Helvi Sipilä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helvi Sipilä 1950-luvulla toimiessaan Suomen partio­tyttö­järjestössä.

Helvi Linnea Aleksandra Sipilä (o.s. Maukola, 5. toukokuuta 1915 Helsinki15. toukokuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen virkamies, varatuomari ja ministeri.[2] Lisäksi hän oli YK:n apulaispääsihteeri ja presidenttiehdokas Suomen vuoden 1982 presidentinvaaleissa. Hän oli apulaispääsihteerinä ja presidenttiehdokkaana ensimmäinen nainen.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sipilä syntyi kärköläläisperheeseen talousneuvos Vilho ja Aleksandra Lucina Maukolan (o.s. Manner) keskisuuren maatilan tyttärenä. Hän kävi Lahden yhteiskoulun ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1933. Sipilä valmistui 1941 varatuomariksi kuudentenatoista naisena Suomessa ja oli yksi harvoista naispuolisista asianajajista. Vuonna 1943 hän perusti asianajotoimistonsa, joka toimi vuoteen 1972.

Sipilä pääsi vapaaehtois- ja luottamustoimintansa kautta 1950-luvulla tärkeisiin kansainvälisiin tehtäviin. Vuosina 1954–1956 hän toimi Naisjuristien kansainvälisen liiton presidenttinä. Sipilä toimi aktiivisesti partioliikkeessä, ja oli vuosina 1952–1969 Suomen partiotyttöjärjestön ylijohtaja sekä 1957–1966 hän oli Partiotyttöjen maailmanliiton maailmankomitean jäsen ja uusien jäsenmaiden neuvonantaja. Vuonna 2002 hänet nimitettiin kunniapartiolaiseksi. Vuodesta 1960 Sipilä toimi erilaisissa YK:n tehtävissä. Hän on myös johtanut Zonta-järjestöä.

1972 YK:n pääsihteerin pyynnöstä Sipilä nimitettiin YK:n apulaispääsihteeriksi. Hän lopetti asianajotoimistonsa ja muutti aluksi New Yorkiin, sitten Wieniin. Sipilän vastuulla YK:ssa oli Center for Social Development and Humanitarian Affairs eli Sosiaalisen kehityksen ja humanitääristen asioiden keskus. Hänen kautensa suurin tapahtuma oli Kansainvälinen naisten vuosi 1975. Sipilä toimi pääsihteerinä samana vuonna pidetyssä ensimmäisessä naisten aseman parantamista käsitelleessä maailmankonferenssissa.

Sipilän ansiosta perustettiin YK:n Naisten kehitysrahasto UNIFEM. Eläkkeelle jäätyään hän perusti UNIFEMin kansallisia yhdistyksiä ja toimi YK-konsulttina.

Apulaispääsihteerikauden päätyttyä 1980 Sipilä jatkoi YK-tehtäviä Suomessa YK:n naisten kehitysrahaston Suomen yhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1982 Liberaalinen Kansanpuolue asetti hänet presidenttiehdokkaaksi tasavallan presidentin valitsijamiesvaaleissa. Hän sai yhden valitsijamiesäänen.

Työ pakolaisten hyväksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvi Sipilä ajoi aktiivisesti pakolaisten oikeuksia. Vieraillessaan Lähi-idässä 1950-luvulla Sipilä näki pakolaisleirejä ulkoapäin ja tunsi itsensä melko voimattomaksi auttamaan. Konkreettiset toimintamahdollisuudet avautuivat Sipilälle vuonna 1959 Libanonin partiotyttöliikkeen 10-vuotisjuhlissa, missä UNRWA:n suhdetoiminnan hoitaja Constantin C. Valchopoulos kertoi Sipilälle Ramallahiin suunnitellusta Palestiinan pakolaistyttöjen ammattikoulusta. Sipilä innostui hankkeesta ja puhui pitkään koulun perustamisen jälkeenkin nuorten pakolaisnaisten koulutuksen puolesta.

Helvi Sipilän halusta kouluttaa pakolaisia syntyi myös Suomen Pakolaisapu. Sipilä oli 1960-luvun alkupuolella kiinnostunut koko maailman kattavasta toiminnasta pakolaisten hyväksi. Kuultuaan Tanskaan perustetusta pakolaisten oikeuksia ajavasta kansalaisjärjestöstä hän sai idean perustaa vastaava järjestö Suomeenkin. Helvi Sipilä perusti Suomen Pakolaisavun vuonna 1965 UNHCR:n varainkeruu- ja tiedotusjärjestöksi Suomessa ja johti järjestöä vuoteen 1972 asti. [3]

Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvi Sipilä sai urallaan useita korkeita kunnianosoituksia, muun muassa Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajan arvon ja ministerin arvon 2001. Kunniatohtorin arvoja hänellä oli eri yliopistoista 12, Suomen lisäksi muun muassa Yhdysvalloista.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helvi Sipilä kotioloissa vuonna 1947.

Hänellä oli puolisonsa varatuomari Sauli Sipilän (1914−2001) kanssa neljä lasta. Tampereen Yliopiston entinen rehtori professori Jorma Sipilä on Helvi Sipilän poika.[4]

Helvi Sipilä oli aktiivinen Merven Keisarin sukuseuran jäsen.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helvi Sipilä – naisena ihmiskunnan asialla (toimittanut Kaija Valkonen)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STT: Ministeri Helvi Sipilä on kuollut 16.5.2009. Iltasanomat.fi. Viitattu 16.5.2009.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 948. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. "Ministeri Helvi Sipilä: Yksikin ihminen voi auttaa." Haastattelu kirjassa Suomalaisikkunoita pakolaisuuteen. Suomen Pakolaisapu ry:n 40-vuotisjuhlakirja. Forssan kirjapaino 2005.
  4. Naistenpäivän juhla 2015 Suomalaisen Naisliiton Helsingin yhdistys. Viitattu 24.6.2018.
  5. Sukuyhdistysuutisia Genos. Viitattu 17.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]