

Yleisurheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Pakarinen oli SM-tason yleisurheilija. Hänen seuransa oli Varkauden Kenttä-Veikot ja valmentaja Kari Kuvaja.

Pakarinen edusti Suomen tyttöjä Suomi–Ruotsi-maaottelussa vuonna 1999 ja sijoittui 2 000 metrin esteissä neljänneksi. Kalevan kisoissa hänen paras sijoituksensa on kuudes 3 000 metrin esteissä vuonna 2006. Joukkuekilpailujen paras tulos on 4×800 metrin viides sija viestijuoksun SM-kilpailuissa Lahdessa 2005. Nuorten SM-kisoista hänellä on kaksi pronssia, molemmat 2 000 metrin esteistä vuosilta 1998 (alle 23-vuotiaat) ja 2000 (alle 20-vuotiaat).[13]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakarisella on kaksi kouluikäistä poikaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riikka Pakarinen Tilastopajan tietokannassa (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Riikka Pakarinen.