Heikki Jalonen
| Heikki Jalonen | |
|---|---|
 Heikki Jalonen vuonna 1911. |
|
| Kansanedustaja | |
|
1.2.1911–16.5.1918
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Hämeen eteläinen, Kuopion itäinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. helmikuuta 1865 Tyrvää |
| Kuollut | 22. lokakuuta 1932 (67 vuotta) Lempaala |
| Ammatti | piirisihteeri |
Heikki Herman Jalonen (11. helmikuuta 1865 Tyrvää – 22. lokakuuta 1932 Lempaala)[1] oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1911–1918. Jalonen siirtyi sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle, jossa hän eli viimeiset vuotensa.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tyrvään Houhajärvessä syntyneen Heikki Jalosen vanhemmat olivat torppari Isak Henrik Fager (ent. Jaakola, 1839-1911) ja Johanna Isakintytär (1830-1880).[2] Rutiköyhän perheen lapsena hän ei käynyt kouluja, vaan oppi lukutaidon isältään. Jalonen oli 25-vuotiaaksi saakka maatöissä, jonka jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta kivityömiehenä ja 1898-1905 Enso-Gutzeitin paperitehtaalla Jääskessä.[3] Jalonen suoritti asevelvollisuutensa niin sanotussa vanhassa väessä.[4]
Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen sortokauden aikana Jalonen oli mukana aktivistiliikkeen toiminnassa.[4] Hän liittyi varhain myös työväenliikkeeseen ja osallistui muun muassa SDP:n vuoden 1903 puoluekokoukseen.[5] Suuralkon aikana Jalonen kuului punakaartiin ja vuoden 1906 Tampereen torpparikokouksessa hänet valittiin torpparien keskustoimikuntaan.[6][7] Puolueen agitaatiokurssin suoritettuaan Jalonen työskenteli sosialidemokraattien puhujana ja piirisihteerinä Oulussa 1906-1909, Hämeenlinnassa 1909-1913, ja Joensuussa 1913-1917.[8][9][10][11] Jalosen kotipaikka pysyi edelleen Jääsken Rouhialassa, jossa oli hänen perheensä viljelemä torppa.[4] Jalonen valittiin kansanedustajaksi vuoden 1911 eduskuntavaaleissa, jonka jälkeen hän istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti sisällissotaan saakka.[2] Jalonen tunnettiin myös innokkaana laulumiehenä, joka esitti kupletteja työväenliikkeen tilaisuuksissa ja lauloi eduskunnan kuorossa bassoa.[4]
Sisällissota ja vuodet Neuvosto-Venäjällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan alettua Jalonen valittiin Työväen pääneuvoston jäseneksi.[12] Kun Neuvosto-Venäjä maaliskuun alussa luovutti Petsamon kansanvaltuuskunnalle, tehtiin Jalosesta Petsamon komissaari ja hänet lähetettiin puolen tusinan miehen kanssa ottamaan alue haltuunsa. Seudulla oli jo kuitenkin Pohjois-Venäjän intervention käynnistäneitä brittejä, Venäjän valkoisen armeijan joukkoja sekä suomalaisten valkoisten retkikunta, joten Jalonen palasi nopeasti takaisin Pietariin.[6]
Sodan päätyttyä Jalonen jäi Venäjälle. Kesällä 1918 hän oli Buin leirillä sekä Permissä ja Uralilla kokoamassa punapakolaisista joukkoja puna-armeijan riveihin. Elokuussa 1918 Jalonen osallistui Moskovassa pidettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen ja liittyi myös NKP:n jäseneksi. Venäjän sisällissodan aikana 1919-1921 Jalonen toimi agitaattorina ja organisaattorina sekä puna-armeijan polittisena upseerina. Talvella 1919 Jalonen kiersi Inkerinmaalla, kunnes lähti keväällä Aunukseen, jossa hän osallistui taisteluihin suomalaisten Aunuksen retkikuntaa vastaan. Seuraavana syksynä Jalonen liittyi Aleksandr Rodzjankoa vastaan Kaprionlahdella taistelleiden joukkojen riveihin poliittiseksi upseeriksi, mutta joutui Kronstadtiin hyökänneen brittiläisen laivasto-osaston pommituksen kohteeksi Yhinmäessä. Jalosen luultiin kuolleen hyökkäyksessä, mutta lopulta hän palasi takaisin Pietariin.[1][3][6]
Toimittaja Santeri Mäkelä on kuvaillut Jalosta poikkeuksellisen kookkaaksi mieheksi. Mäkelän mukaan leveäharteinen Jalonen oli yli kolme kyynärää eli 210 senttimetriä pitkä. Mäkelä kertoi myös, kuinka kaikki puna-armeijan sotilaspuvut olivat hänelle liian pieniä. Lisäksi Jalosen kerrottiin herättäneen huomiota kantaessaan repun ja kiväärin lisäksi selässään myös kokoontaitettavaa putkisänkyä.[6] Venäjän sisällissodan jälkeen Jalonen asettui Lempaalaan, jossa hän toimi kylän miliisipäällikkönä vuoteen 1929 saakka. 1930-luvun vaihteessa hän oli perustamassa Lempaalan Mäkiinkylässä toiminutta kollektiivitila Punaista vartijaa, jossa hän kuoli lokakuussa 1932. Jalonen on haudattu Lempaalan hautausmaalle.[3]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikki Jalosen ensimmäinen puoliso oli tyrvääläinen Iida Wilhelmina Ahl (1869-1912), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1899.[2] Pariskunnalla oli viisi lasta.lähde? Vuonna 1914 Jalonen solmi oikeuden määräämän siviiliavioliiton Kontiolahdesta kotoisin olleen palvelijatar Ida Karvisen (1891-1969) kanssa.[13] Heillä oli yksi lapsi.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b ”Kaatuneita taistelijoita”, Sosialistinen kalenteri vuodelle 1933, s. 195–196. Leningrad: Valtion kustannusliike Kirja, 1933. Kansalliskirjasto.
- ↑ a b c d Heikki Jalonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.10.2008.
- ↑ a b c K. L.: Kollektivisti Heikki Jalosen muistolle. Kollektivisti, 1932, nro 21, s. 4-6. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ a b c d ”H. Käpälämäki” [Vihtori Huhta]: ”Vaan on laulun runsautta...”. Kansan Työ, 18.7.1937, nro 160, s. 6–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Toisen Suomen työväen puoluekokouksen pöytäkirja 1903. Marxists Internet Archive. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ a b c d Mäkelä, Santeri: ”Muistelmia vanhan partisaanin elämästä”, Kevätvyöry 1935 : suomenkielisten neuvostokirjailijain kevätjulkaisu VII, s. 46-56. Leningrad: Kirja, 1935. Kansalliskirjasto.
- ↑ Sirola, Yrjö (toim.): Sosialidemokratinen puolue Suomessa : tilastollisia tietoja ammatillisesta järjestäytymisestä Suomessa, s. 12. Helsinki: Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, 1906. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Piiritoimikunnan sihteerin ja puhujain vaalit. Kansan Tahto, 20.10.1906, nro 219, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Piiritoimikunnan kokouksessa eilen. Kansan Tahto, 18.2.1908, nro 40, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Piirisihteerit. Työmies, 20.2.1909, nro 42, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Puolueemme toimitsijat. Sosialisti, 14.11.1913, nro 264, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 153. Punaisen Suomen historia 1918. Helsinki: Valtion painatuskeskus ; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1.
- ↑ ”Siviiliavioliitto”. Hämetär, 12.5.1914, nro 52, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.2.2024.
| ||||||
| ||||||
| ||||||||||||||||||||
|
