Olavi Hänninen
| Olavi Hänninen | |
|---|---|
 SAK:n varapuheenjohtaja Olavi Hänninen ja puheenjohtaja Pekka Oivio (oik.) TES-neuvotteluissa vuonna 1978. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mauno Olavi Hänninen |
| Syntynyt |
18. elokuuta 1929 Helsinki |
| Kuollut |
12. heinäkuuta 1989 (59 vuotta) Helsinki |
Mauno Olavi Hänninen (18. elokuuta 1929 Helsinki – 12. heinäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Demokraattisen nuorison maailmanliiton varapuheenjohtajana, Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtajana (1971–1981), sisäasiainministerinä (1975–1976) ja SAK:n toisena puheenjohtajana (1976–1987).
Olavi "Ola" Hänninen aloitti poliittisen uransa jo nuorena liittymällä SKP:hen 1945.[1] Hän kävi Sirola-opiston 18-vuotiaana ja toimi sen jälkeen viitisentoista vuotta Suomen demokraattisen nuorisoliiton eri tehtävissä. 1960-luvun puolivälissä Hänninen sai kutsun koulutukseen Moskovaan. Suomeen paluun jälkeen hänet valittiin SKP:n Helsingin piirisihteeriksi 1966, kun Olavi J. Laine jätti tehtävän tälle tultuaan valituksi eduskuntaan.[2]
Hänninen lukeutui SKP:ssa puolueen uudistajiin ja 1970-luvulla hän oli puoluejohdossa yksi niistä enemmistöläisistä, jotka vastustivat "taistolaista" oppositiota aktiivisimmin. 26. marraskuuta 1971 Hänninen valittiin SKP:n varapuheenjohtajaksi Erkki Salomaan tilalle. Hänninen oli myös Suomen kansan demokraattisen liiton valinta Miettusen hätätilahallituksen "asuntoministeriksi" 1975. Ministerin ura kuitenkin päättyi jo kesällä 1976, kun Hänninen siirtyi SAK:n kakkosjohtajaksi. Hänninen kuului SKP:n poliittiseen toimikuntaan vuoden 1969 edustajakokouksesta 1980-luvun puoleenväliin.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leppänen, Veli-Pekka: Hänninen, Olavi (1929–1989). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
