August Rissanen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Aku Rissanen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

August (Aukusti) "Aku" Rissanen (8. joulukuuta 1881 Viipuri[1] – 18. toukokuuta 1946 Sanford, Florida[2]) oli suomalainen toimittaja, sosialidemokraatti ja aktivisti. Hän oli yksi varhaisimmista työväenliikkeessä vaikuttaneista ylioppilaista[3] ja oli ensimmäisen sortokauden aikana mukana niin perustuslaillisten kuin ns. työläisaktivistienkin toiminnassa. Toimittajantyönsä ohella Rissanen suomensi muun muassa Friedrich Engelsin ja Karl Kautskyn teoksia.[4]

Poliittinen toiminta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työläisperheestä lähtöisin ollut Rissanen kirjoitti ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa vuodesta 1902 lähtien.[1] Viipurin Talikkalassa[5] syntynyt Rissanen kertoi kiinnostuneensa yhteiskunnallisista ja sosiaalisista kysymyksistä kouluaikoinaan Viipurissa, jolloin hän kärsi taloudellisista vaikeuksista ja lähti mukaan työväenliikkeen toimintaan.[6] Vuonna 1903 Rissanen osallistui ns. Forssan kokoukseen, jossa Suomen Työväenpuolue omaksui itselleen sosialistisen ohjelman.[3] Ajatteluunsa Rissanen sai vaikutteita muun muassa Viipurin työväenyhdistyksen puheenjohtajana toimineelta Julius Lylyltä sekä myöhemmin Helsingissä professori Theodor Homénilta, jotka molemmat olivat venäläistämispolitiikkaa vastustaneen kagaalin jäseniä. Hän oli tutustunut myös kristilliseen tolstoilaisuuteen, mutta päätti kuitenkin ryhtyä ateistiksi. Aktivistiliikkeessä Rissanen vaikutti pientä kuukausipalkkaa vastaan työläisten parissa toimineena agitaattorina ja asui hetken aikaa myös Ruotsissa. Kotimaahan palattuaan Rissanen kiersi eri puolilla maata maanalaisen Vapaita Lehtisiä -lehden asiamiehenä 3 000 markan vuosipalkkaa vastaan.[6]

Keväällä 1905 Rissanen oli osallisena Viipurissa tehdyssä kuvernööri Nikolai Mjasojedovin murhayrityksessä yhdessä anarkisti Matti Reinikan ja myöhemmin everstiluutnantti Kramarenkon ampuneen Kalle Procopén kanssa. Oikeudessa hänen osuutensa katsottiin kuitenkin rajoittuneen vain ampujana toimineen Reinikan avustamiseen ja neuvomiseen, joten Rissanen jäi kokonaan ilman tuomiota. Hän oli muun muassa hankkinut asunnon kaupunkiin saapuneelle Reinikalle,[7][8] johon Rissanen oli tutustunut matkallaan Oulussa. Viipurissa hän esitteli tämän myös Procopélle.[6] Samana keväänä Rissasen väitettiin myös johtaneen aktivistien ryhmää, jonka tarkoituksena oli murhata jokin senaattori.[9]

Vuoden 1905 suurlakon aikana Rissanen kuului Helsingin punakaartiin ja muodosti lakon jälkeen Johan Kockin ja Severi Alanteen kanssa erityisen "agitaatiotoimikunnan", jonka tehtävänä oli solmia yhteyksiä maahan sijoitetun venäläisen sotaväen kanssa.[10] Saman vuoden marraskuussa Tampereella järjestettyyn SDP:n ylimääräiseen puoluekokoukseen Rissanen osallistui Helsingin työväenyhdistyksen edustajana. Hänet valittiin tuolloin väliaikaisesti asetettuun puoluevaliokuntaan.[11] Rissanen kuului myös suurlakon jälkeen sosialidemokraattien toimintaan tulleiden ns. "marraskuun sosialistien" liikkeeseen, vaikka olikin liittynyt puolueeseen jo muutamaa vuotta aikaisemmin.[12]

Maaliskuussa 1906 Rissanen muutti Turkuun kansakoulunopettajaksi ja jatkoi toimintaansa Turun työväenyhdistyksessä.[13] Usean muun työläisaktivistin tavoin Rissanen kuului aluksi väkivaltaisen vallankumouksen puolestapuhujiin, mutta muutti osittain kantaansa jo SDP:n vuoden 1906 Oulun puoluekokouksessa,[14] josta muistetaan hänen tunnettu lausahduksensa ”vaalilippu on voimakeino, jolla me ammutaan.”[15] Rissanen asetti kuitenkin edelleen parlamentaarisen toiminnan rinnalle myös mahdollisuuden aseelliseen vallankumoukseen. Samassa kokouksessa Rissanen valittiin SDP:n puoluehallitukseen.[12]

Pohjois-Amerikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittisen toimintansa vuoksi Rissanen joutui lähtemään maanpakoon Yhdysvaltoihin. Rissanen asettui aluksi Oregonin Astoriaan, jossa hän työskenteli Toveri-sanomalehden ensimmäisenä päätoimittajana[16] sekä myöhemmin vielä Michiganin Hancockissa ilmestyneen Työmiehen päätoimittajana ennen eroaan syksyllä 1907.[17] Tämän jälkeen Rissanen oli Massachusettsin Fitchburgissa Raivaajan toimittajana.[18] Lisäksi hän oli mukana muun muassa Amerikan sosialistisessa puolueessa[19] sekä osuustoimintaliikkeessä[20] ja työskenteli pitkään opettajana Minnesotan Duluthissa toimineessa Työväen Opistossa.[21]

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Engels, Friedrich: Sosialismin kehitys haaveesta tieteeksi, Sosialistin kirjapaino-osuuskunta, Turku, 1907.
  • Webb, Sidney: Englannin ammattiyhdistysliikkeen historia 1, Sosialistin kirjapaino-osuuskunta, Turku, 1907.
  • Vandervelde, Emile: Sosialismi ja teollisuuden kehitys, Toverin kustannusyhtiö, Astoria, Oregon, 1908.
  • Vandervelde, Emile: Kehitys sosialismia kohden, Alex Halonen, Tampere, 1909.
  • Kautsky, Karl: Tie valtaan : valtiollisia mietteitä kasvamisesta vallankumoukseen, Suomalainen sosialistinen kustannusyhtiö, Fitchburg, Massachusetts, 1910.
  • Untermann, Ernest: Maailman vallankumoukset, Western Workmen's Co-op., Astoria, Oregon, 1910.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen – Ensimmäisiin yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, WSOY, Porvoo–Helsinki, 1961.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1900–1907 Helsingin yliopisto. Viitattu 23.12.2015.
  2. ↑ Obituaries. The Orlando Sentinel, 22.5.1946, s. 11.
  3. ↑ a b Soikkanen, s. 214.
  4. ↑ Rissanen, Aku Suomen kansallisbibliografia Fennica. Arkistoitu 14.6.2018. Viitattu 23.12.2015.
  5. ↑ Wiipurista ja muualta Itä-Suomesta. Murhayritys Wiipurin läänin kuwernööriä wastaan.. Itä-Suomen Sanomat, 18.04.1905, nro 44, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  6. ↑ a b c Målet mot Reinikka m. fl.. Helsingfors-Posten, 15.04.1905, nro 102, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  7. ↑ Murhayritysjuttu kuvernööri Mjäsojedoffia wastaan. Uusi Aura, 18.04.1905, nro 45, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  8. ↑ Målet mot Matti Reinikka. Arbetaren, 01.07.1905, nro 59, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  9. ↑ Komisaario Pekosen kertomus. Wiipuri, 06.04.1905, nro 80, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  10. ↑ Mustosen "Salat julki". Luodon kertomus.. Wiipuri, 18.09.1909, nro 215, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  11. ↑ Soikkanen, s. 260.
  12. ↑ a b Soikkanen, s. 272–275.
  13. ↑ Uotinen, Mikko (toim.): Suomen Sosialidemokratisen puolueen viidennen edustajakokouksen pöytäkirja, s. 77. Tampere: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puoluetoimikunta, 1906. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Soikkanen, s. 239.
  15. ↑ Saarela, Tauno: Suurlakon ja eduskuntavaalien välissä – Sdp:n edustajakokous Oulussa 1906 24.8.2006. Yrjö Mäkelin -seura. Viitattu 23.12.2015.
  16. ↑ Hoerder, Dirk (toim.): The Immigrant Labor Press in North America, 1840s-1970s: An Annotated Bibliography. Volume 1: Migrants from Northern Europe, s. 231. ISBN 031-32463-8-6. Westport, Connecticut: Greenwood Press, 1987. Teoksen verkkoversio.
  17. ↑ Pikku uutisia. Amerikan sosialistilehdet.. Turun Sanomat, 04.10.1907, nro 824, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 23.12.2015.
  18. ↑ Sulkanen, Elis: Amerikan suomalaisen työväenliikkeen historia, s. 321–324. Fitchburg: Amerikan Suomalainen Kansanvallan Liitto ja Raivaaja Publishing Company, 1951. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ 1914 National Committee of the Socialist Party of America Marxist History. Viitattu 23.12.2015.
  20. ↑ Holmio, Armas K. E.: History of the Finns in Michigan, s. 343. ISBN 978-081-43279-0-6. Detroit, Michigan: Wayne State University Press, 2001. Teoksen verkkoversio.
  21. ↑ Haworth, Robert H.: Anarchist Pedagogies: Collective Actions, Theories, and Critical Reflections on Education, s. 60. ISBN 978-160-48648-4-7. Oakland, Kalifornia: PM Press, 2012. Teoksen verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=August_Rissanen&oldid=21108741”