Tämä on lupaava artikkeli.

Toveritar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee amerikansuomalaista lehteä. Samanniminen lehti on ilmestynyt myös Suomessa.

Toveritar
Lehden etusivu vuodelta 1915.
Lehden etusivu vuodelta 1915.
Lehtityyppi viikkolehti
Levikki enimmillään 13 000
Perustettu 1911
Lakkautettu 1930
Päätoimittaja mm. Maria Raunio, Selma Jokela-McCone, Maiju Nurmi, Hanna Karhinen, Helmi Mattson
Sitoutuneisuus Amerikan Suomalainen Sosialistijärjestö, amerikansuomalaiset kommunistit
Kotipaikkakunta Astoria, Oregon
Kotimaa Yhdysvallat

Toveritar oli Oregonin Astoriassa vuosina 1911–1930 ilmestynyt Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön ja myöhemmin amerikansuomalaisten kommunistien naisille tarkoitettu viikkolehti. Astorialaisen Toverin sisarlehtenä ilmestyneen Toverittaren tilalle perustettiin vuonna 1930 Työläisnainen ja vuonna 1936 Naisten Viiri.

Lehden vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätös oman lehden perustamisesta tehtiin Duluthissa vuonna 1909 pidetyssä Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön naisten neuvottelukokouksessa[1]. Vuonna 1911 järjestön länsipiirin sanomalehden Toverin yhtiökokous lupasi ryhtyä julkaisemaan lehteä, jos sille löydetään 3 000 tilaajaa. Toverittaren ensimmäinen numero ilmestyi 11. heinäkuuta 1911. Ajatusta erityisestä naisten lehdestä vastustettiin miesten ja varsinkin järjestön itäisen piirin lehden Raivaajan taholta, mutta jo ensimmäisenä ilmestymisvuotenaan sen levikki nousi viiteen tuhanteen. Sosialistijärjestön Smithvillen edustajakokouksessa 1912 Toveritar tunnustettiin Amerikan sosialistipuolueen äänenkannattajaksi.[2]

Lehden ensimmäinen toimittaja oli Suomessa SDP:n kansanedustajana toiminut Maria Raunio. Hänen kuolemansa jälkeen toimittajana työskentelivät Hellin Vitikainen, Hilda Sikanen,[3] Esther Laukki, Lydia Korvola-Gratcheff ja vuodesta 1915 lähtien entinen Raivaajan toimittaja Selma Jokela-McCone. Jokela-McCone ryhtyi kehittämään lukijakunnalleen vieraaksi jäänyttä Toveritarta oikean naistenlehden suuntaan, ja hänen aikanaan alle kahteen ja puoleen tuhanteen laskenut levikki nousi nopeasti jälleen lähes viiteen tuhanteen. Jokela-McConen jälkeen lehden toimittajana työskenteli vähän aikaa Anna Kokko (Järvi)[4] ja vuodesta 1917 aiemmin Työmiehessä toiminut Maiju Nurmi,[5] joka jatkoi lehden kehittämistä muun muassa laajentamalla sen kirjeenvaihtajaverkostoa. Hänen jälkeensä toimittajana oli hetken aikaa Rosa Välimäki.[6]

Vuonna 1920 Toverittaren toimittajaksi tuli kirjailijana tunnettu Helmi Mattson[5]. Hänen aikanaan lehden levikki nousi yli 10 000 kappaleen tammikuussa 1921[7]. Samalla se muuttui Toverin tavoin amerikansuomalaisten kommunistien äänenkannattajaksi. Vuodesta 1922 lähtien toimittajana työskenteli Eteenpäin-lehdestä tullut Anna Leppänen eli Hanna Karhinen, joka muutti Neuvosto-Karjalaan vuonna 1926.[8] Hänen jälkeensä lehteä toimitti jälleen Helmi Mattson[5]. Toveritar saavutti parhaimmillaan 13 000 kappaleen levikin ja levisi myös Kanadaan,[9] jossa sillä oli vuonna 1929 yli 3 000 tilaajaa[10].

Alaotsikolla Amerikan suomalaisten työläisnaisten äänenkannattaja[11] julkaistun Toverittaren kustantajina toimivat Toverin lehtiyhtiöt The Western Workman’s Cooperative Publishing Co. ja Pacific Development Society. Tiistaisin ilmestynyt lehti oli aluksi kahdeksansivuinen ja nelipalstainen, mutta kasvoi myöhemmin 12-sivuiseksi. Poliittisen aineiston lisäksi lehti sisälsi kotitalousneuvoja, nuortensivuja ja kaunokirjallisuutta, mikä houkutteli sen lukijoiksi naisia myös kommunistisen liikkeen ulkopuolelta. Lehdessä oli myös jonkin verran englanninkielistä aineistoa.[5]

Kanadan viranomaiset kielsivät Toverittaren levittämisen syksyllä 1929, jolloin Yhdysvaltain Suomalainen Työväenjärjestö päätti perustaa kanadalaisia varten Työmiehen yhteyteen uuden lehden Työläisnaisen. Taloudellisesti heikentynyt Toveritar lopetettiin syyskuussa 1930[12] ja lokakuussa sen korvasi Wisconsinin Superiorissa ilmestynyt Työläisnainen (vuodesta 1936 lähtien Naisten Viiri)[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karvonen, Hilja J.: ”Three Proponents of Women’s Rights in the Finnish-American labor Movement from 1910–1930: Selma Jokela McCone, Maiju Nurmi and Helmi Mattson”, For The Common Good: Finnish Immigrants and the Radical Response to Industrial America, s. 195–216. Superior: Tyomies Society, 1997.
  • Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto, Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sulkanen, s. 160.
  2. Sulkanen, s. 334–335.
  3. Sulkanen, s. 335–336.
  4. Karvonen, s. 201–204.
  5. a b c d About Toveritar chroniclingamerica.loc.gov. Viitattu 4.12.2015.
  6. Karvonen, s. 204–209.
  7. Karvonen, s. 210.
  8. Kostiainen, Auvo: The Forging of Finnish-American Communism 1917-1924, s. 55, 107. Turku: The Migration Institute, 1978. Teoksen verkkoversio.
  9. a b Hoerder, Dirk (ed.): The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe, s. 76, 234. New York, Westport, London: Greenwood Press, 1987. ISBN 0-313-24638-6.
  10. Iacovetta, Franca; Draper, Paula & Ventresca, Robert (eds.): A Nation of Immigrants: Women, Workers, and Communities in Canadian History, 1840s-1960s, s. 180. Toronto, Buffalo, London: University of Toronto Press, 1998. ISBN 0-8020-7482-0.
  11. Kansalliskirjaston Finna kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 9.10.2015.
  12. Hummasti, P. G.: Ethnicity and Radicalism: The Finns of Astoria and the Toveri, 1890-1930. Oregon Historical Quarterly, Winter 1995/1996, 96. vsk, nro 4, s. 384–385. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]