Tämä on lupaava artikkeli.

Toveri (yhdysvaltalainen lehti)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Toveri
Toverin työntekijöitä lehtiyhtiön toimitalon edessä.
Toverin työntekijöitä lehtiyhtiön toimitalon edessä.
Lehtityyppi sanomalehti
Kustantaja Western Workmen’s Cooperative Publishing Company, Pacific Development Society
Levikki enimmillään 5 600 (1923)
Perustettu 1907
Lakkautettu 1931
Päätoimittaja mm. August Rissanen, Santeri Nuorteva, John Viita, William N. Reivo, John Välimäki, Elis Sulkanen, Eemeli Parras
Sitoutuneisuus Amerikan Suomalainen Sosialistijärjestö, amerikansuomalaiset kommunistit
Kotipaikkakunta Astoria, Oregon
Kotimaa Yhdysvallat
Ilmestymistiheys 2–6 kertaa viikossa

Toveri oli Oregonin Astoriassa vuosina 1907–1931 ilmestynyt Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön ja myöhemmin amerikansuomalaisten kommunistien sanomalehti. Suomalaissiirtolaisten yhdyssiteenä ja vasemmiston äänitorvena toiminut lehti kärsi historiansa aikana taustayhteisönsä sisäisistä erimielisyyksistä ja viranomaisten vainosta. Toverin sisarlehtenä ilmestyi naisten viikkolehti Toveritar.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oregonin Astoria oli 1900-luvun alussa Yhdysvaltojen länsiosan suurin suomalaiskeskus. Vuonna 1888 siellä alkoi ilmestyä ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti Uusi Kotimaa, ja vuodesta 1897 lähtien kaupungissa julkaistiin jatkuvasti ainakin yhtä suomalaista lehteä. Vuonna 1905 Astoriaan perustettiin Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön paikallisosasto, joka kahden vuoden kuluttua päätti ryhtyä julkaisemaan sosialistijärjestön läntisen piirin lehteä Toveria. Järjestön muut lehdet olivat Keskilännen Työmies ja itäisen piirin Raivaaja.[1]

Toverin kustannusyhtiöksi perustettiin kesäkuussa 1907 Western Workmen’s Cooperative Publishing Company -niminen yhtiö,[2] joka vuonna 1919 muutettiin Pacific Development Societyksi[3]. Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 7. joulukuuta 1907[4]. Toveria luettiin Oregonin, Washingtonin ja Kalifornian suomalaisyhteisöissä, joiden keskuksia olivat Astorian lisäksi Portland, Seattle, Aberdeen, Eureka, Fort Bragg, Berkeley ja San Francisco. Lehti levisi myös Kalliovuorten osavaltioiden kaivos- ja metsätyöläisasutuksiin. Sillä oli kirjeenvaihtajia ja asiamiehiä alueen kaikissa suomalaisissa sosialistiosastoissa. Astorian sosialistiosaston vaikutusvaltaa lisäsi koko maata varten tarkoitetun ja levikiltään paljon suuremman naisten viikkolehden Toverittaren perustaminen vuonna 1911.[5]

Etnisenä sanomalehtenä Toveri muistutti Yhdysvaltojen satoja muita siirtolaislehtiä. Sen etusivu sisälsi amerikkalaislehdistä käännettyjä ja uutistoimistoilta saatuja kansallisia ja ulkomaanuutisia sekä Suomen lehdistä lainattuja artikkeleita kotimaan tapahtumista. Takasivulla oli Astorian ja sen suomalaisyhteisön uutisia ja sisäsivuilla kirjeenvaihtajien selostuksia lännen suomalaisasutusten tapahtumista. Sosialistilehtenä Toveri raportoi amerikkalaisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista, julisti luokkataistelua ja julkaisi teoreettisten kirjoitusten käännöksiä. Toisaalta lehti ylläpiti suomalaissiirtolaisten yhteenkuuluvuutta, toisaalta se kannatti työtätekevien kansainvälistä solidaarisuutta ja pyrki sulauttamaan lukijansa amerikkalaiseen työväenluokkaan. Tehtävien yhteensovittaminen ei aina ollut helppoa.[6]

Linjaristiriitoja ja pidätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikan sosialistiseen puolueeseen kuulunutta Suomalaista Sosialistijärjestöä repivät 1910-luvun alussa radikaalin Industrial Workers of the World -järjestön aiheuttamat ristiriidat[7]. IWW sai kannatusta varsinkin Washingtonin metsätyöläisten keskuudessa, kun taas Toveri ja sen päätoimittaja Santeri Nuorteva asettuivat tukemaan kilpailevaa American Federation of Labor -ammattiliittoa. Nuortevan erottua Toverin johtoon valittiin vuonna 1913 IWW:tä kannattanut radikaali John Viita, joka muutti välittömästi lehden suunnan. Muutaman kuukauden kuluttua astorialaisten johtamat maltilliset vaihtoivat hänet virallista linjaa kannattaneeseen Eemeli Parrakseen ja hylkäsivät radikaalien ehdokkaan Taavi Heinon. Kiista huipentui huhtikuussa 1914 pidetyssä länsipiirin kokouksessa, joka vahvisti Suomalaisen Sosialistijärjestön virallisen linjan.[8]

Yhdysvaltojen liityttyä ensimmäiseen maailmansotaan maassa alettiin vainota sodan vastustajia[9]. Huomion kohteeksi joutui myös Toveri, joka syksyllä 1917 oli tukenut Tyynenmeren rannikon telakkalakkoa. Marraskuussa 1918 poliisi pidätti lehden päätoimittajan William N. Reivon, liikkeenhoitaja A. J. Partasen, lehtiyhtiön johtokunnan puheenjohtajan Frank Niemen ja johtokunnan sihteerin Jack Kuivalan. Heitä syytettiin sodanaikaisen vakoilulain rikkomisesta ja kapinan lietsomisesta Yhdysvaltojen armeijan henkilökunnan keskuudessa. Syytösten perusteena olivat kaksi pamflettia, joita Toverin kirjakaupan väitettiin myyneen sotilaille: W. F. Riesin Bees and Butterflies ja George Ross Kirkpatrickin teoksen käännös Sota – minkä tähden?. Oikeus vapautti Niemen ja Kuivalan, mutta Reivo ja Partanen tuomittiin toukokuussa 1919 kahden vuoden vankeusrangaistuksiin.[10]

Sosialistien vastaista ”punakammoa” levittivät Suomen sisällissodan jälkimainingeissa varsinkin uskonnolismieliset suomalaissiirtolaiset. Kesällä 1919 Astoriaan perustettiin sotaveteraanien American Legion -järjestön osasto. Se järjesti elokuussa Toverin vastaisen boikotin, jonka seurauksena lehti menetti kevääseen 1921 saakka suurimman osan mainostuloistaan. Syyskuussa 1919 Toveri joutui luopumaan myös toimitiloistaan, mutta sosialistijärjestön länsipiirin varainkeruun avulla se onnistui hankkimaan uuden kiinteistön.[11]

Kommunistien äänitorvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuun vallankumouksen seurauksena Amerikan Suomalainen Sosialistijärjestö jakautui enemmistön muodostaneisiin kommunisteihin ja vähemmistöön jääneisiin sosialisteihin[12]. Sosialistipuolueeseen jäämistä kannattanut Toverin päätoimittaja John Välimäki jätti lehden keväällä 1920, ja hänen tilalleen tuli kommunisteihin liittymistä kannattanut Elis Sulkanen. Kevääseen 1921 mennessä lehti oli muuttunut Yhdysvaltain kommunistisen puolueen äänitorveksi.[13]

Kommunisteihin liittymisen jälkeen Toveri joutui puoluejohdon ja sen suomalaisjärjestön tiukempaan määräysvaltaan. Se julkaisi entistä enemmän muista kommunistilehdistä lainattua aineistoa ja keskittyi uutisoinnissaan puoluetoimintaan ja Neuvostoliiton tapahtumiin. Kapitalismin kriitikistään huolimatta lehti säilytti päätoimittajansa Eemeli Parraksen johdolla kohtalaisen hyvät välit ilmestymispaikkakuntansa muuhun väestöön. Astorian keskustan joulukuussa 1922 hävittäneen tulipalon jälkeen Toveri oli kaupungin ainoa toimintakykyinen sanomalehti, ja se tarjosi kirjapainonsa kahden englanninkielisen lehden käytettäväksi.[14]

Lehden lakkauttaminen ja karkotukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-luvun kuluessa Toveri muuttui yhä tiukemmin kommunistiseksi puoluelehdeksi, ja sen mahdollisuudet palvella paikallista suomalaisyhteisöä heikkenivät. Lehden tilaajamäärä laski,[15] se alkoi tuottaa huomattavaa tappiota[16] ja joutui turvautumaan Yhdysvaltain Suomalaisen Työväenjärjestön avustuksiin. Vuonna 1929 Kanadan viranomaiset kielsivät Toverittaren levittämiseen, mikä seuraavana vuonna johti lehden lakkauttamiseen. Suomalaisessa Työväenjärjestössä suunniteltiin myös Toverin lakkauttamista, mihin taloudellisten seikkojen ohella vaikuttivat kommunistien sisäiset erimielisyydet.[15]

Yhdysvaltain Suomalainen Työväenjärjestö teki päätöksen Toverin lakkauttamisesta helmikuussa 1931 pidetyssä yleiskokouksessaan. Kustannusyhtiön johtokunta päätti toteuttaa sen välittömästi, ja lehden viimeinen numero määrättiin ilmestyväksi saman kuukauden 28. päivänä. Yhdysvaltojen viranomaiset olivat samaan aikaan suunnitelleet iskua paikallisia konflikteja aiheuttaneita Astorian kommunisteja vastaan. Helmikuun puolessavälissä he pidättivät kuusi suomalaista kommunistipuolueeseen kuuluvina ulkomaalaisina. Pidätetyiksi joutuivat Toverin päätoimittaja Eemeli Parras, aputoimittaja Väinö Finberg, ilmoituspäällikkö John Oravainen, kirjanpitäjä Matti Lakkila sekä kirjapainon työntekijät Oscar Mannisto ja Theodore Sauso. Maahanmuuttoviranomaisten käsitellessä heidän karkottamistaan miehet pyysivät lupaa muuttaa Neuvosto-Karjalaan, jonne oli siirtynyt paljon amerikansuomalaisia kommunisteja. Pyyntö kuitenkin evättiin, ja myöhemmin karkotettua Mannistoa lukuun ottamatta heidät lähetettiin Suomeen tammikuussa 1932. Matkalla karkotetut onnistuivat livahtamaan Saksan viranomaisilta, ja maaliskuussa he saapuivat Neuvosto-Karjalaan, jossa heitä odottivat työpaikat Kustannusliike Kirjassa.[17]

Toverin lakattua sen lukijat pyrittiin siirtämään Wisconsinin Superiorissa ilmestyneelle Työmiehelle[18][19]. Astorian sosialistiosasto menetti äänenkannattajansa myötä suuren osan vaikutusvaltaansa Suomalaisessa Työväenjärjestössä ja paikallisen suomalaisyhteisön keskuudessa. Toverin painokoneet toimitettiin Neuvosto-Karjalaan, missä niitä käytettiin suomenkielisten sanomalehtien julkaisemiseen.[20]

Toimitus ja levikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toverin päätoimittajina työskentelivät Aku Rissanen (1907–1908 ja 1910–1911), Väinö Riippa (1908–1909), A. Lohiluoto (Alfred Lähde) (1909–1910), Santeri Nuorteva (1911–1913), John Viita (1914), Eemeli Parras (1914 ja 1922–1931), William N. Reivo (1914–1919), John Välimäki (1919–1920), Elis Sulkanen (1920–1921) ja George Grachef (1921–1922)[21][22] Muita toimittajia olivat Antero Ahde, Simon Arra, Henry Askeli, Kalle Hakola, K. E. Heikkinen, Toivo Johnson, Andrew Kalke, Konstant Kiika, A. N. Koskela, Leo Leino, Henry Lepistö, John Malo, Lauri Moilanen, A. B. Mäkelä, Arvid Nelson, Richard Pesola, I. O. Peurala, Adolph Salmi, Alex Sevo, Sulo Syvänen ja Edward Turunen[23]. Liikkeenhoitajina toimivat Fahle Burman, A. J. Fors, Kalle Järvi, Jack Kuivala, William Marttila, John Mäki, August Nikula, John Oravainen, J. A. Partanen ja Väinö Riippa[24].

Lehti ilmestyi aluksi kahdesti ja sittemmin kolmesti viikossa, kunnes se vuonna 1912 muutettiin päivälehdeksi[22]. Sen tilaajamäärä kohosi 4 000 kappaleeseen vuonna 1916, jolloin Toveri kehui levikkinsä olevan suurempi kuin Astorian muilla lehdillä yhteensä[25]. Levikki oli suurimmillaan 5 600 kappaletta vuonna 1923. Vuonna 1931 se oli laskenut 3 000 kappaleeseen.[26]

Muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toverin ja Toverittaren ohella lehden kustannusyhtiö julkaisi vuosijulkaisuja Sorretun Kevät, Vapautta Kohti ja Vappu sekä huomattavan määrän suomenkielistä kirjallisuutta. Toverittaren yhteydessä ilmestyi Lasten Lehti ja muutamina vuosina Lasten Kevät ja Lasten Joulu.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hummasti, P. G.: Ethnicity and Radicalism: The Finns of Astoria and the Toveri, 1890-1930. Oregon Historical Quarterly, Winter 1995/1996, 96. vsk, nro 4, s. 362–393. Artikkelin verkkoversio.
  • Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia. Fitchburg, Massachusetts: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto ja Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hummasti, s. 362–365.
  2. Hummasti, s. 365.
  3. Hummasti, s. 379.
  4. Hummasti, s. 362.
  5. Hummasti, s. 366–367.
  6. Hummasti, s. 363, 367–369.
  7. Sulkanen, s. 172–187.
  8. Hummasti, s. 370–373.
  9. Sulkanen, s. 220.
  10. Hummasti, s. 373–377.
  11. Hummasti, s. 377–380.
  12. Sulkanen, s. 228–244.
  13. Hummasti, s. 380–382.
  14. Hummasti, s. 382–383.
  15. a b Hummasti, s. 383–385.
  16. Sulkanen, s. 333.
  17. Hummasti, s. 385–387.
  18. Hummasti, s. 385.
  19. Lahtinen, William (toim.): 50 vuoden varrelta, s. 166. Superior, Wisconsin: American Finnish Publishers, Työmies Society, 1953. Teoksen verkkoversio.
  20. Hummasti, s. 388, 393.
  21. Hummasti, s. 370, 372–373, 380.
  22. a b Sulkanen, s. 331.
  23. Sulkanen, s. 333–334, 487, 496, 498.
  24. Sulkanen, s. 331, 333–334.
  25. Hummasti, s. 366.
  26. Hoerder, Dirk (ed.): The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe, s. 231. New York, Westport, London: Greenwood Press, 1987. ISBN 0-313-24638-6.
  27. Sulkanen, s. 116, 334, 336, 340–341.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toveri kymmenvuotias 1907–1917: muistojulkaisu. Astoria: Toveri, 1917.
  • Toverin toimitsijain syyttäminen: katsaus jutun vaiheisiin ja mitä syyttäjäpuolen todistajat esittivät. Astoria: Toveri, 1919.