Esko Vainionpää

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Esko Vainionpää (3. syyskuuta 1945 Jalasjärvi6. heinäkuuta 2015 Helsinki[1]) oli suomalainen poliitikko. Vainionpää oli Suomen kommunistisen puolueen pääsihteeri vuosina 1985–1988.

Vainionpää oli lähtöisin pienviljelijäperheestä Jalasjärveltä.[1] Hän liittyi SKP:hen vuonna 1963[2] ja valmistui sosionomiksi Tampereen yliopistosta 1971. Hänet valittiin SKP:n keskuskomiteaan jo opiskeluaikanaan vuonna 1969. Puolueen enemmistösiipeen kuulunut Vainionpää toimi 1971–1975 Suomen demokraattisen nuorisoliiton (SDNL) sihteerinä ja varmisti järjestön pysymisen enemmistöläisten käsissä. Vuosina 1975–1976 hän oli asuntoministeri Olavi Hännisen poliittisena sihteerinä, mutta siirtyi sen jälkeen LEL-Työeläkekassan tiedotusjohtajaksi.[1] Vainionpää palasi näkyviin puoluetehtäviin SKP:n puolueriidan pahennuttua 1980-luvun puolivälissä. Vuoden 1984 edustajakokouksessa hän nousi puolueen poliittiseen toimikuntaan[3] ja kansainvälisen osaston johtoon. Hän oli Arvo Aallon johtaman tiukan enemmistölinjan vankka tukija.[4] Vainionpää valittiin SKP:n pääsihteeriksi toukokuun 1985 ylimääräisessä edustajakokouksessa,[2] jota taistolaiset boikotoivat, ja pääsihteerinä hänen tehtävänään oli opposition puhdistaminen puolueesta. SKP:n ja NKP:n suhteet olivat hyvin viileät Vainionpään valinnan aikaan, mutta ne paranivat myöhemmin perestroikan myötä.[5] Keväällä 1987 Vainionpää oli keskeisesti mukana ideoimassa tammikuun 1988 presidentinvaaleihin osallistunutta Liike 88 -valitsijayhdistystä.[6]

Vainionpää erosi pääsihteerin tehtävästä ja poliittisesta toimikunnasta toukokuussa 1988 samanaikaisesti puheenjohtaja Arvo Aallon kanssa. Johtokaksikko otti vastuun puolueen holtittomista sijoituksista ja suurista taloudellisista menetyksistä, jotka olivat paljastuneet hieman aiemmin. Vainionpää jäi kuitenkin keskuskomiteaan.[5][7] Vainionpään aikana SKP:ssä suoritetut erottamiset todettiin myöhemmin laittomiksi. Talousvaikeudet johtivat puolueen konkurssiin vuonna 1992.[8] Poliittisen uransa jälkeen Vainionpää toimi LEL-Työeläkekassan ja sen seuraajan Eteran eläkejohtajana 1989–2008.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Veli-Pekka Leppänen: Järjestömies oli toimeenpanija, Helsingin Sanomat 2.8.2015 sivu C30.
  2. a b Kommunisti 7/1985, s. 38–39.
  3. Yhteistyö 8.6.1984, s. 29.
  4. Kyosti Karvonen: Divided communists now must elect secretary to replace Aitamurto (Helsingin Sanomat 22.2.1985) teoksessa JPRS report West Europe 18.4.1985 Foreign Broadcast Information Service
  5. a b Anneli Sundberg: Vainionpaa Victim of Scandal (Helsingin Sanomat 17.7.1988) teoksessa JPRS report West Europe 4.10.1988 Foreign Broadcast Information Service
  6. Kai Hirvasnoro: Fraktiot taistelevat 15-vuotiaassa Vasemmistoliitossa (Kansan Uutiset 15.4.2005)
  7. Unto Hamalainen & Matti Virtanen: New Politburo Listed (Helsingin Sanomat 30.5.1988) teoksessa JPRS report West Europe 3.8.1988 Foreign Broadcast Information Service
  8. Poliittinen kalenteri: SKP:n hajotuksesta puolueen uudelleenrekisteröintiin. Teoksessa Kolme kirjainta. SKP:n yhdeksän vuosikymmentä. Marxilainen foorumi -sarja nro 43. TA-Tieto 2008, s. 154–164.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]