Heljä Ketola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Heljä-Marja Ketola (aik. Tammisola, s. 18. toukokuuta 1946) on suomalainen entinen poliitikko, joka toimi vuonna 1918 perustetun Suomen kommunistisen puolueen viimeisenä puheenjohtajana 1990–1992.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet ja toiminta politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketola kasvoi isovanhempiensa luona Porissa.[1] Porin tyttölyseosta ylioppilaaksi kirjoittanut Ketola meni mukaan politiikkaan 1960-luvulla opiskellessaan Turussa,[2] ja vuonna 1971 hän liittyi SKP:hen.[3] Ketola (silloinen Tammisola) toimi Helsingin Sadankomitean puheenjohtajana vuosina 1972–1973.[4] Hän nousi puolueväen tietoisuuteen 1970-luvun puolivälissä toimiessaan Kansaneläkelaitoksen pääluottamusmiehenä. Hänet valittiin SKP:n Helsingin piirijärjestön puheenjohtajaksi,[2] ja vuonna 1981 myös SKP:n keskuskomiteaan.[5]

Ketola tunnettiin SKP:n enemmistön kovan linjan kannattajana. Hän oli keskeinen toimija, kun taistolaiset erotettiin puolueesta vuosina 1985–1986.[2] Ketola valittiin SKP:n varapuheenjohtajaksi 20. edustajakokouksessa 1984,[6] ja uudestaan vuoden 1985 ylimääräisessä edustajakokouksessa, jota oppositio boikotoi.[7] Puolueen pääsihteeriksi hän nousi keväällä 1988, kun Esko Vainionpää joutui eroamaan epäonnistuneen taloudenhoidon seurauksena.[2] Ketolan tehtäväksi muodostui puolueen talouden elvyttäminen.[1]

Ketola valittiin puheenjohtajaksi SKP:n 22. edustajakokouksessa helmikuussa 1990. Huhtikuussa 1990 perustettiin Vasemmistoliitto, johon SKP ja SKDL sulauttivat poliittisen toimintansa. SKP:n poliittinen toimikunta jatkoi toimintaansa Tammisolan johdolla vuoteen 1992, jolloin se päätti hakea puolueen konkurssiin. Ketola oli järjestön muodollinen puheenjohtaja vuoteen 1996, jolloin Yrjö Hakasen johtama uusi SKP sai organisaation haltuunsa ja lopulta lakkautti sen.[8]

Ketola (silloinen Tammisola) valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 1988 vaaleissa.[9] Hän ei asettunut ehdolle seuraavissa vaaleissa vuonna 1992.[10]

Politiikan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvulla Ketola on työskennellyt järjestelmäpäällikkönä Kansaneläkelaitoksen tietohallinto-osastolla vuoteen 2010 saakka.[11] Vuonna 2009 Ketola veti sosiaali- ja terveysministeriön alaista Electronic Exchange of Social Security Information (EESSI) -projektia.[12]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ketolalla on kaksi lasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anneli Sundberg: Helja Tammisola Admits Problems (Helsingin Sanomat 17.7.1988) teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 4.10.1988
  2. a b c d e Unto Hämäläinen: Helja Tammisola New Secretary (Helsingin Sanomat 30.5.1988). teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 3.8.1988
  3. Suomen kommunistisen puolueen 21. edustajakokous (SKP 1987), s. 105.
  4. Kristiina Hallman: Tottelisinko? Suomalaista sadankomiteaa vuodesta 1963, s. 178–179. Suomen Sadankomitealiitto, Helsinki 1986.
  5. Suomen kommunistisen puolueen 19. edustajakokous 22.-24.5.1981 (SKP 1981), s. 131.
  6. Finnish communist party congress, Helsinki, 27 May (XINHUA). teoksessa JPRS report West Europe Foreign Broadcast Information Service 11.6.1984
  7. Kommunisti 7/1985, s. 39.
  8. Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä Marxilainen foorumi 43 (TA-Tieto 2008), s. 154–164.
  9. Kunnallisvaalit 1988 (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 19.10.1988, s. 41, HS Aikakone. Viitattu 13.3.2021.
  10. Antti Manninen: Vanhat valtuutetut tahtovat jatkaa (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 4.3.1992, s. 15, HS Aikakone. Viitattu 13.3.2021.
  11. Heljä-Marja KETOLA (Europe's Information Society 2006)
  12. Pipsa Lotta Marjamäki: eeSSI rakentaa sosiaaliturvan sähköistä tiedonvaihtoa Sosiaalivakuutus 4/2009, s. 11.


Edeltäjä:
Jarmo Wahlström
SKP:n puheenjohtaja
1990–1992
Seuraaja:
puolue lakkautettiin