Siirry sisältöön

Suomen Punainen Ammattijärjestö

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Suomen Punainen Ammattijärjestö
Suomen Ammattijärjestö
Perustettu 1931
Lakkautettu 1934
Perustaja SKP
Tyyppi ammatillinen keskusjärjestö
Toimiala ammattiyhdistystoiminta
Kotipaikka Helsinki
Toiminta-alue Suomi
Päätöksentekoelin Suomen Punainen Ammatillinen Keskus (1931–1933)
Suomen Ammatillinen Keskus (SAJ) (1933–1934)
SAJ:n Keskus (1934)
Kattojärjestö PAI
Jäsenlehti Suomen Punainen Ammattijärjestö

Suomen Punainen Ammattijärjestö (SPA) oli vuosina 1931–1934 toiminut Suomen Kommunistisen Puolueen johtama salainenselvennä maanlaajuinen ammattijärjestö. SPA kuului Punaiseen ammattiyhdistysinternationaaliin (PAI)[1]. Nimi lyhennettiin muotoon Suomen Ammattijärjestö (SAJ) alkuvuonna 1933[2].

Viranomaiset lakkauttivat kommunistien liittolaisineen hallitseman Suomen Ammattijärjestön kesällä 1930. Kommunistit eivät suostuneet liittymään sosiaalidemokraattien ja vasemmistososialistien lokakuussa 1930 perustamaan Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon. Valtaosa SAJ:n jäsenistä jäi SAK:n ulkopuolelle. Punainen ammattijärjestö perustettiin kesällä 1931. Ammatillisen liikkeen hajoamiseen ja SPA:n perustamiseen vaikutti lisäksi Kommunistisen internationaalin jyrkkä politiikka. Komintern-johtoinen PAI suhtautui tuolloin erittäin kielteisesti yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa.[3]

Punainen ammattijärjestö lakkautettiin vähitellen, kun Komintern luopui "kolmannen kauden" ohjelmastaan kansanrintama-politiikan hyväksi. Elokuussa 1933 SKP:n keskuskomitea kehotti Kominternin linjaa seuraten kannattajiaan liittymään sosiaalidemokraattien hallitsemiin ammattijärjestöihin.[3] Päätöksen mukaan (aluksi vain) puolueen ja SPA:n jäsenten tuli liittyä reformistisiin ammatillisiin joukkojärjestöihin ja vasta ”vallankumoukselliseksi ammatillisen opposition ryhmäksi muodostuttuaan kutsuttava niihin muitakin vasemmistolaisia työläisiä [...] asianomaisen järjestön jäsenenemmistön voittamiseksi luokkataisteluun”. Vuonna 1934 SKP:n keskuskomitea kehotti kaikkia vallankumouksellisia työläisiä liittymään SAK:hon. Kannattajien keskuudessa esiintynyttä haluttomuutta linjan toteuttamisessa SKP piti nyt ”lahkolaisena” eristäytymisenä.[4]

Punainen ammattijärjestö lakkautettiin heinäkuussa 1934.[3] Kommunistien työpaikkasolut jatkoivat toimintaansa SKP:n ammatillisen jaoston ohjauksessa.

Lehdet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Punainen Ammatillinen Keskus julkaisi monistelehteä Suomen Punainen Ammattijärjestö keväästä 1931 alkaen. Vuonna 1933 lehden ja julkaisijan nimistä poistettiin sana ”punainen”. Joulukuun 1933 numerosta alkaen Suomen Ammattijärjestön julkaisijaksi ilmoitettiin SAJ:n Keskus. Tammikuusta 1935 alkaen lehteä julkaisi SKP:n politbyroon ammatillinen jaosto.[5] Lehden painos vaihteli välillä 1 000–3 000.[6]

Oulun piirin ammatillinen keskusneuvosto julkaisi lehteä Pohjan Voima.[5] Maanalaisia ammatillisia paikallislehtiä olivat esimerkiksi Iskuri (SPA:n Pasilan konepajan työpaikkaryhmä), Raataja/Taistelija (SPA:n Nokian paperitehtaan työpaikkajärjestö) ja Teollisuustyöläinen (SPA:n Turun teollisuusneuvosto).[7] Maanalaisia työpaikkalehtiä julkaisivat myös SKP:n solut.[8]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPA:n järjestörakenne vastasi SKP:n toimintamallia. Myös ammattijärjestön perusyksikkö oli kolmihenkinen solu.[9] SPA:n lehden ensimmäisessä numerossa kehotettiin muodostamaan kaikille aloille ”punaisia ammatillisia aktiiviryhmiä, osastoja, yhdistyksiä”, jotka ”paikkakunnittain ja liitoittain yhtyvät keskitetyksi järjestöksi ja eri liitot yhtyvät punaiseksi ammattijärjestöksi”. Perusjärjestöjä olivat työpaikkaryhmät ja -komiteat.[10]

Järjestö jäi pieneksi eikä SKP pystynyt laajentamaan kannattajakuntaansa sen avulla.[3] SPA:n jäsenmäärä oli pienempi kuin SKP:n.[1] SKP:n elokuun 1933 plenumissa ammatillisesta työstä alusti SPA:n johtoon kuulunut Jussi Tarkkanen. Helsingissä toimi Tarkkasen mukaan tuolloin seitsemän teollisuusneuvostoa ja 48 työpaikkaryhmää, joihin kuului 392 jäsentä. Kuopion piirissä oli 34 jäsentä, Lahdessa 35, Kotkassa 87 ja Viipurissa 228.[11]

Suomen Merimiesten Vallankumouksellinen Ammatillinen Oppositio (VAO) ajoi SPA:n linjaa Suomen Merimies-Unionissa. VAO kuului PAI:n muodostamaan Merimiesten ja satamatyöläisten internationaaliin (ISH). ISH:n suomalainen jaosto julkaisi Kööpenhaminassa lehteä Majakka.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Antti Hyvönen: SKP:n maanalaisuuden vuodet. Suomen työväenliikkeen historiaa 1920–1930-luvuilla. Kansankulttuuri, 1971.
  1. ↑ a b Anthony F. Upton: Kommunismi Suomessa (Kirjayhtymä 1970), s. 110.
  2. ↑ S.P.A:n ja S.A.J:n merkitys. Suomen Ammattijärjestö, 1933, nro maaliskuu. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ a b c d Tauno Saarela: Kommunistinen internationaali ja suomalainen kommunismi 1919–1935. Teoksessa Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola & Tauno Saarela (toim.): "Kallis toveri Stalin" Komintern ja Suomi (Edita 2002), s. 48–49.
  4. ↑ Hyvönen 1971, s. 240–241.
  5. ↑ a b Suomen Punaisen Ammattijärjestön arkisto: Keskuksen lehdet 1931–1935 (pdf) Kansan Arkisto
  6. ↑ Antti Hyvönen: SKPn maanalainen lehdistö I. Kansan Uutiset, 25.4.1961.
  7. ↑ Suomen Punaisen Ammattijärjestön arkisto: Paikalliset lehdet (pdf) Kansan Arkisto
  8. ↑ Suomen Kommunistisen Puolueen arkisto (1918-1944): Paikkakunta- ja työpaikkalehdet (pdf) Kansan Arkisto
  9. ↑ Tuija Vanamo & Jouko Grönholm: Punaiset liput. SKP:n Turun piirijärjestön historia (SKP:n Turun piirijärjestö 1977), s. 73.
  10. ↑ Vallankumouksellisen ammatillisen liikkeen lähemmistä tehtävistä. Suomen Punainen Ammattijärjestö, (ei julkaisuvuotta, 1931), nro 1. Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ Hyvönen 1971, s. 229.
  12. ↑ Suomen Punaisen Ammattijärjestön arkisto: Merimieslakko (pdf) Kansan Arkisto

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Punainen_Ammattijärjestö&oldid=23822060”