Maunu Ihalainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maunu Ihalainen
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1937
Pihtipudas
Kuollut13. joulukuuta 2019 (82 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti puoluevirkailija
Arvonimikanslianeuvos
Muut tiedot
Järjestö Suomen Sosialidemokraattinen Puolue

Maunu Ihalainen (31. lokakuuta 1937 Pihtipudas[1]13. joulukuuta 2019[2]) oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pitkäaikainen toimitsija ja hallintopäällikkö.

Ihalaisen ura Sosialidemokraattisessa puolueessa kesti yli neljäkymmentä vuotta.[3] Opiskeltuaan Työväen Akatemiassa hän aloitti puolueen Keski-Suomen piirisihteerinä.[4] Vuonna 1967 hän siirtyi Helsinkiin puoluetoimistoon maaseutusihteeriksi[5] ja sitten ensin toimistopäälliköksi ja sitten puolueen hallintopäälliköksi,[4] jonka vastuulla olivat puolueen raha-asiat. Hän oli myös mukana Saariniemenkatu 6:een rakennetun puoluetalon suunnittelussa ja rakentamisessa ja pahoitteli sen myymistä vuonna 2015.[6] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2000.[2][7] Hänet tuomittiin vuonna 2013 muiden ohella sakkoihin puolueen ja SDP:n urheiluopistosäätiön välisessä niin sanotussa taulukauppajutussa.[8] Valittaessa vuonna 2014 puolueen puheenjohtajaa hän oli Jutta Urpilaisen takana.[6]

Ihalainen kirjoitti muistelmat Renkinä työväenliikkeessä (2006) ja Punaisella viivalla: Renkinä työväenliikkeessä II (2007), joista ensimmäinen ulottuu vuoteen 1967, jolloin hän lähti kotiseudulta Helsinkiin, ja jälkimmäisessä hän kuvaa uraansa Helsingissä puoluetoimistossa eläkkeelle jäämiseensä saakka.[5] Hänen setänsä, Elämäjärven työväenyhdistyksen sihteeri Matti Ihalainen vangittiin tämän kieltäydyttyä asevelvollisuuskutsunnoista. Setä kuoli Tammisaaressa.[9] Ihalainen kirjoitti sedästään laajan kirjoituksen, joka on julkaistu kirjana Matti ei palannut: Matti Ihalaisen tie Tammisaareen (2008).

Ihalainen oli kotoisin Pihtiputaan Elämäjärveltä, jossa hän aloitti työuransa metsätöissä. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on hänen veljenpoikansa.[4]

Ihalaiselle myönnettiin vuonna 1999 kanslianeuvoksen arvonimi.[4] Häntä on luonnehdittu ”SDP:n harmaaksi eminenssiksi”,[10] ”arvostetuksi veteraaniksi”[6] ja ”Sdp:n kulissimieheksi”.[11]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka? Sdp:n rahainvartija Helsingin Sanomat. 28.4.2000. Viitattu 15.12.2019.
  2. a b Pikkarainen, Elina: Sdp:n entinen hallintopäällikkö Maunu Ihalainen on kuollut Helsingin Sanomat. 14.12.2019. Viitattu 15.12.2019.
  3. Hämäläinen, Unto: Vallan kammarin ovi raollaan Helsingin Sanomat. 12.12.2007. Viitattu 21.10.2015.
  4. a b c d Vehkasalo, Jukka: SDP:n hallintopäällikkö oli Hakaniemen syötetyin toimitsija (Archive.org) Kymen Sanomat. 13.1.2008. Viitattu 21.10.2015.
  5. a b Ihalainen, Maunu: ”Puolueen talot”, Punaisella viivalla, s. 4–5. Kellastupa, 2007. ISBN 978-952-99446-5-1.
  6. a b c Tiinanen, Pekka: SDP:n ex-hallintopäällikkö listasi: Tämä kaikki meni Rinteeltä pieleen Iltalehti. 10.6.2015. Viitattu 21.10.2015.
  7. Kervinen, Timo: Puoluetuen puolustuspuhe Verkkouutiset. 5.5.2000. Viitattu 9.6.2017.
  8. Mölsä, Ari: Demareiden Urheiluopistosäätiön johdolle kovat sakot vaalirahajutussa Yle Uutiset. 30.1.2013. Viitattu 21.10.2015.
  9. Lappalainen, Tuomo – Lindstedt, Risto – Vahtokari, Reijo: Kirvesmiehen iso urakka. Suomen Kuvalehti, 2001, nro 21.
  10. Lehtinen, Lasse: IS-arkisto: Timo Soini oli Veikko Vennamolle pojan korvike Iltasanomat. 5.7.2003 / 28.10.2008. Viitattu 21.10.2015. [vanhentunut linkki]
  11. Virkkunen, Janne: Sanan mahtia ja vaikutusvaltaa Keskisuomalainen. 20.8.2008. Viitattu 21.10.2015.