Nikolai Mjasojedov

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Mjasojedov vuonna 1915.

Nikolai Aleksandrovitš Mjasojedov (1850 – ?)[1] oli venäläinen juristi, virkamies ja konservatiivinen poliittinen vaikuttaja. Hän toimi Suomessa Viipurin läänin kuvernöörinä vuosina 1902–1905 ja kannatti Suomeen kohdistunutta yhdenmukaistamispolitiikkaa.

Mjasojedov kuului Tulan alueelta lähtöisin olleeseen aatelissukuun. Hän valmistui vuonna 1872 Moskovan yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja työskenteli sen jälkeen eri viroissa Venäjän oikeuslaitoksen syyttäjänvirastoissa. Vuosina 1881–1882 hän oli sisäministeriössä ministeri Nikolai Ignatjevin määräämissä erikoistehtävissä, mutta palasi sen jälkeen syyttäjänuralle. Vuonna 1893 Mjasojedov nimitettiin hallitsevaan senaattiin sotilasasioiden muutoksenhakuoikeuden yliprokurorin apulaiseksi. Hän jäi vuonna 1902 eläkkeelle Venäjän oikeusministeriön palveluksesta, mutta sai jo samana vuonna nimityksen Suomeen Viipurin läänin kuvernööriksi. Kuvernöörinä Mjasojedov puolusti venäläistämispolitiikkaa, mikä teki hänestä yhden aktivistien vihan kohteista.[1] Aktivisti Matti Reinikka yritti maaliskuussa 1905 ampua Mjasojedovin tämän toimistossa, mutta osui häntä vain takapuoleen ennen aseensa jumittumista.[2] Mjasojedov ei loukkaantunut vakavasti.[1]

Toukokuussa 1905 Mjasojedov nimitettiin hallitsevan senaatin jäseneksi ja hän sai salaneuvoksen arvonimen. Lokakuussa 1907 tsaari nimitti hänet Venäjän valtakunnanneuvostoon, jossa hän liittyi oikeistolaisiin. Hän oli yksi vuonna 1908 imperiumin otteen vahvistamiseksi perustetun Venäjän reuna-alueiden seuran (Russkoje okrainnoje obštšestvo) perustajajäsenistä. Hänet nimitettiin tammikuussa 1909 jäseneksi komiteaan, joka valmisteli Suomea koskevan yleisvaltakunnallisen lainsäädännön periaatteita, ja vuodesta 1914 hän kuului myös Suomen asiain neuvottelukuntaan. Mjasojedovin vaiheet vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen eivät ole tiedossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]