Hanna Karhinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johanna (Hanna) Sofia Karhinen (o.s. Andelin, 16. kesäkuuta 1878 Viipuri27. syyskuuta 1938 Aunus, Neuvostoliitto) oli sosialidemokraattien kansanedustaja ja toimittaja.

Karhisen vanhemmat olivat suutari Johan Andelin ja Natalia Andelin. Hän kävi alkeis- ja kirkkokoulun Pietarissa ja meni 1899 naimisiin rautatiepoliisi Tuomas Karhisen kanssa ja muutti sen jälkeen Terijoelle. Avioliitto päättyi eroon 1913. Karhinen oli SDP:n jäsen vuodesta 1902 ja hän oli puolueen kansanedustajana 1914 ja 1917 edustaen Viipurin läänin itäistä vaalipiiriä.

Suomen sisällissodan aikana Karhinen toimi Suomen kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston tulkkina ja sihteerinä sekä majoitusjaoston valvojana ja huoltoasiainosaston valtuutettuna. Sodan jälkeen Karhinen pakeni Venäjälle ja siirtyi sieltä Ruotsiin jossa hän asui poliittisena pakolaisena vuosina 1918–1920. SKP:n keskuskomitean edustajana toimineen Yrjö Sirolan ehdotuksesta Karhinen lähetettiin Kominternin kautta Yhdysvaltoihin jossa hän työskenteli vuosina 1920–1926 Eteenpäin-lehden toimituksessa ja länsirannikolla Oregonissa Astorian kaupungissa ilmestyneen Toveritar-aikakausjulkaisun sihteerinä. Yhdysvalloissa Karhinen käytti nimeä Anna Leppänen.[1]

Karhinen palasi Neuvostoliittoon 1926 ja työskenteli Petroskoissa puoluekomitean naisasiainosaston johtajana ja vuodesta 1927 kielenkääntäjänä valistusministeriössä. Hänet erotettiin NKP:stä 1936 syytettynä kontakteista kansanvihollisiin. Karhinen vangittiin vakoilijana ja hänet teloitettiin 27. syyskuuta 1938 Aunuksen seudulla. Karhisen maine palautettiin vuonna 1989.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kostiainen, Auvo: The Forging of Finnish-American Communism 1917-1924, s. 55. Turku: The Migration Institute, 1978. Teoksen verkkoversio.