Vladimir Kramarenko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vladimir Konstantinovitš Kramarenko (1860 Jekaterinoslavin kuvernementti21. heinäkuuta 1905 Viipuri[1]) oli venäläinen santarmieverstiluutnantti, jonka työläisaktivisti Kalle Procopé murhasi Viipurissa vuonna 1905.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Ukrainan alueella sijaitsevassa Jekaterinoslavin kuvernementissä aatelisperheeseen syntynyt Kramarenko kävi koulunsa Chișinăussa ja jatkoi sen jälkeen sotilasoppiin Kiovan jalkaväkikouluun, josta hän astui vakinaiseen palvelukseen vuonna 1881. Kramarenko palveli aluksi Tiraspolissa 131. jalkaväkirykmentissä, josta hänet lähetettiin vielä samana vuonna Kiovaan kadettikouluun. Valmistuttuaan vuonna 1884 Kramarenko ylennettiin 1885 luutnantiksi ja 1889 yliluutnantiksi. Santarmijoukkoihin hän siirtyi 1894, jolloin Kramarenkosta tehtiin Jekaterinoslavin kuvernöörin adjutantti. Vuonna 1896 Kramarenko siirrettiin esikuntakapteeniksi ylennettynä Viipuriin sijoitettujen santarmijoukkojen komentajaksi. Pyhän Annan ja Pyhän Stanislauksen ritarikuntien kunniamerkit hänelle myönnettiin helmikuussa 1905.[1]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Kramarenko murhattiin Viipurissa lähellä Torkkelin- ja Maununkatujen kulmauksesta 21. heinäkuuta 1905 noin kolmen aikaan iltapäivällä. Sortokausien aktivistiliikkeeseen kuulunut viipurilainen maalari Kalle Procopé ampui häntä kohti useita laukauksia Browning-merkkisellä pistoolilla ja pakeni sen jälkeen kohti Punaisenlähteentoria. Vaikeasti haavoittunut Kramarenko onnistui palaamaan asuntoonsa, josta hänet pian kiidätettiin lääninsairaalaan. Kramarenko kuitenkin kuoli vammoihinsa vielä saman päivän aikana.[3][4]

Kuulusteluissa Procopé ilmoitti toimineensa yksin ja hetken mielijohteesta, mutta myöhemmin on arveltu, että murha olisi ollut etukäteen suunniteltu ja tehty paikallisen työläisaktivistien ryhmän toimeksiannosta.[2][5] Murhaajan pidätys aiheutti Viipurissa laajoja mellakoita, joita rauhoittamaan tarvittiin poliisivoimien lisäksi myös sotilaita.[6] Procopé tuomittiin hirtettäväksi, mutta keisari Nikolai II armahti hänet ja muutti tuomion elinkautiseksi pakkotyörangaistukseksi.[7] Procopé kuoli muutamaa vuotta myöhemmin Siperiaan karkotettuna.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b В. К. Крамаренко (Некрологь). Finljandskaja Gazeta, 23.07.1905, nro 104, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 5.3.2016.
  2. a b c Keskisarja, Teemu: ”Terrorismin potentiaalinen pikkujättiläinen: poliittisen väkivallan sarastuskausi 1904–1906”, artikkeli kirjassa Kullberg, Anssi (toim.): Suomi, terrorismi, Supo – koira joka ei haukkunut, WSOY, Helsinki, 2011. ISBN 978-951-03857-7-7.
  3. Tammerfors Nyheter: Attentat mot gendarmofficer 21.7.1905. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2016.
  4. Folket: Attentatet mot Kramarenko 21.7.1905. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.3.2016.
  5. Soikkanen, Hannu: Sosialismin tulo Suomeen: ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleihin asti, s. 273. Porvoo: WSOY, 1961.
  6. Kravaller i Viborg. Östra Nyland, 12.08.1905, nro 62, s. 2–3. Kansalliskirjasto Viitattu 5.3.2016.
  7. Karl Prokopés straff / Amnestin och arbetaren Kalle Procopé. Kotka Nyheter, 29.08.1905, nro 65, s. 2, 3. Kansalliskirjasto Viitattu 5.3.2016.